Onko black metal masennuksen syy vai lääke?
Nuorena kun kuuntelin raskasta musiikkia, sain kuulla vanhemmiltani ja kaveriltani, mikä saatanapalvoja olen ja että masennun sen takia. Olin kyllä synkkämielinen mutta elämä sujui hyvin.
Nyt vanhempana olen kamppailut syvien masennuksen tunteiden kanssa. Eräs päivä laitoin piiiiitkästä aikaa black metalia soimaan ja oli helpotti. Olen nyt sitä kuunnellut ja oikeasti ei ahdista niin kovaa.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Musiikki toimii mainiona tunteiden hyväksymisen metodina, musiikkikokemuksen kautta on mahdollista antaa tunteiden virrata, varsinkin jos tuntuu että jossakin on kasauma ajatuksia jotka etsivät keinoja purkautua. Musiikin valinnassa kannattaa olla rehellinen itselleen; reggae ei toimi, jos maailma on täynnä synkkyyttä, turhautumista ja pettymystä, silloin pistetään darkthronen panzerfaust pesään :D
Black metal taidemuotona on yksinkertaisuudessaan ja kolkossa raakuudessaan oiva keino purkaa näitä solmuja, ja luonnollisempi tapa kuin niiden kieltäminen ja tukahduttaminen.
Pirun hyvä levy tämä. Kiitos vinkistä.
Yngwie Malmsteen kirjoitti:
kyll ne kaikki bla-ck met-allia soittavat idi-ootit on al-koholistireppanoita, joiden itsetunto perustuu ryhmäidentiteettiin ja uhoamiseen
Jos kerran perustuu ryhmäidentiteettiin niin miten selität useimpien black metal-bändien olevan täysin yhden miehen visioita?
Kävin taannoin bm keikalla. Porukka otti vaatteet pois ja kokoontui yhteen miesläjään ähkimään. Lähdin järkyttyneenä pois.