Te jotka matkustelette paljon ja teette sen aina puolisonne kanssa, oletteko koskaan edes nuorena matkustelleet yksin?

En ole, koska olin vasta 19 kun tavattiin. En halua lähteä yksin, tylsää olisi ja miestä ikävä.

Ollaan aina lomamatkoilla miehen kanssa yhdessä, mutta yksin olen käynyt työmatkoilla, ihan riittävästi.

Asuin vuosikausia ulkomailla nuoruudessani  joten nyt on ihan kiva matkailla miehen kanssa.

Ihan mielenkiintoinen kysymys. Nuoruuteni reppureissasin silloisen tyttökaverin kanssa ja silloin tietty tapasi paljon yksin matkustelevia ja asiaa hieman mietti tuoltakin kantilta. Toisaalta vaikka olimmekin reissussa pariskuntana, vietimme paljon aikaa muiden reissaajien kanssa, joten ei se silleen tuntunut, että olisi jäänyt paitsi mistään sosiaalisesta. Nykyisin tehdään paljon pitkiä viikonloppureissuja puolison kanssa ja ne taas on sellaisia, että olisi tosi tylsää yksin, esim käydä hyvissä ravintoloissa ja muutenkin minusta on kiva jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Työreissuilla sitten tulee yksikseen kierreltyä vapaahetkinä kaupunkeja, ihan kivaa sekin, mutta kimpassa hauskempaa. Toki vieläkin teen silloin tällöin kavereiden kanssa ”poikienreissuja”, jotka taas toisella tavalla virkistää mieltä.

Mutta vastaus on, että en koe jääneeni mistään paitsi.

Minä olen nelikymppinen ikisinkku ja inhoan yksinmatkustamista. Parisuhdetta en edes halua, mutta sen harvoja hyviä puolia olisi juuri matkustaminen puolison kanssa. Muuten en todellakaan ole parisuhdeyritelmissäni halunnut mitään symbioottista suhdetta.

Tietenkin on matkustettu yksin ja sitten kun on puoliso, yhdessä matkustellaan ja kun tulee jälkikasvua, kaikki mukaan.

En ole matkustanut yksin joitain pikkureissuja lukuun ottamatta. Voisin ihan hyvin matkustaa yksin, mutta rahan ja aikataulujen puolesta matkustamme aina yhdessä.

Lasten kanssa olen matkustanut, siis ilman miestä. Ihan yksin-yksin en, paitsi jokusen työmatkan.

Naimisissa ja perheenäitinä täysin yksin esim autoreissulla Italiassa v 94 ja 14. Nyt tammikuussa Kanarialla, tosin asuin ystäväni luona - lasketaanko sitä? Onhan noita reissuja. Reissaamme myös perheen kanssa paljon, parhaimpina vuosina 6 vkoa ulkomailla.

Mulla on paljon työmatkoja (viimevuodelle tuli työ- ja lomamatkoja yht 12) joten olen kyllä erossa perheestäni tosi paljon.

Me vaan miehen kanssa ollaan parhaat ystävät ja aina mieluiten keskenämme reissussa, aina kun omilla reissuillaan näkee tai tekee jotain erityistä lähetetään ensimmäisenä viesti: olisitpa täällä, tämä pitää kokea myös yhdessä!

Kyllä olen. 10 vuotta matkustin yksin. Kaverit reissasi Kossille jne. Minua ei kiinnostanut, vaan kolusin yksin ensin vanhoja kaalimaita ja siirryin siiten toiselle puolelle Eurooppaa.

Lennot maksoivat tuolloin enemmän kuin kkn bruttopalkka. Reissasin vain Euroopassa, sillä olin kovin pieni, 40kiloinen nätti blondi ja sain pitää varani monta kertaa reissuissani.

Kyllä tiedän siis millaista on matkustaa yksin.

Olen matkustanut paljonkin yksin, enkä yhtään ymmärrä, mitä tarkoitat. Koen saavani matkoista paljon enemmän irti, kun saan jakaa kokemukset toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. 10 vuotta matkustin yksin. Kaverit reissasi Kossille jne. Minua ei kiinnostanut, vaan kolusin yksin ensin vanhoja kaalimaita ja siirryin siiten toiselle puolelle Eurooppaa.

Lennot maksoivat tuolloin enemmän kuin kkn bruttopalkka. Reissasin vain Euroopassa, sillä olin kovin pieni, 40kiloinen nätti blondi ja sain pitää varani monta kertaa reissuissani.

Kyllä tiedän siis millaista on matkustaa yksin.

Vuosia vuosia myöhemmin parisuhteen ja avioeron jälkeen reissanin lapseni kanssa kaksin. Nyt aikuinen poikani on minua niistä matkoistamme kiitellyt.

Nykyisin matkustelen paljon mieheni kanssa. Hän on hyvää matkaseuraa ja matkustellut itsekin nuorena aikuisena paljon.(ei tosin yksin) reppumatkoilla.

Mun on pakko tunnustaa etten ole koskaan matkustanut yksin. Lapsena lapsuuden perheen kanssa, nuorena kavereiden kanssa, aviossa miehen kanssa. En ole koskaan käynyt missään yksin. En tosin haluaisikaan, haluan jakaa kaikki kokemukset toisen ihmisen kanssa. Ääh, olen ilmeisen epäseksikäs lehmä nyt mutta niin se vaan on.

Olen reissannut yksin ja työmatkat nykyäänkin. En halua matkustaa yksin.

Onpa taas kaunaisen yksinäisen aloitus. Yksin voisin hyvinkin matkustaa, mutta rakkaani kanssa on hauskempaa.

En ole matkustanut yksun koska en ole halunnut ja ei ole tarvinnut. Vaihdossa olin "yksin" ja työmatkoja olen tehnyt yksin, ensi viikollakin lähden Berliiniin yksin.

Yleensä ei näissäkään yhteyksisaä lopulta huvita olla yksin, vaan tutustun johonkin työtoveriin sen verran että esim. illastamme yhdessä/paikalla on jo tuttuja.

Kiva miten paljon vastauksia ja kivoja vastauksia kaikki :) En tiedä, mistä tupsahti mieleeni kysyä tämmöistä täällä. Kaksin tai isommassa porukassa on kieltämättä mukavampaa kaikki ravintoloissa syömiset ja vastaavat, mutta mietiskelin, että jos joku ei ole ikinä edes nuoruudessaan tai niillä työmatkoilla kokenut yksin matkustamista, niin jääkö siinä paitsi jostain oleellisesta. No en tiedä itsekään. Kurjinta varmaankin, jos ei ole ikinä pääse reissaamaan, ei kimpassa eikä yksinkään. Omakohtaisesti kaipaisin kyllä kivaa reissuseuraa, mutta mikä ettei olisi kiva joskus vielä matkustaa yksinkin, ottaa sitä omaa aikaa sillä muotoa. ap

Nuorempana perheen kanssa, sitten miehen kanssa. Nyt olen työssä, johon kuuluu työmatkoja muutama kuukaudessa. Usein vietän aikaa työkavereiden kanssa, mutta välillä vietän aikaa oikein mielelläni yksin, kiertelen ja ihmettelen maailman menoa.

Ajatus yksin reissaamisesta tuntuu mukavalta. Olen kyllä sen verran pidättyväinen, että tuskin tutustuisin paikallisiin ihmisiin, vaan viettäisin ajan ihan yksin, mikä voisi pitemmän päälle koti-ikävöimään.

En tykkäisi matkustaa yksin, lomamatkat ehdottomasti haluan jakaa ystävien tai miehen kanssa. Työmatkojakin on ollut mutta nekin työporukassa. En koe saavani lisäarvoa siitä että tutustun uuteen tai hengailisin jo nähdyssä paikassa itsekseni. Paljon kivempaa on jonkun kanssa. Kotona, töissä, shoppailemassa tai urheillessa kuitenkin viihdyn yksin. Urheillessa en varsinkaan kaipaa ketään mukaan salikaveriksi. Shoppailu taas on kivaa porukassakin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana perheen kanssa, sitten miehen kanssa. Nyt olen työssä, johon kuuluu työmatkoja muutama kuukaudessa. Usein vietän aikaa työkavereiden kanssa, mutta välillä vietän aikaa oikein mielelläni yksin, kiertelen ja ihmettelen maailman menoa.

Ajatus yksin reissaamisesta tuntuu mukavalta. Olen kyllä sen verran pidättyväinen, että tuskin tutustuisin paikallisiin ihmisiin, vaan viettäisin ajan ihan yksin, mikä voisi pitemmän päälle koti-ikävöimään.

Et vaikuta kovin pidättyväiseltä kirjoittamastasi päätellen.:)