Käyttäydyin kuin narsisti suhteemme loppupuolella, miks

Koska olin helvetin vihainen, ja se viha oli ainoa millä sain enää pidettyy itseni kasassa.

Perimmäinen syy oli pitkään jatkunut seksuaalinen torjunta miehen puolelta, siitä seurasi tunne että en kelpaa. Kun puhuin asiasta mies oli vaan hiljaa, tai sano anteeksi , kaikki muuttuu. Mutta ei käynyt verikokeissa, ei varannut aikaa pari ja seksuaaliterapeutille. Käytännössä antoi mun ymmärtää että mun tunteilla ja tarpeilla ei ole mitään merkitystä. No kun vuosia jatkui tilanne näin.

Minä päätin että en enää luota tohon ukkoon, en kerro jos muhun sattuu. Pohjimmiltaan olin tämän takia rikki ja aen ettei asiasta voinut puhua. Mutta ulospäin se näyttäytyi niin että syytin miestä milloin mistäkin ja haukuin itsekkääksi kusipääksi, sitä mies olikin kun jätti mulle kaikki kotityöt.

Nyt se itkee sukulaisilleen että ei voi edes lasta tavata muka siksi että oon narsisti 😁. Paskapuhetta. Se ei tapaa lastaan koska ei halua kohdata omaa kyvyttömyyttään olla isä ja aviomies. Nimittäin sano viikkoo ennen lähtöään että haluu lapset lastenkotiin.

Mä voin kertoo vaikka iltalehdessä kuinka kylmä ja vittumainen lopulta olin. Mies voi puolestaan tulla kertoo miksi hän ei tehnyt seksuaali ongelmilleen heti jotain kun olen asian ottanut esille, koska jos ongelma plisi ratkottu edes ensinmäisen vuoden aikana.

Ei lopputulos olisi ollut loukattu, vihainen vaimo, ja onneton parisuhde. Vaan lopputulos olisi ollut täysin toinen.

Niin kerrohan ukko kulta miksi piti satuttaa, kun ongelmat olisi voinut hoitaa?

Mies aina vetosi mutta kun mä en oo tehnyt mitään, monesti sanoinkin että sehän se pääongelma on. Eikä mies ilmeisesti ymmärrä sitä että parisuhteen onnellisuus ei oo mikään tuuripeli niinku lotto vaan oikeasti tarvii tehdä jotain sen onnen eteen, muutakin kuin makaa sohvalla!