Meidät on otettu tosi kylmästi naapurustoon

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin siis omakotitaloalueelle. Perheessä minä, mies, kaksi lasta ja vauva. Ja koiranpentu. Uudet naapurit eivät ole ollenkaan kiinnittäneet meihin huomiota, eivätkä tervehdi jos ovat pihallaan. Naapurustossa ei muilla ole pieniä lapsia, ehkä naapureita ärsyttää lasten leikkiminen. Edes koiraa ei ole tultu katsomaan. En minä viitsi itse ottaa kehenkään mitään kontaktia, kun naapurit eivät edes katso meihin päin. Tuntuu tosi ikävältä, ei ole yhtään tervetullut olo.

Pahoittelut. Emme ole ikäviä ja kylmiä ihmisiä, mutta nyt on ollut pari niin raskasta vuotta takana, että ei pysty eikä jaksa uusia sosiaalisia suhteita. Vaikeaa on ollut myös muilla tämän kadun asukkailla. Muutitte traagisten tarinoiden kadulle. Vika ei millään tavoin ole teissä. Katsotaan kun kesä tulee ja aurinko paistaa, josko sitten heräisi myös sosiaalinen puoli takaisin sille tasolle, mitä se joskus oli. En myöskään enää erityisemmin halua avautua elämästämme enää kenellekään, koska 99% ihmisistä joille olen avautunut, välttelee sen jälkeen minua ja lapsiani. En kuitenkaan halua mitään kulissiakaan pitää yllä, joten en sitten puhu mitään ja kenellekään.

Minä olin tottunut kotipaikkakunnalla pienessä kaupungissa, että naapurit tunnettiin ja naapuriapua käytettiin. Sitten Tampereella ja myöhemmin Jyväskylässä sain todeta, ettei näköjään kaikkialla.

Jos tässä ei olisi tämä yksityistie, niin en tuntisi varmaan kuin 1 rajanaapurin ja paria osaisi moikata ulkonäön perusteella. Mutta tiekokouksessa on puolet paikalla ja viivytään kokouksen jälkeen hetki kahvillakin. Enimmäkseen nuo on ihan täyspäistä porukkaa, pari vähän omahyväistä etten niiden kanssa välitä muuten jutustella.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat yleensä nuivia naapureita. Maaseudulla jutellaan enemmän. Samoin ulkomailla. Mutta siis jos muutit esim. Espoo, Vantaa akselille niin ihan normi meininki.

Eikä jutella maalla yhtään enempää, jos ei ole ennestään yhteyksiä kylälle. Naapurit jää etäisiksi ja toisaalta hyvä. Ystävät ja tuttavat tulee sit harrastusten myötä. Lastenkautta koulumaailmasta kavereita. Naapureista, päivää riittää. Ajan kanssa voi syntyä hyväkin ystävyys ehkä vaatii 2-5 vuotta onnistuakseen.

Parempi pysyä vain nyökkäily- ja tervehdysväleissä. Ei enempää. Näin välttelee kaikkia mahdollisia riitojakin. Amerikassa naapurustokontaktointi saattaa olla erilaista. Hakevat varmaan turvaa lähiyhteisöstä, koska siellä ei valtio tue yksittäisiä ihmisiä yhtään. Suomeen huonosti sopii smalltalk yleensä. Nuoremmat nykyisin voivat olla erilaisia kuin me keski-ikäiset.

Mäkään en muuta kuin moikkaa naapureita ohimennen. Jos samaan aikaan ollaan lumihommissa niin muutaman sanan voi säästä vaihtaa.

Mies taas on sellainen että juttelis vaikka tunninkin naapurin mummon kanssa, yksi tosi utelias joka tulee aina kesälläkin ihmettelemään meidän remonttia ym. Mun mielestä se on tosi ärsyttävää, tuntuu kauheen uteliaalta ja juoruilijalta kun kaikkien naapurien kanssa jumittuu juttelemaan. Siis se mummo.

Onneksi mun kimppuun ei kauhean useasti hyökkää, huomannut vissiin että vähän välttelen häntä. 😁

Vierailija kirjoitti:

Olisi se kyllä karmeaa jos naapuri tulisi pullakorin kanssa ovelle. En halua olla naapureiden kanssa tekemissä.

Muakin suoraan sanottuna ahdistais.

Kun muutin ok-talooni, järjestin (lähi)naapureille tutustumisjuhlat n. kuukauden päästä muutosta. Ihan vaan puutarhassa la-iltapäivällä. Pyöräytin pari suolaista piirakkaa ja tarjosin viiniä, olutta ja lapsille mehua. Moni tuli sanomaan, että eivät olleet "uskaltaneet" aikaisemmin tulla tervehtimään, kun olin jotenkin niin "fiinin" näköinen :D 

Eli ihan voivat olla vaan ujoja lähestymään, nämä naapurisi. Voithan itse tehdä aloitteen, jos tilanne noin vaivaa. 

Voi harmi. Mihin kuntaan esim. muutitte? Esim. Porvoo on tosi sisäänpäin lämpiävä. Sukulaiseni perhe muutti sinne, ei oikeen ole tutustuneet ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitaloasumisen hyvä puoli on ettei naapureiden kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.

Jep, ja välillä voi vilauttaa haulikonpiippua jos tuppaavat tulemaan liian lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse mennyt juttelemaan naapureille vai odotatko heidän tulevan automaattisesti ensin.

Kyllä naapureiden pitäisi meitä tulla tervehtimään, koska olemme uusia asukkaita.

ap

Itse tervehdin uusia naapureita paskomalla heidän porstuaan

T: Jooseppi Von Porstu'pask

Oletko ap m*ahanmuuttaja? Monissa maissa uudelle naapurille leivotaan kakku, ja mennään kylään. Suomalaiseen kulttuuriin sellainen ei kuitenkaan kuulu. Itsekin olen asunut tässä talossa yli kolme vuotta, enkä tunne ainuttakaan naapuria edes ulkonäöltä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi se kyllä karmeaa jos naapuri tulisi pullakorin kanssa ovelle. En halua olla naapureiden kanssa tekemissä.

Tämä on kyllä oikea kauhuskenaario. En varmaan edes tunnista naapureita edes ulkonäöltä. Jos joku morjestaa niin toki morjestan takaisin, mutta taatusti en mene kellekkään pullia viemään. En ole myöskään käynyt naapureiden luona- en edes pihassa. Ja sama toisin päin. Reilu 20 v tässä on asuttu.

Ei naapureista kannata stressiä ottaa. Ollaan asuttu tässä nyt sellaiset 7 vuotta.  Pari naapuria ei edes katsekontaktia suo että pystyisi moikkaamaan. Osan kanssa moikkaillaan ja muutamien kanssa jutellaankin jos vastakkain osutaan. Mutta tämä on ihan hyvä näin. Olisin myös ollut aika järkyttynyt jos joku naapureista oven takana olisi ollut tuttavuutta tekemässä.  

Mielestäni on käsittämätöntä jos uusia naapureita ei edes tervehditä. Mä ainakin haluan tuntea naapurini, haluan että joku pitää taloa silmällä jos ollaan matkoilla ja itse samoin pidän huolta naapureistani. Meillä on ihanat naapurit.

Ihme jengiä täällä, vihaavat kaikkia.

Järjestä pienet kutsut. Keksi joku kuva teema 'Kuohuvaa vapun kunniaksi' tms. ja käy etukäteen henkilökohtaisesti esittäytymässä ja kutsumassa naapurit. Voipi se jää murtuakin...

Hyvä ap

Kirjoitit, että teiilä on koira.

Koira jos mikä on oivallinen tapa tutustua naapurustoon, kun käyt sen kanssa lenkillä. Takuulla siellä liikkuu muitakin koiran kanssa ulkoilijoita.

Toivottavasti koiraanne viedään kävelylle, ettei se opi pitämään pihaanne huussinaan. Toivottavasti koiranne on myös hyväkäytöksinen, jotta muut koiranomistajat uskaltavat sitä lähestyä.

Mulla on nyt ollut koira kuusi vuotta, ja olen sen myötä tutustunut valtavaan määrään uusia, kivoja ihmisiä.

Asun Hesassa kerrostalossa ja en yhtään tiedä edes seinänaapureitani, että ketä ovat. Etelä-Karjalassa vanhempieni ok-talon naapurissa taas asuu herttainen vanha pariskuhta, jotka ovat minulle melkein kuin mummo ja pappa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on käsittämätöntä jos uusia naapureita ei edes tervehditä. Mä ainakin haluan tuntea naapurini, haluan että joku pitää taloa silmällä jos ollaan matkoilla ja itse samoin pidän huolta naapureistani. Meillä on ihanat naapurit.

Ihme jengiä täällä, vihaavat kaikkia.

Emme vihaa ketään. Olemme vaan kohteliaita antamalla ihmisten olla rauhassa. Toki toivomme muiltakin samaa huomaavaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Järjestä pienet kutsut. Keksi joku kuva teema 'Kuohuvaa vapun kunniaksi' tms. ja käy etukäteen henkilökohtaisesti esittäytymässä ja kutsumassa naapurit. Voipi se jää murtuakin...

Sinä olisit kyllä painajaismainen naapuri. Ei millään pahalla.