Lapsen "viihdyttäminen" mahdotonta kun toinen lapsi on sairas

No se on esim. sitä että lapsi vietäisiin ulos leikkimään esim. puistoon. Sairaan lapsen kanssa ei voi ja on todella ankeaa olla kotona tuolle terveelle lapselle koko päivä. Kaunis ilma, energinen lapsi, ei hyvä. Aina ei isukki tule kotiin tasan viisi lasta viemään ja vaikka tulisikin niin pitkä se päivä silti on ilman kavereita.

No esim ulkoilu jne.

Itselläni kotihoidetut lapset ja nuoremmalla astma. Kyllä se isomman lapsen päivä oli haastava, jotta lapsi sai liikuntaa ja ulkoilua vaikka toinen oli kipeä. Kerrostalossa olis tultu hulluksi.

Riippuu niin lapsesta. Olin itsekin lapsena sellainen, että touhusin omiani ja keksin itse tekemistä aina.

Oma lapseni on paljon vilkkaampi ja vaatii vähintään 4 tuntia ulkoilua päivittäin tai muuta aktiivista liikuntaa esim. uimahallissa käymistä. Päiväkodin ulkoilu ei hänelle riitä, ellei ohjelmassa ole metsäretki tms. Nyt yli 3-vuotiaana hän on jo aika hyvä leikkimään ihan omatoimisestikin, mutta tätä ennen hän on kyllä vaatinut todella paljon ns. viihdyttämistä eli leikittämistä.

Sitä ihmettelen, että nämä vanhemmat eivät yhtään ennakoi noita sairastumisia. Meillä on kotona alennusmyynnistä ostettuja leluja, pelejä ja kirjoja jemmassa juuri sitä varten, että lapsi vaikka itse sairastuu ja toipilasaikana pitäisi häntä erityisesti viihdyttää. Uuden muovailuvahapaketin kanssa kuluu sitten mukavasti iltapäivä. Samoin olen tehnyt valmiiksi pari laatikkoa, joissa on omista vanhoista leluista koottu teemasetti (invitation to play), jonka voi antaa tällaisessa tilanteessa lapselle. Toisessa teemana eläintarha, toisessa mm. iso magneetti, metalliesineitä, suurennuslasi, jne.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin lapsesta. Olin itsekin lapsena sellainen, että touhusin omiani ja keksin itse tekemistä aina.

Oma lapseni on paljon vilkkaampi ja vaatii vähintään 4 tuntia ulkoilua päivittäin tai muuta aktiivista liikuntaa esim. uimahallissa käymistä. Päiväkodin ulkoilu ei hänelle riitä, ellei ohjelmassa ole metsäretki tms. Nyt yli 3-vuotiaana hän on jo aika hyvä leikkimään ihan omatoimisestikin, mutta tätä ennen hän on kyllä vaatinut todella paljon ns. viihdyttämistä eli leikittämistä.

Sitä ihmettelen, että nämä vanhemmat eivät yhtään ennakoi noita sairastumisia. Meillä on kotona alennusmyynnistä ostettuja leluja, pelejä ja kirjoja jemmassa juuri sitä varten, että lapsi vaikka itse sairastuu ja toipilasaikana pitäisi häntä erityisesti viihdyttää. Uuden muovailuvahapaketin kanssa kuluu sitten mukavasti iltapäivä. Samoin olen tehnyt valmiiksi pari laatikkoa, joissa on omista vanhoista leluista koottu teemasetti (invitation to play), jonka voi antaa tällaisessa tilanteessa lapselle. Toisessa teemana eläintarha, toisessa mm. iso magneetti, metalliesineitä, suurennuslasi, jne.

Heh. Joo. Niinhän se entinen työnantajakin vaati ennakoimaan lapsen astmakohtaukset.

Luuletko että esim viikkojen sairastelukierteiden kanssa kamppailevat perheet on vaan organisointikycyttömiä ja tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin lapsesta. Olin itsekin lapsena sellainen, että touhusin omiani ja keksin itse tekemistä aina.

Oma lapseni on paljon vilkkaampi ja vaatii vähintään 4 tuntia ulkoilua päivittäin tai muuta aktiivista liikuntaa esim. uimahallissa käymistä. Päiväkodin ulkoilu ei hänelle riitä, ellei ohjelmassa ole metsäretki tms. Nyt yli 3-vuotiaana hän on jo aika hyvä leikkimään ihan omatoimisestikin, mutta tätä ennen hän on kyllä vaatinut todella paljon ns. viihdyttämistä eli leikittämistä.

Sitä ihmettelen, että nämä vanhemmat eivät yhtään ennakoi noita sairastumisia. Meillä on kotona alennusmyynnistä ostettuja leluja, pelejä ja kirjoja jemmassa juuri sitä varten, että lapsi vaikka itse sairastuu ja toipilasaikana pitäisi häntä erityisesti viihdyttää. Uuden muovailuvahapaketin kanssa kuluu sitten mukavasti iltapäivä. Samoin olen tehnyt valmiiksi pari laatikkoa, joissa on omista vanhoista leluista koottu teemasetti (invitation to play), jonka voi antaa tällaisessa tilanteessa lapselle. Toisessa teemana eläintarha, toisessa mm. iso magneetti, metalliesineitä, suurennuslasi, jne.

Heh. Joo. Niinhän se entinen työnantajakin vaati ennakoimaan lapsen astmakohtaukset.

Luuletko että esim viikkojen sairastelukierteiden kanssa kamppailevat perheet on vaan organisointikycyttömiä ja tyhmiä?

Ehkä siinä sitten voi matkan varrella keksiä lisää viihdykettä ja tilata vaikka kotiin toimitettuna kaupasta?

Jos työnantaja on noin törppö, kannattaa etsiä parempi työpaikka. Jossa on ymmärtäväisempi työnantaja.

Mutta jos lapsen sairastelu kestää viikkoja, hänellä ei ehkä ole enää tartuntatautia ja toinen lapsi voi mennä päiväkotiin? Eihän astma tartu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin lapsesta. Olin itsekin lapsena sellainen, että touhusin omiani ja keksin itse tekemistä aina.

Oma lapseni on paljon vilkkaampi ja vaatii vähintään 4 tuntia ulkoilua päivittäin tai muuta aktiivista liikuntaa esim. uimahallissa käymistä. Päiväkodin ulkoilu ei hänelle riitä, ellei ohjelmassa ole metsäretki tms. Nyt yli 3-vuotiaana hän on jo aika hyvä leikkimään ihan omatoimisestikin, mutta tätä ennen hän on kyllä vaatinut todella paljon ns. viihdyttämistä eli leikittämistä.

Sitä ihmettelen, että nämä vanhemmat eivät yhtään ennakoi noita sairastumisia. Meillä on kotona alennusmyynnistä ostettuja leluja, pelejä ja kirjoja jemmassa juuri sitä varten, että lapsi vaikka itse sairastuu ja toipilasaikana pitäisi häntä erityisesti viihdyttää. Uuden muovailuvahapaketin kanssa kuluu sitten mukavasti iltapäivä. Samoin olen tehnyt valmiiksi pari laatikkoa, joissa on omista vanhoista leluista koottu teemasetti (invitation to play), jonka voi antaa tällaisessa tilanteessa lapselle. Toisessa teemana eläintarha, toisessa mm. iso magneetti, metalliesineitä, suurennuslasi, jne.

Heh. Joo. Niinhän se entinen työnantajakin vaati ennakoimaan lapsen astmakohtaukset.

Luuletko että esim viikkojen sairastelukierteiden kanssa kamppailevat perheet on vaan organisointikycyttömiä ja tyhmiä?

Ehkä siinä sitten voi matkan varrella keksiä lisää viihdykettä ja tilata vaikka kotiin toimitettuna kaupasta?

Jos työnantaja on noin törppö, kannattaa etsiä parempi työpaikka. Jossa on ymmärtäväisempi työnantaja.

Mutta jos lapsen sairastelu kestää viikkoja, hänellä ei ehkä ole enää tartuntatautia ja toinen lapsi voi mennä päiväkotiin? Eihän astma tartu.

Niin. Tossahan lukee että ”entinen”.

Ja minkä ihmeem ”matkan”? Ja mitä se postiin tilaaminen auttaa, kun ei se posti kotona ole?

Nyt heitä tähän ap:n ihmettelyyn vaan sellaisen vastineen, että toki sä olet varmaan viihdyttänyt itseäsi 6+ ikäisenä. Näissä tapauksissa puhutaan varmaan yleensä alle 5-vuotiaista. Sä et voi systemaattisesti muistaa tuota aikaa, etkä alle 3-4v aikaa ollenkaan. Ja mä epäilen, että et 2-4-vuotiaana istunut tuntikaupalla huoneessasi viihdyttämässä itseäsi vaatimatta mitään vanhemmiltasi, käynyt itse ulkoilemassa (toivottavasti et!) jne.

Yleensäkin nää lapsettomien "ei minun lapsuudessani" -jutut kertoo yleensä ikävuosista 8-12 ja kertojat sitten ihmettelevät miten nykylapset ovat niin avuttomia - kun alkuperäinen juttu kertoi pikkulapsista.

Perheitä ja lapsia on moneen junaan, itselle oli ihan selvää että sairaan lapsen päiväkoti-ikäinen sisarus jää myös kotiin, jos kyseessä on tartuntatauti (kuten useimmiten oli). Moni ajattelee toisin. Minusta on tärkeä jo lapsena ymmärtää, että kaikki päivät eivät ole hauskoja ja oppia empatiaa sairastavaa kohtaan. Pitää pystyä mukauttamaan omaa olemista (ei pääse ulos, ei voi pyytää kavereita tms) toisen olon mukaan ja sietämään tästä johtuvaa harmia. Oletin jopa, että lapset pystyvät ymmärtämään, että sisarus on sairas, pitää olla hissukseen ja antaa tämän nukkua. Tai että syödään vain voileipää, koska ei päästä kauppaan kun yksi on kipeä. Mutta moni ajattelee, että kasvatusta on vain täydellisen tehokas päivärytmi, joka on jokaisella perheenjäsenellä omansa. Että tylsyyteen ei kuulukaan kasvaa (koska ei ole pakko) ja oppia.

Mä en voi kuin nauraa tälle viihdytys keskustelulle.

Kolme lasta on jo koulussa eikä koskaan ole ollut tilanne ätta, että toinen sairaana ja veisin terveen hoitoon.

Hoidin kotona lapset pitkäänkin vielä.

Miksi lapsi siirretään normaalista tilanteesta pois päiväkotiin? Tilanteesta jossa on hyvä oppimisen paikka empatialle, muutoksille ja sille, ettei maailma pyöri lapsen navan ympärillä.

Ai niin. Lapsella on oikeus saada joka päivä tasaista viihdykettä, ettei hän hypi seinille. Velvollisuuksia ei sitten olekaan. Missään ikävaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Perheitä ja lapsia on moneen junaan, itselle oli ihan selvää että sairaan lapsen päiväkoti-ikäinen sisarus jää myös kotiin, jos kyseessä on tartuntatauti (kuten useimmiten oli). Moni ajattelee toisin. Minusta on tärkeä jo lapsena ymmärtää, että kaikki päivät eivät ole hauskoja ja oppia empatiaa sairastavaa kohtaan. Pitää pystyä mukauttamaan omaa olemista (ei pääse ulos, ei voi pyytää kavereita tms) toisen olon mukaan ja sietämään tästä johtuvaa harmia. Oletin jopa, että lapset pystyvät ymmärtämään, että sisarus on sairas, pitää olla hissukseen ja antaa tämän nukkua. Tai että syödään vain voileipää, koska ei päästä kauppaan kun yksi on kipeä. Mutta moni ajattelee, että kasvatusta on vain täydellisen tehokas päivärytmi, joka on jokaisella perheenjäsenellä omansa. Että tylsyyteen ei kuulukaan kasvaa (koska ei ole pakko) ja oppia.

Oletko kuullut sellaisesta perusasiasta kuin kotivara? Meillä on ainakin kotona ruokaa, kestomaitoa, maitojauhetta ja leivontatarpeita varattu viikon tarpeiksi. Jos sairastutaan, ei tarvitse syödä vain voileipää. Ja jos sairastelu jatkuu pidempään, voi ruoan tilata kaupasta kotiovelle.