Sanoin lapselle suoraan, että joka päivä ei karkkia tai herkkuja voi syödä, koska siitä tulee lihavaksi.
En jaksa enää kierrellä ja kaarrella miten hampaat menevät rikki. Siihen saan vastaukseksi "mähän harjaan ne!". Lapsi on muutenkin pyöreä ja ruokavalio on jatkuvan tarkkailun alla. Isovanhemmillaan lapsi tykkäisi herkutella koko ajan ja tutkii kaikki kaapit herkkujen toivossa. Sama kotona.
Väsyin sitten tähän jatkuvaan kiertelyyn. Sanoin suoraan, että jos haluat syödä karkkia kerran viikossa, on muut herkut jätettävä. Koska muuten tulee lihavaksi ja sitten ei saa syödä karkkia edes karkkipäivänä. En jaksa enää kaunistelua. Minulla vain napsahti ja sanoin suoraan.
Enkä edes kadu. Olkaa hyvät, heittäkää eka kivi.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon ettei karkkia tai herkkuja saa sydä liikaa,koska se tekee sairaaksi. Typerää mielestäni puhua painosta.
Tuostako se sydäri sana tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu hänelle myös maksasairauksista. Sano, että sokeri tuhoaa maksan aivan samalla tavalla kuin alkoholi.
Isommalle lapselle olen kertonut miten ylipaino lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Kyllä, olen inhorealisti tylyttäjä, mutta mielestäni tietty suoruus auttaa heitä ymmärtämään miksi lihavuus on huono asia. Ei vain sen takia, että se nyt ei vain ole kivaa. ja että ei löydä kivoja vaatteita. Tai että hampaat menee rikki. Se ON terveydellinen juttu.
ap
Ps. Olen myös kertonut mitä myrkkyä energiajuomat ovat.
Kannattaisiko kuitenkin kertoa, että ei se ylipaino niitä sairauksia aiheuta, vaan se millä se ylipaino hankitaan. Ei pidä tuudittautua siihen uskoon, että laihat/normaalipainoiset eivät sairastu huonosta ravinnosta.
Ihan oikein kertoa lapselle elämän lainalaisuuksia: rahaa ei voi käyttää enempää kuin tienaa. Ruoka on rakennusaine ja kaikki, mitä suusta laittaa alas vaikuttaa terveyteen, painoon, ulkonäköön.
Kyllä ainakin minulle on lapsesta opetettu, mikä on kohtullista - montako jugurttia, vanukasta, maitolasillista, leipää, leikkelettä, karkkia, leivonnaista jne.
No kyllä minäkin olen sanonut, eikä todellakaan ole mitään ongelmia.
Joskus kun on puhuttu näistä ruoka-asioista ihan yleisesti niin olen sanonut siihen tyyliin että ruoka on ruokaa ja herkut on erikseen. Että niistä saa ja pitää nauttia mutta ei päivittäin. Ovat epäterveellisiä ja lihottavat myös. En ole mitenkään korostanut tätä lihottavaa vaikutusta mutta enpä ole kierrellytkään. Lapset eivät ole tyhmiä, kuten joku aiemmin jo mainitsi. Ja jos kotona ei niitä herkkuja jatkuvasti pidetä niin ei niitä kukaan siellä syökään.
Lapseni ovat hyviä syömään, oikea ruoka maistuu ja herkkupäivinä ne herkutkin. Ei niitä silti ole tarvetta kaksin käsin mättää. Uskon siihen, että kun pienestä tottuu terveelliseen ruokaan niin ei isompanakaan ne herkut ole ongelma. Vähän ihmetellen katsoin, kun ystäväni antaa alle 1-vuotiaan lapsensa syödä mm. vaahtokarkkeja ha jäätelöä ihan vaan jälkiruuaksi, ja niitä vaahtokarkkeja niin monta kuin vaan haluaa. Ihan turhaa mielestäni, mutta omapa on lapsensa. Minun ovat jo kouluikäisiä.
Paino taitaa olla monelle vanhemmalle itselleen niin arka paikka, ettei siitä pystytä neutraalisti puhumaan edes lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä sanonut. Mutta appi sanoi biime kerralla ettäb"ei saa syödä karkkia, kasvaa maha!) Pyöreä on, mutta näköjään ihan normimitoissa, koska neuvolassa ei ole sanottu mitään.
(Lääkäri neuvolssa poika otti paidan pois ja heti th alkoi näpytteleen konetta ja otti kasvukäyräkohdan esille)Aina vaan niistä hampaista hoen. Siskot ovat hoikkia.
Olisiko huolia ja murheita?
Vierailija kirjoitti:
En heitä kiveä. Totean vaan tosiasian. Tervetuloa syömishäiriö ja vääristynyt minäkuva.
Viestiä nro 6 eli ylläolevaa miinustavat ihmiset eivät tiedä psykologiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää kierrellä ja kaarrella miten hampaat menevät rikki. Siihen saan vastaukseksi "mähän harjaan ne!". Lapsi on muutenkin pyöreä ja ruokavalio on jatkuvan tarkkailun alla. Isovanhemmillaan lapsi tykkäisi herkutella koko ajan ja tutkii kaikki kaapit herkkujen toivossa. Sama kotona.
Väsyin sitten tähän jatkuvaan kiertelyyn. Sanoin suoraan, että jos haluat syödä karkkia kerran viikossa, on muut herkut jätettävä. Koska muuten tulee lihavaksi ja sitten ei saa syödä karkkia edes karkkipäivänä. En jaksa enää kaunistelua. Minulla vain napsahti ja sanoin suoraan.
Enkä edes kadu. Olkaa hyvät, heittäkää eka kivi.
Muista sitten ostaa koko perheelle pienemmät lautasetkin. Annoskoko kun on yleensä lihomisen syy. Kunnon ruokakin lihottaa kun sitä syö liikaa. Se arkiruoka mitä perheelle syötät. Jos lapsi haluaa makeaa, on ruokavalio pielessä.
Häh? Joissain kodeissako ei sanota? Ihmekkös osa teineistä tursuaa kuin rumat heinäladot ennen vanhaan.
Ihan oikein sanoit. Olen itse sairaalloisen ylipainoinen, mieheni on myös jonkin verran ylipainoinen. Poikamme on ihan normaalipainoinen ja pieni tyttäremme vähän pyöreämpi. Poika rupesi yhtäkkiä vaatimaan viittä hapankorppua iltapalan jatkeeksi ja siihen sanoin aivan suoraan, että et saa. Ei ole mitään järkeä sotkea hyviä ruokailutapoja lakanalla yhtäkkiä mättämään jotain hapankorppuja määrättömästi joka ilta. Sanoin, että jos liikaa syö niin tulee pullea maha ja sitten ei jaksa enää urheilla. Olen myös kertonut pojalleni siitä, että polvikipujeni syy on liima paino joka on kertynyt liiasta herkkujen syönnistä. Mutta sen sanon, että se pyöreä tyttäremme ei syö juuri mitään ja on silti pyöreä.
Eihän se ole mitään kiertelyä, jos sanoo, että karkit eivät ole hyväksi hampaille, vai tarkoitatko, että antaisit lapsesi syödä nameja määrättömästi, jos hän silti pysyisi hoikkana?