***ELOhiirten viikonvaihde***

Miten se aina onkaan näin, että kun minulla on työpäivä niin aurinko paistaa täydeltä taivaalta, kuten torstaina ja tänään lauantaina. Sitten kun vapaapäivä, niinkuin eilen, niin eikös vaan tule vettä ja räntää taivaan täydelta. Kävimme sitten eile poikien kanssa läheisessä kylpylässä uimassa, olivat altaassa lähes 2 tuntia, kun ei ulkoilemaan päästy.



Lukaisin äsken tuon eilisen pinon kun on nyt aamusta töissä vähän rauhallisempaa.



Testeistä: Esikoisella tein vain yhden testin, kakkosella samoin. Esikoinen oli meillä 5kk kun aloin odottaa toista. Tuolloin olin 99% varma että toinen on tulossa, koska ajattelimme että saa tulla jos on tullakseen emmekä käyttäneet ehkäisyä. Raskaustunne oli niin voimakas, että hain testin, ja plussahan se oli. Kolmannen kohdalla tein testin jouluaaton aattona, kun menkat oli viikon myöhässä. Viiva oli niin haalea, lähes näkymätön. Harmittelin jo että eipä sitten vielä tärpännyt, mutta kun menkkoja ei kuulunut niin tein toisen testin uudenvuodenaattona, ja silloin viiva oli jo tummempi.

Mies nauraa, että hän ei uskalla tulla edes viereen, ettei tule kaksosia (kun tämä raskaus oli jo tiedossa), koska nytkin meillä kävi näin: Lopetin pillerit marraskuussa, ja viimeiset kuukautiset oli 22.11. (muistaakseni). Välittömästi sen jälkeen tulin raskaaksi, vaikka kuulema pillereiden lopettamisen jälkeen menee usein muutama kuukausi=)



Painonnoususta: Minulla noussut vasta 1kg, vaikka syön kuin hevonen, etenkin karkkia sekä kaikkea oikeaa ruokaakin. Luulen kyllä että ensi viikon neuvolassa karu totuus paljastuu=/



Minunkin puolestani tervetuloa kaikille uusille mukaan!



Nyt töiden pariin!



RTiina ja viuhti 21+3 ja pojat

että äitini soitti ja kertoi olevansa pihallamme. Tiesin että jotain oli tapahtunut. Pikkuveljeni oli viime yönä menettänyt autonsa hallinnan ja suistunut päin kalliota, paras kaverinsa kuoli heti, muut neljä makavat nyt töölössä.



Veljeni oli sanonut, ettei pysty elämään tämän asian kanssa. En minäkään, tunsin kaikki autossa olijat, kuollut poika oli ihana ja positiivinen, joka valloitti vilpittömällä olemuksellaan kaikki. Tapahtunut oli Onnettomuus, vielä ei tiedetä oliko autosta pettänyt esimerkiksi ripustukset, vai mikä tähän johti. Kuski ei ollut kännissä, ylinopeutta veljeni mukaan n. 10-15km/h. Käsittääkseni kaikilla oli myös turvavyöt kiinni.



Teksti TV kertoo että kuljettaja kuoli ja muut 4 selvisivät pienillä ruhjeilla. Väärin..mihin sen voisi korjata.



Mitä muut nyt ajattelevat, miten pikkuveli selviää..miten voin surra turvallisesti mahani kanssa..aamu mennyt tihrustaessa, illaksi tiedossa halvausraivari kun asia oikein jysähtää takaraivoon... Toivottavasti masu kestää...

Mitä tohon nyt voi sanoo..?! Oon tosi pahoillani puolestasi! Ihan tippa tulee silmään. Varmasti rankkaa sulle ja vielä rankempaa veljen puolesta. Ei siis voi muuta kun toivotella jaksamisia, iso voimahalaus sinne siis!



calathea

Voi, olen todella pahoillani. Aivan kauhea tapaus. Voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheellesi ja erityisesti veljellesi.



Tuttavan poika ajoi autolla eräänä yönä ihmisen hengiltä. Huolimattomuuttaan ei seurannut liikennettä ja huomasi naisen tien pientareella vasta, kun oli liian myöhäistä väistää. Tästä tapauksesta on nyt 3 vuotta. Nyt hän alkaa olla asian kanssa jotenkin " sinut" , mutta vieläkin hän tuntee suuria omantunnon tuskia tapahtuneesta.



Toivottavasti veljesi saa mahdollisimman pian apua, siis terapiaa ja pääsee keskustelemaan asiasta, jotta syyllisyys ei kasva liikaa!!



Halaus ja voimia näin virtuaalisesti.

Jamssa rv24

paljon jaksamista sinulle ja masulle!

Tuli elävästi oma nuoruus mieleen. Olin yhtenä vappuna alaikäisen, humalaisen kuskin kyydissä neljän muun kaverin kanssa ja ojaanhan sitä päädyttiin sellaisella vauhdilla, ettei autosta jääny just mitään jäljelle. Poliisien mielestä oli ihme, että meistä kukaan selviytyi, mutta niin vaan jäätiin kaikki henkiin ilman suurempia vammoja.

..Mistäs sitä tietää vaikka tää nyt ilmaantunu epilepsia ois niitä peruja? Miulla oli sillon puolikkaan pesäpallon kokoinen kuhmu otsassa...



Hipsuhiiri ja Pipana 24+6

Mies lähti pesemään mattoja, ja minä lupasin imuroida sillä välin. Niinpä istunkin tässä koneella lukemassa viestejä...



KERUTUKSELLE paljon voimia!



GALLUP: Yhdestä testistä uskoin minä, vaikka ensikertalainen olenkin. Viivat oli heti vahvat ja selvät, ja kaiken varalta otin testistä vielä digikuvan muistoksi (vaikka kyllä ne viivat oli vielä nähtävissä, kun mies tuli kotiin)! Kuukautiset oli silloin muutaman päivän myöhässä, mutta kun ei kierto ole kellon päälle tarkka ollut muutenkaan, en vielä elätellyt mitään toivoa. Rintoja kyllä aristi ja samoin alamahaa, mutta sellaistahan se on aina muutenkin ennen kuukautisia. Lasta yrittettiin meillä siis luomukonstein 2,5 vuotta, ennen kuin nyt tärppäsi. Voin sanoa, että en ole kyllä vielä koskaan elämässäni ollut niin onnellinen, kun silloin, kun testin tulos paljastui. Soitin samantien miehelle, sitten laitoin " kaksi viivaa" viestin parhaalle ystävälle, jonka kanssa on yhdessä tuskailtu lapsettomuutta, ja sen jälkeen soitin omille vanhemmilleni onnesta soikeana, että teistäpä tulee mummo ja vaari!



KANTOLIINA: Meille tuli tällä viikolla postissa IsoHalin kotimainen trikooliina. Mies alkoi heti harjoitella sidontaa perunapussin kanssa - oli muuten hauska näky tallustellessaan ympäri kämppää perunasäkki rinnalla!



KESTOVAIPAT: Kukas se näistä kyselikään. Käytännön neuvoja en osaa vielä antaa, mutta meilläkin tullaan kyllä kestoilemaan. Kestovaippainfon sivuilta löytyy mielettömästi tietoa. Itse olen intona ostellut vähän sitä ja tätä, niin eiköhän niistä sitten käytännössä löydy ne itselle ja lapselle sopivimmat versiot. Ja muut lähtevät sitten surutta kiertoon.



Imurin varteen siirtyy pikkuhiljaa

Picapica ja Peukaloinen 23+3

paljon voimia kerutukselle..

Kovin ikäviä uutisia oli sulla, TSEMPPIÄ oikein paljon!!! En osaa muuta sanoa, koska ei mitään tajua, miltä susta nyt voinki tuntua... Hengessä kuitenkin mukana.



Ikarus

Olipas heti surullisia uutisia vastassa; Kerutus voimia sinne; voimia että pärjäät itse ja voimia, että jaksat tukea veljeäsi raskaan taakan alla.



Muihin asioihin:



Testauksista: Molemmilla kerroilla olen testannut vain kerran ihan varmuuden vuoksi. Tunne raskaudesta oli niin voimakas, että testi oli vain sellainen lopullinen varmistus ja vakuus asiasta.



Neuvolasta: Olinpa sitten eilen neuvolassa ja olin ihan kauhuissani painon noususta. On tullut pääsiäisen aikana ja mummolareissulla hiukka mässättyä: Paino on noussut jo nyt 6 kg kaikkineen ja neuvolantätikin sanoi, että nyt rajoitusta herkkuihin. Ihmetteli, kun esikoisesta tuli vain 6 kg koko aikana painoa. Sillon mie en voinutkaan syödä juuri mitään ku pakosta ja nyt uppoais kaikki (kana vaan vähän tökkii). Hemppa oli vielä 129 eli onneksi säästyin ainakin vielä lisäraudalta. Mites muitten hempat ja verenpaineet? Mulla verenpaine taas aika alhanen (95/70)ja pyörryttää. Sf oli keskikäyrällä vaikka omasta mielestä mulla on ihan valtaisa maha, ja saan siitä kommenttejakin. Niin kuullosti olevan monilla muillakin teistä. Maha on vapaata riistaa. Vaan eipä minua haittaa ainakaan kun ystävät kommentoivat.



Ennustajista: Kävinpä mieki jättämässä viestin sille Madamelle ja Ellille. Madame vastasi, että tyttö syntyy 7.8. ja tyttö -en nyt muista päivää- mutta 2010. Ellin mukaan poika syntyy 7.8. ja tyttö -en taaskaan muista päivää -2010. Mielenkiintoista on minusta tuo molempien veikkaus 7.8. että saapas nähdä. Ja lapsiluku olis kyllä tämän toisen jälkeen meiän mielestä täynnä... Tuleekohan " vahinko" vielä vanhalla iällä ;)



Vauvan liikkeistä: Täälläkin vaihtelee, välillä tosi hiljasta tai sitten ei vain tule kiinnitettyä huomiota ja välillä riehutaan ko viimestä päivää. Joskus on ihan hankala ollakin noiden liikkeiden takia. NYT JO!



Pää on umpilaho; piti kommentoida jotain mutta enpä enää muista mitä. Sanonpa vaan vielä, että itekin sain tänään pari uunivuokaa säpäleiksi, että näin.



rv:t taitaa olla 22 + 5 tai jotain

KERUTUS: otan osaa, tosi surullinen tapaus. Tuollaiseen ei kyllä voi etukäteen opetella suhtautumaan, järkytys on varmasti iso kaikilla onnettomuuden koskettamilla.



Itse olen kipeä; eilinen vatsan möyrintä johti oksenteluun ja vatsan menemiseen löysälle. Tosi kiva. Täällä on ollut liikkeellä vatsaflunssaa, jolta luulin säästyväni. Emme edes pääsiäisenä käyneet anoppilassa, koska he sairastelivat silloin. Sain sen kuitenkin jostain. Tyttö ja mies ovat onneksi kunnossa - ainakin vielä. Sehän tästä puuttuisi, jos tuo lapsi saisi tämän. Meillä ei olekaan kukaan muu oksennellut viime vuosina, paitsi minä aina raskauden alkuaikoina. Tämä oksentelu on kyllä jotain muuta. Vauva onneksi tuntuu voivan hyvin ja venyttelee mukavasti.



Viime yönä nukuin vain 3h kun heräsin hurjaan hartiakipuun. Loppu yö menikin rikkonaisessa unessa ja siinä, kun lämmitin kaurapussia mikrossa ties kuinka monta kertaa. Päänsärky on nyt ongelmana, kun hartiakipu viimeinkin hellitti. Ehkä tämäkin on flunssan aiheuttamaa.



Mutta toivottavasti jo huomenna on parempi olo!



Tammikukka



Ps. käy ihan kateeksi kun pääsette tapaamaan kasvotusten, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikan päälle ja tulee mukavat treffit.