Lue keskustelun säännöt.
Joka neljäs lapsi kokee kotonaan henkistä väkivaltaa.
12.04.2018 |
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vanhemmat-kurittavat-lapsi…
Henkinen väkivalta on vielä nykyäänkin niin yleistä, että joka neljäs lapsi on kokenut kotona puhumattomuutta, haukkumista tai lyömisellä uhkailua.
Mitä seurauksia henkisestä väkivallasta on lapselle? Mitkä seurauksista voivat seurata aikuisuuteen asti?
Kommentit (66)
Mietitäänpä, lapsi puhuu mummille "äitin uusi kaveri huutaa mulle ja haukkuu mua, äiti ei sano mitään moneen päivään". Mummi vastaa "voi voi veikkonen, ei se mitään, niin minunkin nuoruudessani oli".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voe hyvä ihme. Ei tarvitse ihmetellä, että tämä kansa ei kykene yhtään mihinkään. Jos ei lapsi kestä ajoittaista huutoa, mykkäkoulua tai haukkumista, ei siitä ole eläjäksi. Entäs sitten kun pitäisi itse pitää puoliaan eikä ole kotoa oppinut mitään keinoja? Sellaisen kiltin nysväkkeen päältä kävelee kuka hyvänsä.
Lapsethan huutaa jo toisilleen harvase päivä ja jos vanhemmatkin aina vaan hyssyttelee, hommahan karkaa ihan lapasesta.
Taitaa olla nuorten lisääntyvän pahoinvoinnin takana juuri haukkumiset ja henkinen väkivalta kotona. Kyllä sillä itsetunto murenee. On jäänyt kannustavat ja tukevat toiminnot vähemmälle.
Kyllä minulle ainakin lapsena huudettiin enkä kotona osannut äitini mielestä tehdä oikein mitään oikein, mutta valehtelisin jos väittäisin sen jotenkin minua haitanneen. Ikää on nyt jo lähemmäs 50 vuotta, eikä vielä ole tullut mt-ongelmia eikä muita henkisiä pahoinvointeja. Välillä vituttaa kanssaihmiset, mutta en usko sen johtuvan lapsuudesta, vaan liian korkeista odotuksista.
Sulle varmaan huudettiin "menepäs nyt samantein kitkemään rikkaruohot"tai "heti syömään pikku pupunen". Näissä yhteyksissä huutamisen sisältö vaikuttaa. Sulle tuskin huudettiin "stnan pikkuh**ra, hinaa se läski persees pois silmistäni".
Jaa-a, en tainnut jäädä kuuntelemaan mitä huutoa olisi ollut vielä tulossa. Häivyin paikalta jos minulle alettiin huutaa, koska sehän siinä oli tavoitteenakin. En ymmärrä mikä tuossa huutamisessa on sellaista, että juuri suomalaiset eivät sitä kestäisi. Olen asunut ulkomailla monta vuotta, ja kuunnellut kun ihan tavallisten perheiden lapsille, ja aikuisille, huudetaan täyttä kurkkua, eikä heistä kukaan tuntunut siitä vaurioituvan. Suomessa jos joku äänensä korottaa, niin se on aina joku maailmanloppu ja hirveä kriisi. Vähemmän sitä masentuu kun ei hilloa ärtymystään sisimpäänsä.
Miksi häivyit paikalta, juurihan tuossa puolustelit huutamista. Ole nyt vaan iloinen, että olet välttynyt niin kotona kuin ulkomaillakin kuulemasta aggressiivista hirveäsisältöistä huutamista. Ellet tajua mistä on kyse, niin se on hyvä vaan, et ole sitä kokenut. Ymmärrä silti muita.
Olen kyllä kuullut hyvinkin aggressiivista ikäväsisältöistä huutoa, mutta en ole osannut ottaa siitä hirveästi itseeni. Aikansa kun sitä mesomista kuuntelee, niin ei se tee enää mitään vaikutusta. Ihmiset huutavat kun tuntevat olonsa jotenkin uhatuiksi tai ylirasittuneiksi. Monesti ihmiset huutavat vaan koska heillä on paha olla, eikä huudon kohteella ole välttämättä asian kanssa mitään tekemistä. Fiksuinta on yrittää helpottaa huutajan oloa.
Mulle on huudettu aika lailla niin kuin tässä pätkässä, eikä sekään huuto väkivallaksi muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voe hyvä ihme. Ei tarvitse ihmetellä, että tämä kansa ei kykene yhtään mihinkään. Jos ei lapsi kestä ajoittaista huutoa, mykkäkoulua tai haukkumista, ei siitä ole eläjäksi. Entäs sitten kun pitäisi itse pitää puoliaan eikä ole kotoa oppinut mitään keinoja? Sellaisen kiltin nysväkkeen päältä kävelee kuka hyvänsä.
Lapsethan huutaa jo toisilleen harvase päivä ja jos vanhemmatkin aina vaan hyssyttelee, hommahan karkaa ihan lapasesta.
Taitaa olla nuorten lisääntyvän pahoinvoinnin takana juuri haukkumiset ja henkinen väkivalta kotona. Kyllä sillä itsetunto murenee. On jäänyt kannustavat ja tukevat toiminnot vähemmälle.
Kyllä minulle ainakin lapsena huudettiin enkä kotona osannut äitini mielestä tehdä oikein mitään oikein, mutta valehtelisin jos väittäisin sen jotenkin minua haitanneen. Ikää on nyt jo lähemmäs 50 vuotta, eikä vielä ole tullut mt-ongelmia eikä muita henkisiä pahoinvointeja. Välillä vituttaa kanssaihmiset, mutta en usko sen johtuvan lapsuudesta, vaan liian korkeista odotuksista.
Sulle varmaan huudettiin "menepäs nyt samantein kitkemään rikkaruohot"tai "heti syömään pikku pupunen". Näissä yhteyksissä huutamisen sisältö vaikuttaa. Sulle tuskin huudettiin "stnan pikkuh**ra, hinaa se läski persees pois silmistäni".
Jaa-a, en tainnut jäädä kuuntelemaan mitä huutoa olisi ollut vielä tulossa. Häivyin paikalta jos minulle alettiin huutaa, koska sehän siinä oli tavoitteenakin. En ymmärrä mikä tuossa huutamisessa on sellaista, että juuri suomalaiset eivät sitä kestäisi. Olen asunut ulkomailla monta vuotta, ja kuunnellut kun ihan tavallisten perheiden lapsille, ja aikuisille, huudetaan täyttä kurkkua, eikä heistä kukaan tuntunut siitä vaurioituvan. Suomessa jos joku äänensä korottaa, niin se on aina joku maailmanloppu ja hirveä kriisi. Vähemmän sitä masentuu kun ei hilloa ärtymystään sisimpäänsä.
Miksi häivyit paikalta, juurihan tuossa puolustelit huutamista. Ole nyt vaan iloinen, että olet välttynyt niin kotona kuin ulkomaillakin kuulemasta aggressiivista hirveäsisältöistä huutamista. Ellet tajua mistä on kyse, niin se on hyvä vaan, et ole sitä kokenut. Ymmärrä silti muita.
Olen kyllä kuullut hyvinkin aggressiivista ikäväsisältöistä huutoa, mutta en ole osannut ottaa siitä hirveästi itseeni. Aikansa kun sitä mesomista kuuntelee, niin ei se tee enää mitään vaikutusta. Ihmiset huutavat kun tuntevat olonsa jotenkin uhatuiksi tai ylirasittuneiksi. Monesti ihmiset huutavat vaan koska heillä on paha olla, eikä huudon kohteella ole välttämättä asian kanssa mitään tekemistä. Fiksuinta on yrittää helpottaa huutajan oloa.
Mulle on huudettu aika lailla niin kuin tässä pätkässä, eikä sekään huuto väkivallaksi muuttunut.
Jos pidät tuollaista huutoa hyvänä kasvavalle lapselle etkä näe, että tuo on juuri henkisen väkivallaan piikkiin menevää aggressiivista huutoa, mene hoitoon. Ihan sama, mistä itse diggaat aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaat lasta ja aikuista, ja sinusta sorrettu aikuinen on se, joka on heikommilla! Perin outo logiikka. Aikuisella on aikuisen keinot puuttua asiaan ja aikuisen käsityskyky ja elämänkokemus. Lapsi on aikuisista riippuvainen. Ja jos ne, joista hän on riippuvainen, kohtelevat häntä kaltoin, niin lapsen keinot pelastautua ovat aika heikot.
Niin just. Laitetaan vaan silmät kiinni ja keskitytään asioihin, jotka on verrattain aika pieniä ongelmia. 1/4 osalle lapsista pidetään hetki mykkäkoulua. Siis toistan: pidetään mykkäkoulua. Se ei haavoista lasta niin, että siitä pitää nostaa joku yhteiskunnallinen ongelmia, etenkin, kun isompiakin huolia on olemassa. Naiset ei välttämättä uskalla sanoa ei tai mennä poliisille, eikä kellään ulkopuolisella ole velvollisuutta puuttua asiaan. Lapset ovat siis lainkin silmissä paremmassa asemassa. Lapset herättävät luonnollista suojelun halua, naiset eivät. Viisas yhteiskunta hoitaa ensin isot ongelmat ja sitten ne pienemmät.
Oletko koskaan kokenut mykkäkoulua? Meillä isäpuoli harrasti sitä ja oli kamalaa viikon ajan kävellä varpaisillaan kotona kun tyyppi ei puhunut mitään kenellekään. Yhden joulunkin se meni kokonaan puhumatta, kiva sen 9-vuotiaalle lapselle.
Niin ja pahinta oli se ahdistava ja painostava tunnelma noiden mykkäkoulujen aikaan, kaverikin huomasi sen heti kun tuli käymään.
Minä en vaan tajua tämmöistä. Meillä huudetaan joka päivä ja haukkuminenkin on jatkuvaa, mutta juuri siksi, että kukaan ei voisi olla hiljaa yli minuuttia. Äkkiä ne haukutkin unohtuu kun homma jatkuu siitä mihin jäi niitä ennen.
Teen itse keskittymistä vaativia töitä kotona ja karjun varmaan joka toinen päivä lapsille, että tajuaisivat olla hiljaa kun teen töitä. En ole tajunnutkaan, että tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsille olen sanonut, että nimenomaan he kiusaavat minua huudollaan ja estävän leivän tienaamisen.
Siis luuletko että lasten käskeminen olemaan on hiljaa on mykkäkoulua vai ymmärsinkö ihan väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaat lasta ja aikuista, ja sinusta sorrettu aikuinen on se, joka on heikommilla! Perin outo logiikka. Aikuisella on aikuisen keinot puuttua asiaan ja aikuisen käsityskyky ja elämänkokemus. Lapsi on aikuisista riippuvainen. Ja jos ne, joista hän on riippuvainen, kohtelevat häntä kaltoin, niin lapsen keinot pelastautua ovat aika heikot.
Niin just. Laitetaan vaan silmät kiinni ja keskitytään asioihin, jotka on verrattain aika pieniä ongelmia. 1/4 osalle lapsista pidetään hetki mykkäkoulua. Siis toistan: pidetään mykkäkoulua. Se ei haavoista lasta niin, että siitä pitää nostaa joku yhteiskunnallinen ongelmia, etenkin, kun isompiakin huolia on olemassa. Naiset ei välttämättä uskalla sanoa ei tai mennä poliisille, eikä kellään ulkopuolisella ole velvollisuutta puuttua asiaan. Lapset ovat siis lainkin silmissä paremmassa asemassa. Lapset herättävät luonnollista suojelun halua, naiset eivät. Viisas yhteiskunta hoitaa ensin isot ongelmat ja sitten ne pienemmät.
Oletko koskaan kokenut mykkäkoulua? Meillä isäpuoli harrasti sitä ja oli kamalaa viikon ajan kävellä varpaisillaan kotona kun tyyppi ei puhunut mitään kenellekään. Yhden joulunkin se meni kokonaan puhumatta, kiva sen 9-vuotiaalle lapselle.
Niin ja pahinta oli se ahdistava ja painostava tunnelma noiden mykkäkoulujen aikaan, kaverikin huomasi sen heti kun tuli käymään.
Minä en vaan tajua tämmöistä. Meillä huudetaan joka päivä ja haukkuminenkin on jatkuvaa, mutta juuri siksi, että kukaan ei voisi olla hiljaa yli minuuttia. Äkkiä ne haukutkin unohtuu kun homma jatkuu siitä mihin jäi niitä ennen.
Teen itse keskittymistä vaativia töitä kotona ja karjun varmaan joka toinen päivä lapsille, että tajuaisivat olla hiljaa kun teen töitä. En ole tajunnutkaan, että tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsille olen sanonut, että nimenomaan he kiusaavat minua huudollaan ja estävän leivän tienaamisen.
Siis luuletko että lasten käskeminen olemaan on hiljaa on mykkäkoulua vai ymmärsinkö ihan väärin?
Ai käskemin ei ole siis huutamista, vaikka sen tekee huutamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaat lasta ja aikuista, ja sinusta sorrettu aikuinen on se, joka on heikommilla! Perin outo logiikka. Aikuisella on aikuisen keinot puuttua asiaan ja aikuisen käsityskyky ja elämänkokemus. Lapsi on aikuisista riippuvainen. Ja jos ne, joista hän on riippuvainen, kohtelevat häntä kaltoin, niin lapsen keinot pelastautua ovat aika heikot.
Niin just. Laitetaan vaan silmät kiinni ja keskitytään asioihin, jotka on verrattain aika pieniä ongelmia. 1/4 osalle lapsista pidetään hetki mykkäkoulua. Siis toistan: pidetään mykkäkoulua. Se ei haavoista lasta niin, että siitä pitää nostaa joku yhteiskunnallinen ongelmia, etenkin, kun isompiakin huolia on olemassa. Naiset ei välttämättä uskalla sanoa ei tai mennä poliisille, eikä kellään ulkopuolisella ole velvollisuutta puuttua asiaan. Lapset ovat siis lainkin silmissä paremmassa asemassa. Lapset herättävät luonnollista suojelun halua, naiset eivät. Viisas yhteiskunta hoitaa ensin isot ongelmat ja sitten ne pienemmät.
Oletko koskaan kokenut mykkäkoulua? Meillä isäpuoli harrasti sitä ja oli kamalaa viikon ajan kävellä varpaisillaan kotona kun tyyppi ei puhunut mitään kenellekään. Yhden joulunkin se meni kokonaan puhumatta, kiva sen 9-vuotiaalle lapselle.
Niin ja pahinta oli se ahdistava ja painostava tunnelma noiden mykkäkoulujen aikaan, kaverikin huomasi sen heti kun tuli käymään.
Minä en vaan tajua tämmöistä. Meillä huudetaan joka päivä ja haukkuminenkin on jatkuvaa, mutta juuri siksi, että kukaan ei voisi olla hiljaa yli minuuttia. Äkkiä ne haukutkin unohtuu kun homma jatkuu siitä mihin jäi niitä ennen.
Teen itse keskittymistä vaativia töitä kotona ja karjun varmaan joka toinen päivä lapsille, että tajuaisivat olla hiljaa kun teen töitä. En ole tajunnutkaan, että tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsille olen sanonut, että nimenomaan he kiusaavat minua huudollaan ja estävän leivän tienaamisen.
Siis luuletko että lasten käskeminen olemaan on hiljaa on mykkäkoulua vai ymmärsinkö ihan väärin?
Ai käskemin ei ole siis huutamista, vaikka sen tekee huutamalla?
Mitä? Kyllä, huutamalla käskeminen on huutamista. Se ei kuitenkaan liity mitenkään mykkäkouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaat lasta ja aikuista, ja sinusta sorrettu aikuinen on se, joka on heikommilla! Perin outo logiikka. Aikuisella on aikuisen keinot puuttua asiaan ja aikuisen käsityskyky ja elämänkokemus. Lapsi on aikuisista riippuvainen. Ja jos ne, joista hän on riippuvainen, kohtelevat häntä kaltoin, niin lapsen keinot pelastautua ovat aika heikot.
Niin just. Laitetaan vaan silmät kiinni ja keskitytään asioihin, jotka on verrattain aika pieniä ongelmia. 1/4 osalle lapsista pidetään hetki mykkäkoulua. Siis toistan: pidetään mykkäkoulua. Se ei haavoista lasta niin, että siitä pitää nostaa joku yhteiskunnallinen ongelmia, etenkin, kun isompiakin huolia on olemassa. Naiset ei välttämättä uskalla sanoa ei tai mennä poliisille, eikä kellään ulkopuolisella ole velvollisuutta puuttua asiaan. Lapset ovat siis lainkin silmissä paremmassa asemassa. Lapset herättävät luonnollista suojelun halua, naiset eivät. Viisas yhteiskunta hoitaa ensin isot ongelmat ja sitten ne pienemmät.
Oletko koskaan kokenut mykkäkoulua? Meillä isäpuoli harrasti sitä ja oli kamalaa viikon ajan kävellä varpaisillaan kotona kun tyyppi ei puhunut mitään kenellekään. Yhden joulunkin se meni kokonaan puhumatta, kiva sen 9-vuotiaalle lapselle.
Niin ja pahinta oli se ahdistava ja painostava tunnelma noiden mykkäkoulujen aikaan, kaverikin huomasi sen heti kun tuli käymään.
Minä en vaan tajua tämmöistä. Meillä huudetaan joka päivä ja haukkuminenkin on jatkuvaa, mutta juuri siksi, että kukaan ei voisi olla hiljaa yli minuuttia. Äkkiä ne haukutkin unohtuu kun homma jatkuu siitä mihin jäi niitä ennen.
Teen itse keskittymistä vaativia töitä kotona ja karjun varmaan joka toinen päivä lapsille, että tajuaisivat olla hiljaa kun teen töitä. En ole tajunnutkaan, että tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsille olen sanonut, että nimenomaan he kiusaavat minua huudollaan ja estävän leivän tienaamisen.
Siis luuletko että lasten käskeminen olemaan on hiljaa on mykkäkoulua vai ymmärsinkö ihan väärin?
Ai käskemin ei ole siis huutamista, vaikka sen tekee huutamalla?
Mitä? Kyllä, huutamalla käskeminen on huutamista. Se ei kuitenkaan liity mitenkään mykkäkouluun.
Mykkäkoulu olisi minun unelma. Kun vaan meilläkin kaikki mököttäisivät omissa huoneissaan, niin kaikki olisi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi härrä varjole, onkohan aikuisilla oikeasti puutteita tiedoissa, mitä on henkinen väkivalta? Onhan se mahdollista tässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaat lasta ja aikuista, ja sinusta sorrettu aikuinen on se, joka on heikommilla! Perin outo logiikka. Aikuisella on aikuisen keinot puuttua asiaan ja aikuisen käsityskyky ja elämänkokemus. Lapsi on aikuisista riippuvainen. Ja jos ne, joista hän on riippuvainen, kohtelevat häntä kaltoin, niin lapsen keinot pelastautua ovat aika heikot.
Niin just. Laitetaan vaan silmät kiinni ja keskitytään asioihin, jotka on verrattain aika pieniä ongelmia. 1/4 osalle lapsista pidetään hetki mykkäkoulua. Siis toistan: pidetään mykkäkoulua. Se ei haavoista lasta niin, että siitä pitää nostaa joku yhteiskunnallinen ongelmia, etenkin, kun isompiakin huolia on olemassa. Naiset ei välttämättä uskalla sanoa ei tai mennä poliisille, eikä kellään ulkopuolisella ole velvollisuutta puuttua asiaan. Lapset ovat siis lainkin silmissä paremmassa asemassa. Lapset herättävät luonnollista suojelun halua, naiset eivät. Viisas yhteiskunta hoitaa ensin isot ongelmat ja sitten ne pienemmät.
Oletko koskaan kokenut mykkäkoulua? Meillä isäpuoli harrasti sitä ja oli kamalaa viikon ajan kävellä varpaisillaan kotona kun tyyppi ei puhunut mitään kenellekään. Yhden joulunkin se meni kokonaan puhumatta, kiva sen 9-vuotiaalle lapselle.
Niin ja pahinta oli se ahdistava ja painostava tunnelma noiden mykkäkoulujen aikaan, kaverikin huomasi sen heti kun tuli käymään.
Minä en vaan tajua tämmöistä. Meillä huudetaan joka päivä ja haukkuminenkin on jatkuvaa, mutta juuri siksi, että kukaan ei voisi olla hiljaa yli minuuttia. Äkkiä ne haukutkin unohtuu kun homma jatkuu siitä mihin jäi niitä ennen.
Teen itse keskittymistä vaativia töitä kotona ja karjun varmaan joka toinen päivä lapsille, että tajuaisivat olla hiljaa kun teen töitä. En ole tajunnutkaan, että tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsille olen sanonut, että nimenomaan he kiusaavat minua huudollaan ja estävän leivän tienaamisen.
Siis luuletko että lasten käskeminen olemaan on hiljaa on mykkäkoulua vai ymmärsinkö ihan väärin?
Ai käskemin ei ole siis huutamista, vaikka sen tekee huutamalla?
Mitä? Kyllä, huutamalla käskeminen on huutamista. Se ei kuitenkaan liity mitenkään mykkäkouluun.
Mykkäkoulu olisi minun unelma. Kun vaan meilläkin kaikki mököttäisivät omissa huoneissaan, niin kaikki olisi hyvin.
Susta olisi mukavaa kun kukaan ei katsoisi sua päinkään, ei vastaisi kysymyksiin tai puhuisi muutenkaan mitään, käyttäytyisi ihan kuin sua ei olisi olemassakaan vaikka asutte samassa asunnossa? Mykkäkoulu ei ole sama asia kuin tavallinen hiljaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus... Kaikki on nykyään väkivaltaa. Mitään ei saisi lapselle sanoa eikä tehdä ettei jää traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaat lasta ja aikuista, ja sinusta sorrettu aikuinen on se, joka on heikommilla! Perin outo logiikka. Aikuisella on aikuisen keinot puuttua asiaan ja aikuisen käsityskyky ja elämänkokemus. Lapsi on aikuisista riippuvainen. Ja jos ne, joista hän on riippuvainen, kohtelevat häntä kaltoin, niin lapsen keinot pelastautua ovat aika heikot.
Niin just. Laitetaan vaan silmät kiinni ja keskitytään asioihin, jotka on verrattain aika pieniä ongelmia. 1/4 osalle lapsista pidetään hetki mykkäkoulua. Siis toistan: pidetään mykkäkoulua. Se ei haavoista lasta niin, että siitä pitää nostaa joku yhteiskunnallinen ongelmia, etenkin, kun isompiakin huolia on olemassa. Naiset ei välttämättä uskalla sanoa ei tai mennä poliisille, eikä kellään ulkopuolisella ole velvollisuutta puuttua asiaan. Lapset ovat siis lainkin silmissä paremmassa asemassa. Lapset herättävät luonnollista suojelun halua, naiset eivät. Viisas yhteiskunta hoitaa ensin isot ongelmat ja sitten ne pienemmät.
Oletko koskaan kokenut mykkäkoulua? Meillä isäpuoli harrasti sitä ja oli kamalaa viikon ajan kävellä varpaisillaan kotona kun tyyppi ei puhunut mitään kenellekään. Yhden joulunkin se meni kokonaan puhumatta, kiva sen 9-vuotiaalle lapselle.
Niin ja pahinta oli se ahdistava ja painostava tunnelma noiden mykkäkoulujen aikaan, kaverikin huomasi sen heti kun tuli käymään.
Minä en vaan tajua tämmöistä. Meillä huudetaan joka päivä ja haukkuminenkin on jatkuvaa, mutta juuri siksi, että kukaan ei voisi olla hiljaa yli minuuttia. Äkkiä ne haukutkin unohtuu kun homma jatkuu siitä mihin jäi niitä ennen.
Teen itse keskittymistä vaativia töitä kotona ja karjun varmaan joka toinen päivä lapsille, että tajuaisivat olla hiljaa kun teen töitä. En ole tajunnutkaan, että tuo on henkistä väkivaltaa. Lapsille olen sanonut, että nimenomaan he kiusaavat minua huudollaan ja estävän leivän tienaamisen.
Siis luuletko että lasten käskeminen olemaan on hiljaa on mykkäkoulua vai ymmärsinkö ihan väärin?
Ai käskemin ei ole siis huutamista, vaikka sen tekee huutamalla?
Mitä? Kyllä, huutamalla käskeminen on huutamista. Se ei kuitenkaan liity mitenkään mykkäkouluun.
Mykkäkoulu olisi minun unelma. Kun vaan meilläkin kaikki mököttäisivät omissa huoneissaan, niin kaikki olisi hyvin.
Susta olisi mukavaa kun kukaan ei katsoisi sua päinkään, ei vastaisi kysymyksiin tai puhuisi muutenkaan mitään, käyttäytyisi ihan kuin sua ei olisi olemassakaan vaikka asutte samassa asunnossa? Mykkäkoulu ei ole sama asia kuin tavallinen hiljaisuus.
mikä ihmeen mykkäkoulu? Se loppuu siihen kun höpöttää vaan sille toiselle niin pitkään, että se kyllästyy ja antaa periksi. Voin kertoa, että esim. omat lapseni jaksaisivat höpistä mulle vaikka aidanseipäistä tai geologisista ilmiöistä tuntikausia. Olen monesti yrittänyt keskittyä muihin asioihin heidän höpistessään, mutta aina sitä lopulta huomaa keskustelevansa niiden kanssa jostain umpiabsurdista aiheesta vaikka olisi vaan halunnut katsoa hiljaisuuden vallitessa televisiota. Koen usein, että lapset harrastavat henkistä väkivaltaa, kun eivät suostu olemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus... Kaikki on nykyään väkivaltaa. Mitään ei saisi lapselle sanoa eikä tehdä ettei jää traumoja.
Sanoi suutari 1800-luvulla kun naulasi lasten talvitallukkaisiin pitkiä nauloja luistonestoksi.
Kyllä meidät on hemmoteltu pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/pariterapeutti-mykkakoulu-kovi…
”Sinä olet niin mahdoton, että suljen sinut ulkopuolelle ja ehkä hylkäänkin.”
– Se on tilanne, jossa toinen saadaan voimakkaaseen tunnetilaan uhkaamalla hylkäämisellä. Mykkäkoulu on kovimpia aseita väkivallan jälkeen. Se on kuin henkinen isku päähän, Markova toteaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/30/lapsiin-kohdistuva-vakivalta
Jostain syystä me ihmiset kohtelemme ajoittain lapsiamme (ja kumppaniamme) tavalla, jota emme hyväksy muissa ihmissuhteissa. Teemme näin kasvatuksen nimissä, mielestämme oikeutettuna rangaistuksena, sietämättömän raivon vallassa tai kun toi kakara on välillä niin mahdoton. Mutta moniko meistä tukistaa kaveriaan, joka kaataa päivällisellä vahingossa juomalasinsa? Antaa luunapin ärsyttävän hitaasti toimivalle kaupankassalle? Hyväksyy sen, että kirjastonhoitaja antaa meille remminiskuja myöhästyneistä kirjalainoista?
Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu.
Yleisiä lapsiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat myös eristäminen, nimittely, väkivallalla tai hylkäämisellä uhkailu sekä mykkäkoulu.
Sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa käyttävät yhtälailla äidit ja isät.
Olen tavannut työssäni lukuisia vanhempia, jotka ovat väkivallalla aiheuttaneet lapselleen ruumiillisia vammoja. Pieni osa heistä oli todella tarkoittanut tekonsa; nämä vanhemmat olivat usein pahoinpidelleet vakavasti muitakin ihmisiä, ja myös lapsen vammat olivat pysyviä, jopa kuolemaan johtaneita.
Oon kokenut sekä henkistä väkivaltaa lapsena että seksuaalista ahdistelua ja hyväksikäyttöä aikuisena. Oonko voittaja?!
Mutta oikeasti, pahimmat jäljet jäi kyllä lapsuudesta. En pysty muodostamaan kestävää suhdetta ja olen aika ajoin masentunut. Olen kyllä menestynyt opinnoissa ja työelämässä ihan hyvin, mutta yhtä lailla voisin elää jossain alkoholistina. Toisinaan mietin, mitä kaikkea olisin voinut saavuttaa tasapainoisen lapsuuden ansiosta, kun en kuitenkaan mikään idiootti ole. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/pariterapeutti-mykkakoulu-kovi…
”Sinä olet niin mahdoton, että suljen sinut ulkopuolelle ja ehkä hylkäänkin.”
– Se on tilanne, jossa toinen saadaan voimakkaaseen tunnetilaan uhkaamalla hylkäämisellä. Mykkäkoulu on kovimpia aseita väkivallan jälkeen. Se on kuin henkinen isku päähän, Markova toteaa.
PItää olla pehmeä pää, jos hiljaisuudesta menee rikki.
No voi sentään. Olen tosiaan läpsinytkin lapsia joskus kun ovat oikein tosissaan yrittäneet minua ärsyttää, mutta eipä ole ollut pienintäkään vaaraa, että olisin aiheuttanut heille mitään vammoja. Ihan älytöntä tuollainen syyllistäminen tyhjästä. Ei haukku haavaa tee, eikä läpsäys aiheuta kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Oon kokenut sekä henkistä väkivaltaa lapsena että seksuaalista ahdistelua ja hyväksikäyttöä aikuisena. Oonko voittaja?!
Mutta oikeasti, pahimmat jäljet jäi kyllä lapsuudesta. En pysty muodostamaan kestävää suhdetta ja olen aika ajoin masentunut. Olen kyllä menestynyt opinnoissa ja työelämässä ihan hyvin, mutta yhtä lailla voisin elää jossain alkoholistina. Toisinaan mietin, mitä kaikkea olisin voinut saavuttaa tasapainoisen lapsuuden ansiosta, kun en kuitenkaan mikään idiootti ole. Huoh.
Ei tasapainoista lapsuutta ole kuin aniharvoilla. Tunnen vaikka kuinka paljon perheitä, ja niistä yksi on sellainen, jonka tiedän aidosti tasapainoiseksi, kannustavaksi ja hyväksi. Lapsilla on kehittäviä harrastuksia, ja vanhemmat tukevat ja rakastavat. Muissa perheissä mennään niin kuin normaaleilla ihmisillä on tapana, vaihtelevasti. Välillä on enemmän voimavaroja, välillä vähemmän. Taisin unohtaa mainita, että tuo malliperhe on miljönääritaustainen ja kotona aina joku palkattu apulainen.
Miksi häivyit paikalta, juurihan tuossa puolustelit huutamista. Ole nyt vaan iloinen, että olet välttynyt niin kotona kuin ulkomaillakin kuulemasta aggressiivista hirveäsisältöistä huutamista. Ellet tajua mistä on kyse, niin se on hyvä vaan, et ole sitä kokenut. Ymmärrä silti muita.