Lapseni ovat isoja, ja nyt yhtäkkiä,
tunnen itseni tarpeettomaksi. Ja olo on haikea. Onko tämä normaalia?
Kommentit (36)
Kannattaa muistaa, että äiti ei ole tarpeeton ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että äiti ei ole tarpeeton ikinä.
Mun lapseni sanoivat minulle juuri noin, kun kerran haikailin, että pian ne eivät tarvitse mua enää mihinkään :D Uhosivat soittavansa vielä viiskymppisinä keskellä yötä äitiä hakemaan ja apuun :D
Mä luulin, että vähintään aikuisia lapsia.
Tulet taas tarpeelliseksi kun lapset muuttavat kotoa. Silloin tulee helposti äidin lihapatoja ikävä :)
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella olevia lapsia.
Pieniä siis. Tarvitsevat äitiä tueksi ja turvaksi ja kannustamaan, vaikka selviytyvätkin itse vessassa.
Eli se näkymätön vaihe kestää aikansa ja sitten taas kun lapset aikuistuvat he tarvitsevat äitiä. Heh.
Minä aloin tuossa kohti opiskelemaan, ensin verkko-opintoja ja sitten jatkamaan entistä tutkintoa maisterivaiheeseen. Ihan ollut kuule kiva huomata, että kummasti on äitille asiaa ja seuran sekä avun tarvista kun koetat tenttikirjaa lukea :D
Mulla kanssa opiskelut mielessä. Ap
Ei ole normaalia.
- Sinun pitäisi olla iloinen, että lapsesi ovat terveitä, eivätkä erityislapsia
- sinun olisi hyvä ymmärtää, ettei elämän sisältö tule lapsista
- sinun olisi hyvä ymmärtää, että ”tarpeellisuus” on vain itsensä tärkeäksi tekemistä - eli löytää oma itsearvostus sisältä päin, eikä ulkoisista tekijöistä kuten lapsista.
Minä jo odotan, että olisin vähän tarpeettomampi. Kotona asuva lapsi pian 17.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
- Sinun pitäisi olla iloinen, että lapsesi ovat terveitä, eivätkä erityislapsia
- sinun olisi hyvä ymmärtää, ettei elämän sisältö tule lapsista
- sinun olisi hyvä ymmärtää, että ”tarpeellisuus” on vain itsensä tärkeäksi tekemistä - eli löytää oma itsearvostus sisältä päin, eikä ulkoisista tekijöistä kuten lapsista.
AP elää normaalia siirtymävaihetta, mitä sinä et ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että äiti ei ole tarpeeton ikinä.
Toivottavasti hyväksikäyttävätkin tätä äääliötä huolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
- Sinun pitäisi olla iloinen, että lapsesi ovat terveitä, eivätkä erityislapsia
- sinun olisi hyvä ymmärtää, ettei elämän sisältö tule lapsista
- sinun olisi hyvä ymmärtää, että ”tarpeellisuus” on vain itsensä tärkeäksi tekemistä - eli löytää oma itsearvostus sisältä päin, eikä ulkoisista tekijöistä kuten lapsista.AP elää normaalia siirtymävaihetta, mitä sinä et ymmärrä.
Lapseni ovat jo teinejä, en ole itse koskaan mitään siirtymävaiheita kokenut. Odottelen vain, että muuttaisivat omilleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
- Sinun pitäisi olla iloinen, että lapsesi ovat terveitä, eivätkä erityislapsia
- sinun olisi hyvä ymmärtää, ettei elämän sisältö tule lapsista
- sinun olisi hyvä ymmärtää, että ”tarpeellisuus” on vain itsensä tärkeäksi tekemistä - eli löytää oma itsearvostus sisältä päin, eikä ulkoisista tekijöistä kuten lapsista.AP elää normaalia siirtymävaihetta, mitä sinä et ymmärrä.
Normaalimpaa ois olla iloinen kun pääsi vaivoistaan eroon.
Tuo siirtymävaihe on vasta myöhemmin, ei tuon ikäisten kanssa.
Tyhjän sylin syndrooma. Uusi vauva auttaa.
No onhan se, mutta nyt on aika elää taas itseäsi varten☺️Kirjaa vaikka paperille mitä olet halunnut tehdä näinä vuosina, kun on ollut lastenhoitokiireitä.