Lue keskustelun säännöt.
Ajatus perhe-elämästä ahdistaa
12.04.2018 |
Olen naimisissa.
Tuntuu, ettei minusta koskaan tule äitiä, en vaan kestäisi sellaista.
Pidin koko lapsuuteni huolta pienemmistä sisaruksistani. Aina oli rahat loppu kotona, aina oli inhottava olla, ei mitään yksityisyyttä tai rauhaa.
Lähdin kotoa 2 päivää ennen kuin täytin 18. Nyt olen jo 25, naimisissa ja kaikki on niin mukavaa. Rakastan töitten jälkeistä rauhaa ja siistiä kotia. Tykkään, että on rahaa mihin vaan haluaa, ja molemmilla hyvät työt.
En halua koskaan luopua tästä. Kaippa se lapsuus on jättänyt jonkun trauman.
En kykene minkäänlaiseen äidilliseen ajatteluun. Joillekin (esim. perheenjäsenille) on vaikea ymmärtää, etten halua lasta.
Kommentit (2)
Minulla taas oli ihan normaali lapsuus, ja ajattelen silti ihan samoin. Olen perheen kuopus ja vanhemmat työssäkäyviä normi pulliaisia. Olen nyt 24-vuotias ja pitkässä parisuhteessa, ja ajatus lapsista tuntuu hirveän kaukaiselta. Töiden jälkeen on niin ihana syödä jääkaapista mitä haluaa ja katsoa youtubesta videoita kaikessa rauhassa. En tajua, miten ihmeessä äidit ja isät jaksaa töiden jälkeen vielä säätää omien lapsiensa kanssa, nostan hattua heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittaako tilanne sinua? Jos ei, niin eipä siinä sen ihmeempää. Jos taas jossain vaiheessa alat miettiä lasten saamista, niin voi olla hyvä käydä esim. psykologin juttusilla pohtimassa kokemuksiasi. Ei lapsiperheen perustaminen ole mikään pakko, vaan jokainen saa elää elämäänsä juuri niin kuin haluaa. On kuitenkin harmillista, että olet joutunut lapsena kantamaan liian suurta taakkaa. Kiitos sinulle pienempien kannattelusta!