Pelkään kuollakseni ulosteita - kuinka pian synnytyksen jälkeen pääsee pesulle?
Tämä voi tuntua monesta hyvin naurettavalta kysymykselta, mutta todella toivon saavani asiallisia vastauksia.
Olen todella ulostekammoinen. En voi esimerkiksi käydä kakkosella vessassa, jos en peseydy sen jälkeen huolellisesti. Tunnen itseni erittäin saastaiseksi ja inhottavaksi muuten. Olen elänyt hyvin traumaattisen lapsuuden, jonka olen terapiassa saanut käsiteltyä. Tämä ulostekammo on kuitenkin jäänyt enkä usko sen helpottavan lähitulevaisuudessa.
Tiedän, etten halua edes koskea vauvaan, jos minussa on ulostetta. Pelkään, että kiintymys vauvaani ei muodostu ja koen itseni niin saastaiseksi, etten pysty esimerkiksi päästämään miestäni mukaan synnytykseen, jos olen ulosteessa. Lisäksi koko odotusaika on tähän asti ollut pelkkää asian kanssa panikointia ja huolta - olen itkenyt lukisia kertoja jajopa yrittänyt päästä kammosta eroon - tuloksena on kuitenkin lähinnä ollut vain suurempi pelko ja inho iulosteita kohtaan.
Olen pyytänyt sektiota, mutta minut lähinnä naurettiin pihalle pelkopolilta ja koko tilannetta vähäteltiin niin, että itkin tuon jälkeen pari päivää. Olen muuten oikein tasapainoinen nykyään, utta tämä ulostekammo on todella hirveää. Ajatuskin siitä, kuinka minulla olisi vauva sylissä ja mies samassa huoneessa kun mä olen ulosteissa, tuntuu niin pahalta, että vauvan odotus on tähän asti ollut täysin pilalla.
Olisiko mitään asiallista neuvoa tarjota?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vauva paskoo aika paljon, miten ajattelit selvitä siitä?
Tämä minullakin tuli mieleen. Jos oma p*skallakäynti tuottaa paniikkikohtauksen, niin mitäs vauva vaipanvaihdosta selvitään.
Taas tulee mieleen kysymys, että miksi niin monen on ihan pakko lisääntyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, toivottavasti terapiasi jatkuu!?! Toisekseen, miksi oletat ulosteen liittyvän synnytykseen? Ei se ole mikään automaatio.
Olen käynyt 3 vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa. Muutoin voin oikein hyvin eikä tämä ulosteasia mitenkään vaivaa eikä mietitytä minua normaalisti. Kela ei korvaa terapiaa sellaisesta asiasta, josta ei ole elämässä yleisesti ottaen mitään haittaa. Minulla ei ole nyt tällä hetkellä varaa myöskään mennä terapiaan.
Pelkoon kuitenkin riittää se, että ulostetta saattaa tulla. Tiedän, ettei näin käy välttämättä, mutta koska olen myös kroonisesti tulehtuneen suolen omaava ihminen, tiedän, että mahani tulee olemaan todella sekaisin viimeistään tuossa vaiheessa ja minun kohdallani riski on melko iso.
Ap
Osta kotiin niitä peräruiskeita. Sellainen ennen sairaalaan lähtöä.
Sairaalassa saat vielä peräruiskeen. Ne antaa niitä myös salissa. Et tule kakkaamaan synnytyksessä, voin sen luvata! Varsinkaan siis jos otat ne peräruiskeet.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä peräruiske ennen synnytystä jos mahdollista. Multa ei tullut mitään esikoisen synnytyksessä kun sain sen (ok synnytys käynnistettiin joten kaikki tapahtui hallitusti).
Toisekseen kätilö siivoaa sen heti pois jos jotain tulee. Ei sitä sun käsiin tule, sun yläkroppa pysyy ihan puhtaana.
Suihkuun pääsee normi alatiesynnytyksen jälkeen kun haluaa ja jaksaa (varmaan tyypillisesti 30min päästä?), mutta suosittelen että otat lapsen rinnallesi ennen suihkua. Se on lapselle ja sinulle hyväksi, lapsi saa ensimaidon ja se on aivan mahtava hetki.
En valitettavasti pysty imettämään lastani, sillä minulla on synnynnäinen vaurio rinnoissani, joka tuon estää. Siksikin pelkään, että tämä ulosteasia todella vaikuttaa minun ja vauvan ensihetkiin.
Tiedän myös, ettei ulostetta tule muualle, mutta pelkkä ajatuskin siitä, että sitä on takapuolessani ja mieheni ja vauva ovat samassa tilassa kanssani, saa minut todella ahdistuneeksi. Koen oloni niin saastaiseksi, etten voi keskittyä mihinkään muuhun siinä tilanteessa. Pahimmillaan sitä kakkaa voi myös mennä alapäähäni - pelkään, että koen oloni äärimmäisen julkisesti nöyryytetyksi tuossa tilanteessa.
Olisiko tähän kammoon mahdollista saada mitään tukea neuvolassa? Ottaako kukaan tällaista edes tosissaa? Tämä todella on ainoa fobiani, en pelkää esimerkiksi yhtään verta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva paskoo aika paljon, miten ajattelit selvitä siitä?
Tämä minullakin tuli mieleen. Jos oma p*skallakäynti tuottaa paniikkikohtauksen, niin mitäs vauva vaipanvaihdosta selvitään.
Niinkuin kirjoitin tuonne aikaisemmin, niin en pelkää esimerkiksi mieheni tai lemmikkieni ulosteita. Toki en ole mieheni ulostetta ikinä nähnyt, mutta en ahdistu siitä, ettei hän peseydy vessassa käynnin jälkeen. Tämä fobia liittyy täysin minuun itseeni ja sen juuret ovat lapsuuden lisäksi myös kroonisessa suolistotulehduksessa, jonka vuoksi koen täyttä avuttomuutta suoleni toimintoja kohtaan. Peseytyminen on tavallaan kontrollin hakua minulle.
Ap
Itsellä kun vedet lähti ja supistukset alkoivat kotona niin kyllä se suolikin siinä samalla tyhjeni.
Kun kerrot kätilöille synnytystoiveista niin kerro samalla tästä fobiasta ja pyydä että siistivät kunnolla. Luulen että tositilanteessa mielesi on täysin muualla ja pelkäät turhaan, useimmiten ajatukset on lähinnä omassa ja vauvan hyvinvoinnissa/selviytymisessä..
Tsemppiä ap!
Nuppi kuntoon. Mieti vauvan hyvinvointia ja revi katse irti omasta anuksestasi.
Mut pestiin alustastiaa apuna käyttäen jo siinä sängyllä synnytyssalissa. En olisi jaksanut kävellä suihkuun tai pysynyt pystyssä. En kyllä kakannut synnytyksessä, olin vaan niin verinen ja kakkaisessa lapsivedessä. Niin no joo, kakkaa se on siinä lapsivedessäkin monesti. Sellaista vihreää liejua valuin koko synnytyksen ajan, kun lapsi oli kakannut lapsiveteen!
Vierailija kirjoitti:
Taas tulee mieleen kysymys, että miksi niin monen on ihan pakko lisääntyä?
Mikään pakkohan tässä ei ole lisääntyä. Lisäännyn siksi, koska haluan niin tehdä. Ulostefobia ei ole minulle mitenkään riittävä syy olla hankkimatta lasta, sillä tiedän, että tulevaisuus lapsen kanssa tuo mukanaan paljon vaikeampiakin asioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä peräruiske ennen synnytystä jos mahdollista. Multa ei tullut mitään esikoisen synnytyksessä kun sain sen (ok synnytys käynnistettiin joten kaikki tapahtui hallitusti).
Toisekseen kätilö siivoaa sen heti pois jos jotain tulee. Ei sitä sun käsiin tule, sun yläkroppa pysyy ihan puhtaana.
Suihkuun pääsee normi alatiesynnytyksen jälkeen kun haluaa ja jaksaa (varmaan tyypillisesti 30min päästä?), mutta suosittelen että otat lapsen rinnallesi ennen suihkua. Se on lapselle ja sinulle hyväksi, lapsi saa ensimaidon ja se on aivan mahtava hetki.En valitettavasti pysty imettämään lastani, sillä minulla on synnynnäinen vaurio rinnoissani, joka tuon estää. Siksikin pelkään, että tämä ulosteasia todella vaikuttaa minun ja vauvan ensihetkiin.
Tiedän myös, ettei ulostetta tule muualle, mutta pelkkä ajatuskin siitä, että sitä on takapuolessani ja mieheni ja vauva ovat samassa tilassa kanssani, saa minut todella ahdistuneeksi. Koen oloni niin saastaiseksi, etten voi keskittyä mihinkään muuhun siinä tilanteessa. Pahimmillaan sitä kakkaa voi myös mennä alapäähäni - pelkään, että koen oloni äärimmäisen julkisesti nöyryytetyksi tuossa tilanteessa.
Olisiko tähän kammoon mahdollista saada mitään tukea neuvolassa? Ottaako kukaan tällaista edes tosissaa? Tämä todella on ainoa fobiani, en pelkää esimerkiksi yhtään verta.
Ap
Kätilö siivoa kyllä heti jos tavaraa tulee. Voisit kirjoittaa tilanteesi synnytystoivelistaan ja painottaa, että haluaisit kätilön pesevän pyllysi vedelläkin jos ulostetta tulee.
Todella harmillinen tilanne tuollannen fobia, kun luonto on kuitenkin tarkoituksella järjestänyt, että lapsi tulee sieltä kautta mistä hän voisi saada helpoiten tarpeelliset bakteerit.
Suihkuun todella pääsee heti synnytyksen jälkeen.
Ensisynnyttäjällä erittäin harvoin on niin nopeasti etenevä synnytys, ettet ehtisi peräruisketta saada. Suolihuuhteluja ei missään sairaalassa tehdä synnytystä ennen, mutta tuon peräruiskeen saat kun pyydät. Usein sitä tarjotaankin, sillä ulostemassa suolessa voi hidastaa synnytyksen kulkua.
Ole siis huoleti, pyydät Klyx-peräruiskeen ja siellä selvä.
Kuvitteletko että ulostaminen synnytyksen yhteydessä on joku automaattinen tapahtuma? Näinhän ei suinkaan ole, vaan tavallisempaa on, että siinä ei ulosteta.
Nyt en halua olla ilkeä, mutta kannattiko fobiasi tuolla asteella edes tulla raskaaksi?
Sinähän ymmärrät että tuo ei ole normaalia, mutta ei tuommoisessa mielentilassa ole kykeneväinen tasapainoiseksi vanhemmaksi. Tulet suurella todennäköisyydellä siirtämään fobiasi lapseesi, jos et ole tarkkana..
Muista, että ulostaminen on luonnollista, eikä se likaa sinua. Todennäköisesti et edes tajua siinä supistusten ja muiden kipujen lomassa kuinka hyvin kätilö puhdistaa ulosteet.
Olen niin pahoillani puolestasi. Kenenkään ei pitäis saada tuommoisia traumoja.
Ota askel kerrallaan ja muista: vauva on pääasia! Ei se uloste!
Kyllä kätilö varmasti pyyhkii huolella kaiken, et edes huomaa koko asiaa. Alustaa vaihdetaan tarpeen tullen ja sotkut siivotaan pois. Ihan oikeasti sitä ei edes huomaa. Ja ehdottomasti sinun kannattaa sanoa siitä kätilöille, oikein varmistaa että asia on sinulle tosi tärkeä. Kyllä siinä tietysti pidetään puhtaudesta hyvin huolta, ei haluta että mahdolliset repeämät tulehtuvat ym. Ja pyytää peräruiske, sitä tarjotaan ihan automaattisesti kun menet laitokselle. Tietenkin jos synnytys on todella nopea niin ei välttämättä ehdi.
Uskon kyllä että synnytys hoituu oikein hyvin pelkosi osalta jos kerrot siitä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä peräruiske ennen synnytystä jos mahdollista. Multa ei tullut mitään esikoisen synnytyksessä kun sain sen (ok synnytys käynnistettiin joten kaikki tapahtui hallitusti).
Toisekseen kätilö siivoaa sen heti pois jos jotain tulee. Ei sitä sun käsiin tule, sun yläkroppa pysyy ihan puhtaana.
Suihkuun pääsee normi alatiesynnytyksen jälkeen kun haluaa ja jaksaa (varmaan tyypillisesti 30min päästä?), mutta suosittelen että otat lapsen rinnallesi ennen suihkua. Se on lapselle ja sinulle hyväksi, lapsi saa ensimaidon ja se on aivan mahtava hetki.En valitettavasti pysty imettämään lastani, sillä minulla on synnynnäinen vaurio rinnoissani, joka tuon estää. Siksikin pelkään, että tämä ulosteasia todella vaikuttaa minun ja vauvan ensihetkiin.
Tiedän myös, ettei ulostetta tule muualle, mutta pelkkä ajatuskin siitä, että sitä on takapuolessani ja mieheni ja vauva ovat samassa tilassa kanssani, saa minut todella ahdistuneeksi. Koen oloni niin saastaiseksi, etten voi keskittyä mihinkään muuhun siinä tilanteessa. Pahimmillaan sitä kakkaa voi myös mennä alapäähäni - pelkään, että koen oloni äärimmäisen julkisesti nöyryytetyksi tuossa tilanteessa.
Olisiko tähän kammoon mahdollista saada mitään tukea neuvolassa? Ottaako kukaan tällaista edes tosissaa? Tämä todella on ainoa fobiani, en pelkää esimerkiksi yhtään verta.
Ap
Älä siitä imetyksestä huoli, läheisyys on tärkeämpää :) Vauva on juuri tullut uuteen maailmaan, ja paras paikka silloin on äidin rinnalla. Pystyt siihen kyllä! Sitten isä voi pestä vauvan ja sinä pääseet suihkuun.
Ehdottomasti kannattaa puhua asiasta neuvolassa. Jos th ei tunnu sopivalta ihmiseltä, pyydä pääsyä neuvolapsykologille. Hän aivan varmasti ymmärtää fobioita, kuuluu koulutukseen.
Onko sinulla mitään omia keinoja ahdistuksen hallintaan? Nyt olisi tärkeää, että pystyisit rentoutumaan ja olemaan ajattelematta joka hetki sitä, mitä synnytyksessä saattaa tapahtua.
No, toivottavasti et joudu onnettomuuteen.. Minulta murtui talvellä käsi pahasti, enkä päässyt pesulle kolmeen päivään.. Vessassa pystyin juuri käymään, käsi oli tuettu lastalla suoraksi. Vasta leikkauksen jälkeen pystyin peseytymään..