Miksi sisarusten nimien pitäisi kuulostaa hyvältä yhdessä?
Meillä kolme lasta ja heidän nimet ei todellakaan sovi ns yhteen toistensa kanssa, esim Anna ja Akseli. En ymmärrä miten monelle on niin tärkeää että nimet kuulostavat yhdessä kivoilta? Usein palstalta saa lukea Miten joku kaipaa Millan ja Minnan pikkuveljelle nimeä. Lapset ovat yksilöitä ja mielestäni nimet kannattaa sen perusteella valita, eikä sisarusten nimien. Mitä te meinaatte rakkaat palstailijat? ☺️
Kommentit (27)
Niin?
Kai se on kuin sisustuselementit joillekin vanhemmille. Pitää sointua jotenkin yhteen.
Toisaalta yleensä nimet valitaan samasta tyylilajista siksi, että edustavat samaa makua.
Meillä toisella pojalla on aivan erityyppinen nimi kuin toisella, koska sain päättää ensimmäisen ja mies toisen.
Ei nyt kuitenkaan vaikka: Christoffer Mauriz Alexander ja Tero Tapani.
Niin. Onhan näitä tiia tuukka taru tero teppo -tyyppejä. En käsitä ilmiötä.
Just näin. Mielestäni on kiva, kun lasten nimet eivät soinnu yhtään yhteen, että ovat ihan erilaiset ja eripituiset. Ällöttää, kun eräässä perheessä on Sari, Kari ja Ari.
Hei, nimeni on Anna. Veljeni nimi on Akseli. Äitini vain tykkää yhteensointuvista nimistä, varsinkin siltä samasta alkukirjaimesta. Ei tämä minua ole haitannut
Tunsin 70-luvulla lapsena sisarusparven: Kari, Sari, Mari, Jari .
Siinä oli yhteneväisyydessä jo liioittelun makua.
Joo. Itselläni on kaksi sisarusta. Kaikkien meidän kolmen nimet alkaa M-kirjaimella ja ovat viisikirjaimisia. Jotenkin tosi ällöttävää.
Olen muuten aina inhonnut nimeäni :(
Öö koska ihminen pitää tietyn tyylisistä nimistä?????
Mun lasten nimet sopii kauniisti yhteen, koska kaikki ovat ”samasta tyylilajista” josta pidän.
Miks pitäis antaa epäsopivat nimet väkisin. Jos vaikka pitäisin L alkuisista niin Lassin pikkuveljestä on nyt tehtävä Mauritz koska ei saa sointua yhteen, enkä saa antaa nimeä Lauri joka sointuu ensimmäisen nimeen ja josta pidän????
Olen kanssa ihmetellyt tätä, koska vaikka sisarukset kuuluu perheeseen, on varsinkin aikuisena kullakin sisaruksella ihan omat piirinsä. Mun mielestä lapsen nimi on kiva valita sen mukaan, miltä hän vaikuttaa ihmisenä.
Ap. häiriteekö sua paljonkin kanssaihmisten teot ja valinnat? Kannattaisi yrittää päästä eroon moisesta.
Ilman muuta ihminen pitää "samanlaisista" nimistä, joku modernimmasta, joku klassikoista. Toiselle on tärkeää nimen olevan erikoinen, toinen puolestaan suorastaan karttaa tätä.
Mutta olen minäkin huomannut ilmiön, että on jokin pakkomielle antaa nimiä juuri samalla alkukirjaimella ja muutenkin samalla tavurytmillä esim. Janne ja Jenna.
Tämä lienee muuten suomalainen ilmiö? Ei esiinny tätä samanlaisuuden pakkoa muualla?
Vierailija kirjoitti:
Ap. häiriteekö sua paljonkin kanssaihmisten teot ja valinnat? Kannattaisi yrittää päästä eroon moisesta.
Tämä on mielenkiintoinen kulttuurinen kysymys. Suomessa on paljon näitä litanioita ikään kuin haluttaisiin tehdä sisarusparvesta kasvoton ryhmä.
-ei ap
No mun mielestä esim. Vaikka siskokset Milja ja Maria kuulostaa paremmalta kuin siskokset Raija ja Alexandra. Sisaruksillekin kivaa, että nimet on ns. "Saman tasoisia"
Vierailija kirjoitti:
Ap. häiriteekö sua paljonkin kanssaihmisten teot ja valinnat? Kannattaisi yrittää päästä eroon moisesta.
Ei häiritse! Ihan vaan ajattelin että voisi keskustella asiasta ja se ken haluaa lastensa nimien sointuvan yhteen hänelle se suotakoon. Ihmettelin vain ja siksi tein aloituksen.
Ap
Nimien kuuluminen smaan sarjaan on niin tyypillistä, että toisenlaiset nimet saisivat kummastusta osakseen. Esim. helposti tulkittaisiin että Riitta-Liisa ja Jennica ovat vain puolusisaruksia.
Tiedän yhden perheen jonka lapset on nimetty tyyliin: Matteus, Markus, Luukas ja Timo. Kyllähän se nuorin erottuu nimensä puolesta ikävällä tavalla kun ei soinnu muihin.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta ihminen pitää "samanlaisista" nimistä, joku modernimmasta, joku klassikoista. Toiselle on tärkeää nimen olevan erikoinen, toinen puolestaan suorastaan karttaa tätä.
Mutta olen minäkin huomannut ilmiön, että on jokin pakkomielle antaa nimiä juuri samalla alkukirjaimella ja muutenkin samalla tavurytmillä esim. Janne ja Jenna.
Tämä lienee muuten suomalainen ilmiö? Ei esiinny tätä samanlaisuuden pakkoa muualla?
Asun Ruotsissa ja täytyy sanoa että harvemmin olen kenenkään kuullut miettivän että sopivatko lasten nimet yhteen. Ihan yskilöpohjalta annetaan nimet.
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssa ihmetellyt tätä, koska vaikka sisarukset kuuluu perheeseen, on varsinkin aikuisena kullakin sisaruksella ihan omat piirinsä. Mun mielestä lapsen nimi on kiva valita sen mukaan, miltä hän vaikuttaa ihmisenä.
Aika pitkälle joutuu nimenantoa lykkäämään, jos odottaa siihen asti, että näkee, miltä lapsi vaikuttaa ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssa ihmetellyt tätä, koska vaikka sisarukset kuuluu perheeseen, on varsinkin aikuisena kullakin sisaruksella ihan omat piirinsä. Mun mielestä lapsen nimi on kiva valita sen mukaan, miltä hän vaikuttaa ihmisenä.
Aika pitkälle joutuu nimenantoa lykkäämään, jos odottaa siihen asti, että näkee, miltä lapsi vaikuttaa ihmisenä.
Itse asiassa se olisi aika kiva idea, että lapselle annettaisiin pysyvä nimi joskus vaikka ennen kouluikää. Käytännössä ehkä vähän vaikeaa.
Tiedättekö Heinähatussa ja Vilttitossussa, kun oli se Poika ties kuinka kauan vaan Poika :D
Mutta tarkoitin tietenkin sen perusteella, että millaiselta persoonalta vaikuttaa vauvana. Ei ne nyt välttämättä niin hirveästi muutu, oikeastaan.
Vierailija kirjoitti:
Nimien kuuluminen smaan sarjaan on niin tyypillistä, että toisenlaiset nimet saisivat kummastusta osakseen. Esim. helposti tulkittaisiin että Riitta-Liisa ja Jennica ovat vain puolusisaruksia.
Miks pitää esimerkiksi vetää ääripäät?
Sisarukset ovat "paketti", vaikka ovat jokainen oma yksilönsä. Siksi nimien halutaan olevan hyviä yhdessä.