Lue keskustelun säännöt.
Nyt se sitten selvisi, miksi mies hylkäsi raskausaikana vaikka toivoimme raskautta pitkään
14.04.2018 |
Eli mies hylkäsi kun raskaus alkoi vaikka olimme vuosia toivonut toista lasta ja kävimme lapsettomuushoidoissakin. Yhtäkkiä raskauden alettua olinkin maailman kamalin ihminen, jolle hän halusi aiheuttaa kaikki ylimääräiset stressit.
Toinen nainen ollut kuvioissa koko ajan ja ei kuulemma ole voinut kiintyä raskauteen eikä nyt syntyneeseen lapseemme (synnytin pari viikkoa sitten) koska hänen on pitänyt luoda suhdetta ja kiintyä uuden naisystävän poikaan. Kuulemma lapsi on niin ihana ja nyt hänellä on vahva kiintymys, vaikka ei oma olekaan.
Tähän meidän yhteiseen lapseen ei sitten ole.. Ainoastaan esikoiseemme ja tämän naisen poikaan on rakkautta.
Kommentit (20)
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
Yhä oksettavampia tarinoita saa lukea. Mitä virkaa tuollaisella sialla on? Mä menisin vauvan kanssa uuden naikkosen juttusille ja sanoisin suorat sanat! Tyhmälle äijälle ei kannata sanoa mitään kuin asianajajan välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
En mä itseäni sure, vaan lasta jota isä ei rakasta koskaan. Ja joutuu katsomaan joka päivä vierestä kuinka isä välittää hänen siskostaan, mutta hänestä ei. Tulee aika paha eriarvoisuus sisarusten välille. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
En mä itseäni sure, vaan lasta jota isä ei rakasta koskaan. Ja joutuu katsomaan joka päivä vierestä kuinka isä välittää hänen siskostaan, mutta hänestä ei. Tulee aika paha eriarvoisuus sisarusten välille. Ap
Sure sure, mutta edelleen, et sä tilanteelle mitään voi. Päästä irti ja mene eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
Mitä hyväksymistä tossa on?? Anteeks voi antaa ajan kanssa, mut ei tarvii hyväksyä.
Jos tää on totta, niin ihan hiton sekopää mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
Niin, mitäpä sitä nyt pariviikkoisen lapsen oikeutta (rakastavaan) isään puolustamaan.
Uutta isää putkeen vaan esikoiselle. Kaikki muu on mennessä märehtimistä. (sic)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palvokaa lisää miestenne nimiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No noin ne Minkkiset elää. Parempi onni sitten ensi kerralla. Nyt tilanne on raskas, mutta ehkä parempi että miehen luonne tuli ilmi näin varhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
En mä itseäni sure, vaan lasta jota isä ei rakasta koskaan. Ja joutuu katsomaan joka päivä vierestä kuinka isä välittää hänen siskostaan, mutta hänestä ei. Tulee aika paha eriarvoisuus sisarusten välille. Ap
Sure sure, mutta edelleen, et sä tilanteelle mitään voi. Päästä irti ja mene eteenpäin.
En ole ap, mutta mitä sitten sanot lapselle joka kysyy että miksi isä on vaan siskon ja uuden naisystävän pojan kanssa, mutta minun kanssa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minkäs sille mahtaa, jos noin on niin noin on, ne on hänen tunteitaan. Ei sun auta kuin hyväksyä tilanne ja alkaa elää omaa elämääsi.
Hyväksyn sen jos haluaa ottaa uuden suhteen lapsen vähän kuin "omakseen". Hienoa vaan jos lapsella ei ole isää. Mutta en hyväksy sitä, että miksi hylkää toisen, biologisen lapsensa samalla jota pitkään ja hartaasti toivottiin. Ap
No et sä voi sitä tilannetta muuttaakaan, joten paras vaan hyväksyä että näin tää nyt meni. Mitä siihen hyödyttää jäädä vellomaan ja märehtimään loppuiäksi?
Mitä hyväksymistä tossa on?? Anteeks voi antaa ajan kanssa, mut ei tarvii hyväksyä.
Jos tää on totta, niin ihan hiton sekopää mies.
Etkö ymmärrä eroa että hyväksyy teon tai hyväksyy sen, että joku asia on tapahtunut, eikä sitä voi muuttaa? Miksi kapinoida ja kiukutella sellaisesta mille ei enää mitään voi? Eikö ole sen lapsenkin kannalta rakentavampaa mennä eteenpäin eikä jäädä vetkumaan siihen katkeruuteen?
Tuskin kukaan turhia kiukuttelee kun kuulee tuommoista pari viikkoa synnytyksestä. Mies varmaan kertoi tässä vaiheessa aiheuttaakseen entistä pahemman olon. Ja heillä oli yksi lapsi ennestään, joten on luonnollista miettiä että miten käy sisarussuhteen kun mies huomioi esikoista mutta kuopusta ei.
Ehkä mies haluaa osallistua enemmän lapsenhoitoon kun se on isompi? Siis toivon että niin olisi, se miten asia oikeasti menee jää tietysti nähtäväksi ja jos tuo tilanne todella on tosi, niin on ihan harvinaisen paskamainen mies, Minkkis-sarjaa.
Ethän vielä tiedä miten myöhemmin menee. Ei tuo välttämättä tarkoita että pienistä sisaruksista tulisi viholliset.
Toivottavasti on turvaverkkoja. Puhu neuvolassa. Pää kylmänä vaan. Tarvitsit miehen vaan siittäjäksi. Iloitse terveistä lapsista. Vai olisko apua jos kerrot uudelle naiselle että toivot miehen huomiota molemmille lapsillemme.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan turhia kiukuttelee kun kuulee tuommoista pari viikkoa synnytyksestä. Mies varmaan kertoi tässä vaiheessa aiheuttaakseen entistä pahemman olon. Ja heillä oli yksi lapsi ennestään, joten on luonnollista miettiä että miten käy sisarussuhteen kun mies huomioi esikoista mutta kuopusta ei.
No toi on ihan epäuskottava juttu muutenkin. Kuka lähtee johonkin lapsettomuushoitoihin, jos on toinen nainen kuvioissa jo pitkän aikaa? Tai selittää jostain kiintymyssuhteista tuolla tavalla? Ihan provo koko stoori.
Tsemppiä; hirvittävä tilanne. Mutta hyvä jos moisesta hirviöstä pääsit eroon