Ei kai kukaan luule olevansa älykkäämpi tai muuten vain parempi koska on joku maisteri?

Tosielämässä en, mutta av:lla tällainen koulutuksen dissaaminen antaa kyllä usein vähän tyhmän vaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele olevani älykkäämpi, koska minulla on yliopistotutkinto, mutta sen sijaan tuntisin oloni tosi noloksi jos minulla ei sellaista olisi. 

Kuulostat kyllä aika nololta silti. :D Oot varmaan joku kauppatieteiden kandi tms.

Vierailija kirjoitti:

Tulee meleen kaksi erittäin noloa ja myötähäpeää herättävää ihmistyyppiä:

1. Ne, jotka leijuvat titteleillään

2. Ne, jotka vähättelevät muiden koulutusta ja älyä

Millä sitten on sopivaa leijua? Mahdollisista asioista koulutus lienee paras, koska se on ollut oman kovan työn takana. Nolompaa olisi leijua jollain synnynnäisellä tai sattuman kautta saadulla asialla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niinkään älykkyyttä vaadi, vaan tietyn määrän työtä päämäärän saavuttamiseen.

Kaikki ei sitä työtä jaksa tai halua tehdä.

Ei jaksa tai halua, koska ei rahkeet riitä. Jos se olis helppoa niin kai sitä kaikki olis maistereita.

Jos ei nyt mistään astrofysiikasta puhuta, niin kyllä ihan normaalilla älykkyydellä varustettu itsensä maisteriksi lukee halutessaan.

Monelta vaan puuttuu joko motivaatio, tai itsekuri.

Nuo joilta puuttuu motivaatio tai itsekuri eivät jo näiden ominaisuuksiensa perusteella koskaan kykenisi itsenäiseen opiskeluun yliopistossa. Eli ei rahkeet riitä.

Tässä nyt ilmeisesti kirjoittaja olettaa että optimaalisissa tilanteissa jokainen ehdottomasti haluaisi suorittaa jonkun yliopistotutkinnon? Vai käsitinkö väärin?

En luule olevani mitenkään ihmeellisempi tai älykkäämpi, mutta olen tavannut alemmuudentuntoisia ihmisiä, jotka minua tuntematta olettavat minun ajattelevan näin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niinkään älykkyyttä vaadi, vaan tietyn määrän työtä päämäärän saavuttamiseen.

Kaikki ei sitä työtä jaksa tai halua tehdä.

Otetaan joku peruslähäri, jolla on vaikeuksia lääkelaskuissa ja laitetaan yliopistoon vääntämään vektorianalyysia. Tutkinnon suorittamisesta porkkanana vaikka 10 miltsiä tassuun. Saisiko aikaan "tietyn määrän työtä"?

peruskoululainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niinkään älykkyyttä vaadi, vaan tietyn määrän työtä päämäärän saavuttamiseen.

Kaikki ei sitä työtä jaksa tai halua tehdä.

Ei jaksa tai halua, koska ei rahkeet riitä. Jos se olis helppoa niin kai sitä kaikki olis maistereita.

Jos ei nyt mistään astrofysiikasta puhuta, niin kyllä ihan normaalilla älykkyydellä varustettu itsensä maisteriksi lukee halutessaan.

Monelta vaan puuttuu joko motivaatio, tai itsekuri.

Nuo joilta puuttuu motivaatio tai itsekuri eivät jo näiden ominaisuuksiensa perusteella koskaan kykenisi itsenäiseen opiskeluun yliopistossa. Eli ei rahkeet riitä.

Tässä nyt ilmeisesti kirjoittaja olettaa että optimaalisissa tilanteissa jokainen ehdottomasti haluaisi suorittaa jonkun yliopistotutkinnon? Vai käsitinkö väärin?

Ei varmasti halua. Ja uskoakseni useimmat näistä eivät koe tarpeelliseksi mainostaa, että "ei se maisteriksi opiskelu mikään temppu ole, kuka vaan pystyy jos haluaa". Normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa, että ei se nyt ihan kaikilta onnistu vaikka halua olisikin.

Työkaverin mies on proffa ja on kertonut, että eniten hän on tarvinnut perslihaksia kun on joutunut lukemaan niin paljon. Erittäin arvostettu tiedemies ja välillä vilahtaa telkkarissakin.

Ihmiset on niin vtun tyhmiä, että aina löydät jonkun, joka luulee jotain.

Jos tämä ote olisi minusta niin pitäisin itseäni ÄLYKKÄÄNÄ...olen kade

11-vuotiaana Hardwick pääsi stipendin turvin sisäoppilaitokseen. Jo koululaisena hän kirjoitti, ohjasi ja usein näytteli päärooleja omissa näytelmissään. Sisäoppilaitoksesta hänet rekrytoitiin 18-vuotiaana töihin ydinenergiakomissioon tutkimusfyysikon virkaan. Yliopisto-opiskelut hän aloitti Cambridgen yliopistossa King's Collegessa[3] fysiikassa, mutta vaihtoi pian filosofiaan. Silloin hän löysi uudella tasolla myös teatterin maailman.

Cambridgen yliopistosta valmistunut Hardwick muutti Suomeen 1969 rakkauden perässä.[

Mulla on vielä lähäriäkin ylenkatsotumpi ammatti (joka maksoi asuntolainan), ja kohta valmis gradu, tosin humanistiselta alalta, joten laitoksella ei ole lokeroitu aiemman elämän perusteella tyhmien joukkoon. Vanhalla työpaikalla sen sijaan nikottelijoita aikanaan riitti, kun ei suutari pysynytkään lestissään. Sellaiset ihmiset ovat ihan erityisen vastenmielisiä, joiden suhtautuminen muuttui koulutuksen myötä. Sama ihminen olen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä ote olisi minusta niin pitäisin itseäni ÄLYKKÄÄNÄ...olen kade

11-vuotiaana Hardwick pääsi stipendin turvin sisäoppilaitokseen. Jo koululaisena hän kirjoitti, ohjasi ja usein näytteli päärooleja omissa näytelmissään. Sisäoppilaitoksesta hänet rekrytoitiin 18-vuotiaana töihin ydinenergiakomissioon tutkimusfyysikon virkaan. Yliopisto-opiskelut hän aloitti Cambridgen yliopistossa King's Collegessa[3] fysiikassa, mutta vaihtoi pian filosofiaan. Silloin hän löysi uudella tasolla myös teatterin maailman.

Cambridgen yliopistosta valmistunut Hardwick muutti Suomeen 1969 rakkauden perässä.[

Kuka tämä tyyppi sitten on? Joku näyttelijä vai fyysikko?

Vähän kateellinen kyllä olen, koska olisin halunnut samanlaisen elämän.

Kaikista kamalampia ’älykkäitä’ ovat ne, jotka ovat keskivertoja, mutta päättömällä sitkeydellä saavuttavat sitten ne maisterin paperit.

Nämä älyköt ovat sitten keskijohdossa tai hallintotehtävissä. Ohjeita lukemalla ja noudattamalla he sitten luovat sen uran.

Älykäs ei välttämättä ole viisas.

Se on vähän sama kuin loistava autonkäsittelijä selviää taidoillaan tilanteesta, johon hyvä kuljettaja ei edes joudu.