Lue keskustelun säännöt.
Täysin loppu ihmisten tapaamisten jälkeen
12.04.2018 |
Olen ollut pitkään sairauslomalla masennus ja ahdistuneisuus syinä. Vähän aikaa tuntui taas menevän paremmin, kunnes tapasin ihmisiä. Sosiaaliset tilanteet välitöntä perhettä ja esim. ruokakaupassa käyntiä lukuunottamatta romauttavat voimat täysin. Tuntuu kuin henkisesti olisi täysin tyhjä ja voimaton, ei jaksa edes mennä nukkumaan tai ajatella mitään järkevää. Voimien keräämiseen menee useimmiten päiviä tällaisen jälkeen ja kaikki pienetkin suunnitelmat kaatuvat joksikin aikaa. Voiko tällainen kuulua masennukseen? Kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (21)
Eikö kenelläkään ole kokemusta tai tietoa aiheesta? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitapa lisätä energiaasi parantamalla ravitsemusta.
Vierailija kirjoitti:
Koitapa lisätä energiaasi parantamalla ravitsemusta.
Miten päädyit johtopäätökseen, että ongelmassa kyse on ravinnosta? Eikä esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta tai skarppaamisesta niihin liittyen? Itselleni tuli enemmän jälkimmäiset fiilikset ap:n tekstistä. Ahdistunut tai masentunut tai muuten psyykkisesti sairastunut ihminen on usein sokea omalle voinnilleen ja huomaa sen vasta kun voimat loppuvat.
Minulla on täysin sama tilanne ja kokemus. Toivun uupumuksesta nyt hiljalleen. Tätä väsymystä on kestänyt monta kuukautta. Tulee vain toipua ajan kanssa ja löytää oman jaksamisen rajat. Voimaannun vähitellen. Kärsivällisyyttä tämä vaatii.
Minulla vähän sama. Viihdyn pääasiassa kotona ja yksikseni ja kun on tottunut olemaan itsekseen niin erityisesti sellaisten ihmisten seura on todella kuluttavaa, jotka ovat tottuneet jatkuvaan seuraan. Koko ajan pitäisi olla komppaamassa tai jakamassa heidän tunteitaan, tai vaihtoehtoisesti taistelemassa esille omaansa. En tosin ota asiasta mitään paineita tai koe sitä ongelmallisena. Olen tehnyt selväksi läheisilleni, että arvostan itseäni ja omaa aikaani sen verran, että jos haluavat olla tekemisissä kanssani, sitä on parempi arvostaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ❤️ Masennusta on eri laista, tuo kuulostaa jo vakavalta masennukselta. Juttele lääkärille. Olisiko sinulla mahdollisuus saada jotain tukihenkilöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Vakava masennus on minulla ollut mietin vain, miten se vie tällä tavoin voimat joidenkin vähänkin kuluttavampien hetkien jälkeen, vaikka muuten olisi sitä ennen lähes ok olo? Ehkäpä tosiaankin skarppaan aina tiedostamattani ja samalla ahdistuneisuutta kasvaa, kunnes yritän liikaa ja voimat loppuvat. Harmittaa, kun näin on mennyt jo vuosia, enkä tiedä mitä muutakaan voisin tehdä päästäkseni eteenpäin. Onkohan kyseessä sittenkin jokin muu syy? Voikohan jokin muu psyykkinen tai fyysinen sairaus tehdä tällaista? En tiedä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Vakava masennus on minulla ollut mietin vain, miten se vie tällä tavoin voimat joidenkin vähänkin kuluttavampien hetkien jälkeen, vaikka muuten olisi sitä ennen lähes ok olo? Ehkäpä tosiaankin skarppaan aina tiedostamattani ja samalla ahdistuneisuutta kasvaa, kunnes yritän liikaa ja voimat loppuvat. Harmittaa, kun näin on mennyt jo vuosia, enkä tiedä mitä muutakaan voisin tehdä päästäkseni eteenpäin. Onkohan kyseessä sittenkin jokin muu syy? Voikohan jokin muu psyykkinen tai fyysinen sairaus tehdä tällaista? En tiedä yhtään.
Unohdin kirjoittaa loppuun "ap", vaikka varmaankin tajusi tekstistä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Keski-vaikea masennus ja ahdistus, joiden lisäksi olen aina ollut luentaaltani introvertti. Olen jo pitkällä toipumisvaiheessa, mutta viimeksi eilen tajusin, että työnsarkaa vielä riittää, kun samaan päivään osui kaksi sosiaalisempaa tilannetta ja illalla olin aivan loppu, vaikka itse tilanteissa kaikki meni hyvin verrattuna vaikka vuoden takaiseen.
Luulisin, että pitkäaikainen masennus, stressi ja ahdistuneisuus voivat vaikuttaa noin voimia vaativan tilanteen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaa sanoa. Jos masennus on välillä taka-alalla ikään kuin piilossa, vaikka mieliala olisikin vähän parempi? Voivatko oireet jäädä tuolloinkin päälle ja voimat olla vähissä.
Tuolla väläytettiin sanaa introvertti, joka nousi myös minun mieleeni.
Mitä suurempi introvertti on luonteeltaan, sen pitempi aika kuluu ihan tavallisen masentumattomankin ihmisen toipuminen ihmiskontaktien jälkeen.
Ja kyllä tuo kuulostaa ihan tavalliselta tavalta reagoida, kun on ollut ihmisten ilmoilla tai ollut ihmisten kanssa sosiaalisissa tilanteissa. Se syö voimia toisessa elämäntilanteessa enemmän kuin energisempänä aikana. Aikoinaan mun masennuskautena lääkäri sanoi että masennuksesta toipumisen jälkeenkin voi vielä mennä pitkä aika, että kärsii vaikka kuunnella pienten vauvojen tai lasten itkua tai kitinää. Siitä voi ärsyyntyä helposti.
Ihmisten seura on melkoinen energiasyöppö - oikeasti. Mulla on nyt tällainen erakkokausi ja introverttiyteni kukoistaa. En kaipaa töiden jälkeen oikein kenenkään seuraa vaan roikun netissä jos huvittaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole masentunut, mutta olen myös ihan puhki sosiaalisten sessioiden jälkeen (esim. kyläilyt, juhlat ja illanistujaiset). Ihmisten kanssa seurustelu vie voimat. Pyrin järjestämään nuo tilaisuudet kalenteriini siten, ettei noita ole peräkkäisinä viikonloppuina. Tarvitsen todella omaa rauhaa ja palautumisaikaa tilanteiden välissä. Erityisesti tilaisuudet, joissa pitää tutustua uusiin ihmisiin, ovat rasittavia. Samoin useamman päivän kestävät kyläilyt esim. sukulaisissa, tai vastavuoroisesti heidän vierailunsa.
Yleensä nuo tapahtumat ovat erittäin mukavia myös itsestäni, joten siksi muiden voi olla vaikea ymmärtää, etten halua näitä menoja olevan mielellään kuin kerran kuussa. Ainahan näihin ei tietenkään voi itse edes vaikuttaa.
Minulla ei ole lapsia, joten olen tottunut omaan rauhaan. Epäilen myös olevani jossain määrin erityisherkkä, joten se voi osaltaan vaikuttaa asiaan. Huomaan myös iän myötä asian korostuneen. Tapaamisista vapaa viikonloppu on todellinen nautinto!
En ole kuitenkaan erakko, enkä mitenkään ujo edes. Työkaverini ovatkin ihmetelleet asiaa, kun olen joskus tästä sosiaalisesta väsymyksestäni maininnut. Ei huvita enää oikein osallistua työpaikan rientoihin kuin satunnaisesti.
Aloittajan kannattaa yrittää osallistua tilanteisiin vain oman jaksamisensa mukaan. Ei kenellekään ole iloa siitä, että joku on vastentahtoisesti ja vain velvollisuudesta paikalla.
Ympärilläsi on varmaan paljon kusipäitä. Ne vie normaalin herkähkön introvertin energiat. Luonnollista. Tarkista ympäristösi.
Se on kyllä totta, että riippuu todella paljon seurasta ja tilanteesta, käykö noin. Myös muutenkin stressaavan tilanteen laatu vaikuttaa paljon siihen, tuleeko romahdusta vai ei.
Olen miettinyt, onko tämä tavallaan normaalia herkillä olevalle, masentuneelle ja ahdistuneisuudesta kärsivälle? Vai voiko kyseessä olla jokin muu psyykkinen tai fyysinen tekijä? Voimien totaalinen loppuminen ja nollat taulussa oleminen on minulle kohtuullisen uutta, vaikka olen ollut masentunut ja ahdistunut pitempäänkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ympärilläsi on varmaan paljon kusipäitä. Ne vie normaalin herkähkön introvertin energiat. Luonnollista. Tarkista ympäristösi.
Jep. Ei pitäisi tuntua kurjalta ja stressaavalta, kun on nähnyt muita ihmisiä. Jos näin on, minulla tulisi ensimmäisenä mieleen, oliko kohtaamisessa jotain ikävää?
Mulla samankuuloinen tilanne. Olen miettinyt johtuuko masennuksesta vai siitä että töissä ahdistaa ja pahasti.Työpäivät on todella rankkoja, en meinaa kestää siellä ihmisiä ollenkaan. Tuntuu että tilanne pahenee vaan.
Uutta työtäkin aloitin hakemaan mutta työpsykologin mielestä ei ehkä kannattaisi vielä. Toisaalta tuntuu että olen niin maassa että tuntuu etten saisi työtä. Toisaalta, jos ahdistus johtuu työtilanteesta, niin vaihto voisi helpottaa. Mutta kääntöpuoli voi olla että olen niin masis etten jaksaisi opetella edes uutta. Ihan sekaisin olen ajatusten kanssa.
Asperger?
Usein asperger-ihmiset kokevat sosiaaliset tilanteet rasittaviksi ja usein kärsivät masennuksesta.
Kyse siis toistuvasta asiasta, ei kertaluonteista. Jokin vie voimat konkreettisesti lähes täysin jatkuvasti. Ap