Vihaan saamaani elämää. Elämähän on lahja, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pumpulissa kasvannutta porukkaa täällä on? Ei elämä todellakaan ole niin kuin amerikkalaisessa leffassa, että kun vaan jaksaa sitkeästi yrittää niin yhtäkkiä kaikki muuttuu ruusuilla tanssimiseksi. Ajatellaampa vaikka koulutusta, kotikasvatus vaikuttaa paljon siihen miten suhtautuu kouluun lapsena ja teininä. Se taas vaikuttaa siihen pääseekö opiskelemaan. Ainahan voi myös vanhempana koittaa korjata virheitään, mutta kaikki ei vain pääse sille alalle mille tahtoo. Ei todellakaan ole mitenkään itsestään selvää päästä opiskelemaan vaikka näkisi kuinka paljon vaivaa.

Toinen asia on hyvän puolison löytäminen. Ei se ole mikään itsestään selvä asia vaan hyvin pitkälti tuuria. Olen niin onnekas, että olen löytänyt itselleni sopivan miehen. Mutta se oli hyvin paljon monen sattuman summa ja tilanne voisi olla aivan toinen.

Sympatiat aloittajalle, joitakin elämä potkii päähän vaikka mitä tekisi ja sitä ei sellaiset aina ymmärrä, joilla on ollut onnea. Moneen asiaan voi kuitenkin itse jonkun verran vaikuttaa ja luovuttaa ei kannata, koska sitä ei tiedä, jos onni kääntyykin.

Kiitos. Ehkä huono-osaisimmat eivät ymmärrä miten hyvä koti auttaa. Itse olen kasvanut huonon ja hyvän kodin rajapinnassa (ikävä kyllä huonon vaikutuspiirissä ja hyvää vain observoiden) niin tiedän eron. Ja jos joku taas avautuu miten oli self made woman, niin sekin vaatii tietyt olosuhteet ollakseen mahdollista, esim. ettei koti onnistu alistamaan jne.

ap