Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen kotirouva ja lapset julkisessa päivähoidossa 8 tuntia joka päivä. Kysyttävää?

Jodeline
12.04.2018 |

Lapsia on kolme, joista vanhin tosin on jo koulussa. Kaksi nuorempaa ovat päiväkodissa 5 päivää viikossa, 8 tuntia kerrallaan. Itse olen kotirouva, eli mies käy töissä ja on hyvätuloinen, eli taloudellista pakkoa ei ole töihin. Eikä kyllä huvittaisikaan. Tykkään elellä näin, mutta varmasti se jotakin mietityttää. Kysyttävää?

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
12.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No hyi, en kyllä laittaisi lapsiani julkiseen päivähoitoon!

Taidatte olla aika köyhiä.

Mäkin olen kotirouva, lapset ovat vieraskielisessä päiväkodissa ja meillä on au pair, joka vie ja hakee heidät.

Vierailija
22/23 |
12.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä käyn keikkatöissä ja olen siis osa-aikainen kotirouva ja lapset joka päivä päiväkodissa. Kamalaa eks niin? Vapaapäivinä nautin täysin simauksin joko laiskotellen, siivoillen ilman häiriötekijöitä tai shoppaillen.

Lapset häiriötekijöitä???

Älä viitsi olla teennäinen. Sitähän lapset ovat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
12.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En itse pystyis kirjoitti:

Kauanko tätä on jatkunut? Etkö kyllästy hiljaisuuden kuuntelemiseen? Mikä saa sut aamulla nousemaan sängystä? Onko harrastuksia? Oliko sulla unelmia, ennen kuin tapasit miehesi?

Eka kerta tätä tyyliä oli noin vuonna 2010 jolloin irtisanouduin silloisesta työstäni, joka ei antanut tyydytystä. Tuolloin oli siis vain yksi lapsi. Välillä olen tehnyt palkattomana vapaaehtoistyötä, kunnon kotirouvan tapaan. Kotitöitä en tee, paitsi käyn kaupassa ja laitan ruokaa. Meillä käy siivooja.

Oli mulla kai jotain unelmia, mutta en ole oikeastaan koskaan ollut niin sinnikäs, että jaksaisin tehdä niiden eteen jotain. Kun tapasin mieheni olin köyhä opiskelija.

Lapsia olen halunnut, kuten kuka tahansa. Vauvakuume on iskenyt sen kolme kertaa, eikä silloin mietitä onko tässä oikeastaan järkeä vai ei. En ole silloin ajatellut, että tulisin näin elämään aina. Olen tavallaan ajautunut tähän tilanteeseen. En tiedä jatkuuko näin loputtomasti. Ehkä kyllästyn joskus.

Joten kysymys siitä, miksi lapsia on pakko tehdä, jos ei niiden kanssa jaksa olla, on melko absurdi. En usko, että kukaan oikeasti etukäteen miettii tota asiaa. Se miltä esim arki kolmen lapsen kanssa tuntuu, paljastuu vasta sitten, kun on jo ne kolme lasta. En tietenkään antaisi yhtäkään lasta pois sen takia, että en jaksaisi olla täydellinen kotiäiti. Lapset eivät kärsi päivähoidossa, eikä kotona ole väkivaltaa tai päihteiden väärinkäyttöä.

Joku muu ei kehtaisi, enkä minäkään tätä kasvotusten kenellekään sano ääneen. Joskus olen saanut kommentin: ” Hyvä sun on, kun on rikas mies.” Tämän takia en puhu tästä elämänvalinnasta omalla nimelläni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän kolme