Lue keskustelun säännöt.
Vieraat, jotka kyläillessään moittivat sisustusta tms.
15.04.2018 |
Mitä liikkuu sellaisten ihmisten päässä, jotka kokevat asiakseen kommentoida negatiivisesti, jopa ilkeästi joskus, vierailun emännän/isännän sisustusta, kodin esineistöä jne?
Yhtenä esimerkkinä tuttavapariskunta (tuttuja miehen kautta), jotka yöpyivät meillä, ja kahvipöydässä heti alkuun pariskunnan nainen koki tarpeelliseksi kertoa, kuinka ruma on astiastomme, ja mies siinä säesti vieressä, että kamala on, eikä kellään pitäisi moista hirvitystä olla. Kyseessä Arabian Paratiisi, jonka kyllä uskon jakavan mielipiteitä, ja vaikka itse olen lapsesta asti rakastanut sitä (mummolassa oli Paratiisia), niin ei minua haittaa, jos joku muu ei siitä pidä. Ei mene tunteisiin, vaikka joku taatusti tulee tähänkin ketjuun kertomaan, että onhan se kamala. Mutta tuollaisten vieraiden moukkamaisuus ja päin naamaa täysin tarpeeton arvostelu kyllä kummastuttavat ja myös loukkaavat. Tuskinka niihin pulliin pahaa makua tarttuu, vaikka olisivatkin tarjolla rumalla lautasella. Jos ei tykkää, niin voisiko olla vain hiljaa? Makuja on monia, mutta hyvät tavat pitäisi löytyä yhtenevästi kaikilta.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
The Kateus 😉
Minä en ainakaan usko, että nämä arvostelijat ovat välttämättä yhtään kateellisia. Ovat vaan tilannetajuttomia moukkia jotka eivät osaa pitää suutaan kiinni jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kuvittelevat että heidän makunsa sisustaa on ainoa oikea ja haluavat julistaa sitä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan moukkamaista. Mulle on jotenkin muodostunut sellainen käsitys, että nää arvostelijat on enimmäkseen miehiä. Naisilla on parempi tunneäly. Mutta on siis miehiä, jotka möläyttelee mitä vaan eikä osaa yhtään olla edes vieraskorea. Useesti liittyy kateuteen.
Miehet ei yleensä sano sotkuisuudesta mitään, kun se ei heille itselleenkään niin paljon merkitse, mutta jostain huonekalusta tai kodinkoneesta voi mölähtää mitä vaan. Tai toisten autosta, mutta se on jo eri juttu.
Meillä yksi miesvieras arvosteli kukkia, siis että ei itse kuulemma voi sietää noita, mitä varten teilläkin pitää niitä joka paikassa olla. Ja yksi toinen mies sanoi meidän keittiön seinistä, että aika sietämättömän väriset.
Paratisi -astiasto on ihanan kaunis! Minä tykkään ihan sikana! Olen aina ajatellut, että sen kanssa pitää olla yksivärinen, suht. neutraali pöytäliina ja yksiväriset servetit, mutta jossain sisustuskuvassa näin Paratiiseilla katetun pöydän, jolla oli kirjava liina ja liinan värit samaa sinikeltaista. Se oli niin kivan näköinen!
Mitähän joku arvelee minun kahviastiastostani, se on nimittäin tummanruskeaa Kerman Saven heinä-sarjaa. Yhtä sopivan kokoista ja käteenkäyvää kahvikuppia en ole vielä löytänyt. Ja minun mielestäni se on jopa nättikin, arkinen tietysti.
Itse taidan olla päinvastaisesti inhottava. Ihastelen aina ihmisten tavaroita ja astiasarjoja, sisustusesineitä, verhoja, huonekasveja ynnä muuta. Tiedän myös taustatietoja useista tavaroista. Välillä olen vaivaannuttanut isäntäni horinoillani. Anteeksi siitä, jos minut tunnistatte.
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuoruudessani minulla oli tuollaisia vieraita. Kun minulle mieleisiä tavaroita oli tarpeeksi haukuttu, niin aina niitä katsellessa muistui mieleen nuo ilkeät naamat. Myin tavarat kirpparilla, eikä nuo tuttavat enää onneksi kuulu lähipiiriin.
Anopilla oli tapana kovaan ääneen kauhistella montaakin asiaa. Joitakin esineitä katsoessa alkoi lopulta päässä soida anopin kailotus niin paljon, että luovuin niistä, vaikka itse pidinkin!
Hyi hitto kuinka moukkamainen ja pölkkypäinen pari.
Ja astiastosi on kaunis, vaikkei se pointti olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moukkia mitä moukkia. Usein samat tyypit loukkaantuvat verisesti jos joku arvostelee samalla tavalla heidän valintojaan.
Tiedän muutaman tällaisen tapauksen.
Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa aina oikeassa, heidän makunsa on se oikea ja kaikkein paras. Totta kai he suuttuvat, jos heidän täydellistä makuaan arvostelee, vaikkakin he itse katsovat oikeutetuksi huomauttaa toisten "huonosta" mausta. Hehän toimivat mielestään vain muiden parhaaksi.
Jonkinasteisesti autismin kirjolla taitavat olla nämä tuntemani ihmiset kaikki.
Heh, tästä tuli mieleen eräs tietämäni henkilö, joka ei onneksi varsinaiseen tuttavapiiriin kuulu. Kutsuu itseään "itseoikeutetuksi tyylipoliisiksi". On opiskellut taiteita ja kulttuurihistoriaa, ja se on kihahtanut nuppiin. Ei silti kykene ymmärtämään tyylien moninaisuutta, vaikka historiassa on nähty monenmoista. Ainoa oikea tyylisuunta on mielellään kokovalkoinen, jota voidaan maustaa mustalla ja harmaan sävyillä. Tiedättehän, juuri sellainen (minun mielestäni) steriili ja hajuton ja mauton. Ei siinä muuten mitään, pitäkööt oman tyylinsä, mutta kun tämä henkilö kokee todellakin olevansa muiden yläpuolella ja saattaa alkaa pitää puolitutuille puheenvuoroa siitä, miksi heidän esineensä X on kertakaikkisen kelvoton tyylillisesti. Suorastaan komediallinen hahmo, on jo niin yliampuva minimalismimaniassaan. Kokee myös kuuluvansa jotenkin "ylempiin" ihmisiin, koska on etäistä sukua jollekin muotoilijalle. :D
ap
Puolenpennin asiantuntijana (olen opiskellut sisustusarkkitehdiksi) sanoisin että ihan millä tahansa tyylillä, väripaletilla tai materiaalimaailmalla saa sisustettua hyvännäköisen kodin, joskin jotkut yhdistelmät vaativat enemmän työstämistä (ja isomman ponnistelun jälkeen tyytyväsyyskin on suurempi). Samalla tavalla millä tahalla aineksilla saa rumia, epäviihtyisiä ja toimimattomia koteja, mutta asiattomat huomauttelut ovat silti asiattomia huomautteluja.
Meillä on vessassa hyllyllä kolme koria ja niiden vieressä lasipurkki. Kaverini sai naurukohtauksen tuosta lasipurkista ja sanoi että ota se pois ja kai huomasit jo itsekin että se ei käy siihen korien viereen. Sanoin että ei se lasipurkin paika itselle noin isoa ongelmaa tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on käynyt muutaman kerran niin, että kun näen jonkun inhoamani esineen oikeassa ympäristössä, sille sopivien tavaroiden ympäröimänä ja huomaan selvästi että isäntäväelle esine on rakas ja tärkeä, se näyttääkin oikein hyvältä ja just oikealta siihen kotiin. Vaikka en ikinä ostaisi omaan kotiini niin heillä se näytti oikein mukavalta.
Yks tuttuni tämmöinen, voi töksäyttää kummallisia kommentteja, koskaan ei mustään kehu, paitsi itseään. Omia trkemisiään sitten jaksaa kiitellä ja mainostaa, enpä kyllä enää itsekään jaksa häntä hehkuttaa, tiedän kyllä että hänellä syynä kateus, pelkää aina että joku muu olisi parempi. Siksi kehuu itseään ja lyttää hienovaraisesti muita.