Ärsyttävimmät ohjeet tuoreelle äidille

Vastasyntynyttä ei saa viedä ulos ensimmäiseen 40 päivään. Tämä tuntemattomalta vastaantulijalta maassa, jossa oli tuolloin yli 20 astetta päivisin...

Mua ärsyttää se kun kaikki hokee kuinka isänsä näköinen lapsi on.

Juli kirjoitti:

Vastasyntynyttä ei saa viedä ulos ensimmäiseen 40 päivään. Tämä tuntemattomalta vastaantulijalta maassa, jossa oli tuolloin yli 20 astetta päivisin...

Meillä tyttö 1kk ikäinen ja kävimme kaupassa sekä menimme kummitytön juhliin niin anoppi tokaisi, että "kylläpäs tyttöä riepotellaan". Kylläpä teki mieli lyödä nyrkillä naamaan.

Juli kirjoitti:

Vastasyntynyttä ei saa viedä ulos ensimmäiseen 40 päivään. Tämä tuntemattomalta vastaantulijalta maassa, jossa oli tuolloin yli 20 astetta päivisin...

Tämä sanottiin minullekin 90-luvun alussa laitoksella. 

Järjetön ohje, kun oli lämmin syyskuu enkä noudattanutkaan. Siinähän on synnytyksen jälkeinen masennus takuuvarma, kun kykkii kotona vauva kainalossa yli kuukauden. 

Olen synnyttänyt myös 2000-luvulla kaksikin kertaa ja enää ei kuulunut tällaista. 

Vauvaa ei olisi hyvä pitää liikaa sylissä, koska muuten se vaatii koko ajan sylisssäoloa. Samasta syystä myös itkevää vauvaa ei saisi ottaa heti syliin. Vauva pitää heti vastasyntyneestä opettaa omaan sänkyyn, koska muuten se nukkuu tyyliin teini-iässäkin äidin vieressä.

Itse ajattelin että olin odottanut monta kuukautta vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa, joten syntymän jälkeen todellakin pidän lapsen sylissä ja lähelläni niin paljoin kuin mahdollista ja en usko sen todellakaan pilaavaan vauvaa, päinvastoin. Vauvaa pidettiin ensimmäiset kuukaudet paljon sylissä, koska myös mieheni oli mielellään vauva kainalossa ja kun pikkuhiljaa vauva alkoi enemmän liikkumaan ja tutkimaan mailmaa, niin ei hän enää malttanut sylissä olo. Nyt mulla on taapero, joka ei malta olla sylissä enää juuri ollenkaan ja joka myös nukkuu omassa sängyssä.

Kaikki ohjeet ottaa päähän kun et ole nukkunut viikkoon.

"Nauti nyt kun lapsi on pieni, se aika menee niin äkkiä". Joka tuutista. Tuli oikein suorituspaineita koittaa nauttia, kun piti suoriutua myös siitä ei-nautinnollisesta-koliikista selviämisestä.

Vierailija kirjoitti:

"Nauti nyt kun lapsi on pieni, se aika menee niin äkkiä". Joka tuutista. Tuli oikein suorituspaineita koittaa nauttia, kun piti suoriutua myös siitä ei-nautinnollisesta-koliikista selviämisestä.

:D:D

"Oletko muistanut syöttää lasta" 

Mun anoppi on tähän mennessä haukkunut ihan kaiken raskausajasta tähän hetkeen, lapseni ovat nyt 3 ja 4. Raskausaikana hyvänen aika tein muutakin kuin lepäilin sohvalla (raskauteni ovat olleet helppoja). Väärät nimet olen lapsilleni valinnut, kun hänen suvustaan ei olla nimeä kummallekaan lapselle "kelvannut". Anopilla on oletus, että nimet ovat yksin minun päättämiäni, vaikka yhdessä ollaan miehen kanssa pähkäilty nimet. Kastemekkoa olisi pitänyt lapsella pitää koko ristiäisten ajan, ja sehän vasta oli ihan kamalaa, kun olin valinnut esikoiselle kirkkaan sinistä päälle, kun sen mekon pojan päältä otin! Väärä pappikin oli ristiäisissä, ja tarjoilut haukuttiin jo etukäteen. Ja ristiäisissä. Ja jälkikäteen. Ristiäisiin anoppi toi lisää tarjoiltavaa, ja suuttui kovasti, kun en hänen oma-aloitteisuudestaan ilahtunut, vaan jätin anopin tuomiset sivupöydälle. mä en myöskään mitään hyvää halua lapselleni tarjota, kun kielsin ristiäisissä syöttämästä vauvalle kakkua. Lapseni yleensä nukahti syödessään, joten heitä ei ole juuri vauvaiässä tarvinnut nukuttaa. Väärin tämäkin.

Mua tympäisee näin jälkikäteen, että en pistänyt anopille jauhoja suuhun jo silloin, kun mun esikoinen oli pieni. Itse yritin selvitä, niellä kaiken ja sietää. Tämä oli itselleni ja itsetunnolleni hyvin haitallista. Nykyään en ole anoppini kanssa edes puheväleissä. 

"Kyllä ennen toimittiin kaikessa järkevämmin" tokaisi anoppini joka poltti läpi hänen raskautensa koska siihen aikaan se oli täysin ok. Pidin suuni kiinni koska se olisi väliemme tuho.

Vierailija kirjoitti:

Juli kirjoitti:

Vastasyntynyttä ei saa viedä ulos ensimmäiseen 40 päivään. Tämä tuntemattomalta vastaantulijalta maassa, jossa oli tuolloin yli 20 astetta päivisin...

Meillä tyttö 1kk ikäinen ja kävimme kaupassa sekä menimme kummitytön juhliin niin anoppi tokaisi, että "kylläpäs tyttöä riepotellaan". Kylläpä teki mieli lyödä nyrkillä naamaan.

Meillä sama. Anoppi yritti joka ikisellä tekosyyllä hoitamaan, ja eihän se nyt ollut yhtään soveliasta että mulla oli vauva mukana kaupassa, kun ei ole edes kastettu vielä. Kotona olisi pitänyt olla vaan, ja ainoa vieras, joka olisi saanut meille tulla, oli tietystin hän itse ja miehen sisko. Esim. mun vanhemmat eivät olleet anopin mielestä soveliaita vieraita meille. Toki anoppilaan olisi pitänyt mennä vierailulle, yökyläänkin olisi viikon ikäinen pitänyt jättää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juli kirjoitti:

Vastasyntynyttä ei saa viedä ulos ensimmäiseen 40 päivään. Tämä tuntemattomalta vastaantulijalta maassa, jossa oli tuolloin yli 20 astetta päivisin...

Meillä tyttö 1kk ikäinen ja kävimme kaupassa sekä menimme kummitytön juhliin niin anoppi tokaisi, että "kylläpäs tyttöä riepotellaan". Kylläpä teki mieli lyödä nyrkillä naamaan.

Meillä sama. Anoppi yritti joka ikisellä tekosyyllä hoitamaan, ja eihän se nyt ollut yhtään soveliasta että mulla oli vauva mukana kaupassa, kun ei ole edes kastettu vielä. Kotona olisi pitänyt olla vaan, ja ainoa vieras, joka olisi saanut meille tulla, oli tietystin hän itse ja miehen sisko. Esim. mun vanhemmat eivät olleet anopin mielestä soveliaita vieraita meille. Toki anoppilaan olisi pitänyt mennä vierailulle, yökyläänkin olisi viikon ikäinen pitänyt jättää!

Minäkin sain haukut että "olen itsekäs" kun en 6kk vanhaa vauvaa halunnut jättää vielä yökylään.

Niin, ja sitten se tavaran määrä, mitä meille on tuotu. Anoppi, joka on maailmanluokan hamsteri, on tuonut meille ihan järkyttävät kasat miehen ja sisarustensa vanhoja tavaroita, samoin kuin muita (kirppis)löytöjänsä. Anoppi esim. on sitä mieltä vahvasti, että vauvalle voi ihan hyvin laittaa 6 numeroa liian suuria vaatteita, vähän kun hihoja/lahkeita taittelee, niin ihan hyvä se on. Ja kun se koon 92 body ei olekaan ollut parin kuukauden ikäisen päällä, niin kauhea mökötys asiasta.

Ja mehua olisi pitänyt juottaa tuttipullosta jo 3-4 kk iässä, koska hänen lapsensakin ovat mehua saaneet. (ja sen huomaa hampaista).

Meidän lapselle tulee helposti kuuma joten ollaan puettu sen mukaan syntymästä asti. Aut armias sitä mäkätystä vaatteiden määrästä. Ymmärtäisin jos se olis tuolla ulkona vaippasillaan pakkasessa, mutta ei. Aina menee vituilleen.

Nimi oli kans ihan hirvee, ohjattiin monesti paremman suuntaan.

Pitää tukea sitä päätä kokoajan, ei saa rohkasta sitä treenaamaan asioita.

Ärsytti ne neuvoloiden vanhanaikaiset ja loukkaavat sukupuoliroolioletukset. Miehille oli neuvoksi lähinnä että älä vonkaa koko ajan pillua, yritä auttaa kotitöissä äläkä ole hirveän mustasukkainen vauvasta vaikka äiti sitä nyt hoitaakin.  Vaimolle ohjeeksi avioelämään oli että yritä nyt vähän edes antaa, se on mihelle tärkeää.  Maailmankuva on sellainen, että miehiä kiinnostaa perhe-elämässä seksi ja naisia siivoaminen. Vastuu vauvasta on äidillä. Toisen alueelle voi sitten mennä kotirauhan säilymisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja sitten se tavaran määrä, mitä meille on tuotu. Anoppi, joka on maailmanluokan hamsteri, on tuonut meille ihan järkyttävät kasat miehen ja sisarustensa vanhoja tavaroita, samoin kuin muita (kirppis)löytöjänsä. Anoppi esim. on sitä mieltä vahvasti, että vauvalle voi ihan hyvin laittaa 6 numeroa liian suuria vaatteita, vähän kun hihoja/lahkeita taittelee, niin ihan hyvä se on. Ja kun se koon 92 body ei olekaan ollut parin kuukauden ikäisen päällä, niin kauhea mökötys asiasta.

Ja mehua olisi pitänyt juottaa tuttipullosta jo 3-4 kk iässä, koska hänen lapsensakin ovat mehua saaneet. (ja sen huomaa hampaista).

TÄMÄ! Lahjaksi on tullut monenmoista erikokoista paitaa ja bodya jotka monta kokoa liian suurta ja joka kerta kysytään "Eikös se kelvannut"!!!

ap

Mua huvitti muutoin niin ihanien appivanhempien aikainen huoli lapsen kävelemisestä, ja aina kun siellä käytiin, niin olivat teputtamassa häntä eestaas käsistä kannatellen (toki kun oli jo kykeneväinen tähän, ei nyt ihan vastasyntynyttä siis tietenkään...). Nauroin vaan että kyllä se aikanaan lähtee kävelemään, vaikea kuvitella häntä 30-vuotiaana ryömimässä töihin...

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä ennen toimittiin kaikessa järkevämmin" tokaisi anoppini joka poltti läpi hänen raskautensa koska siihen aikaan se oli täysin ok. Pidin suuni kiinni koska se olisi väliemme tuho.

Muo ärsyttää jossain vanhemmissa ihmisissä nykyäitiyden vertaaminen entiseen ajatuksena juuri se, että nykyään äitiys olisi jotenkin paljon helpompaa ja äidit lähtökohtaisesti jotenkin avuttomampia ja laiskemmin kuin ennen.

Kun katselen omia vauvakuviani reilu 30 vuoden takaa, niin kyllä jo silloin on ollut vaunut, sitterit, syöttötuolit, korvikkeet, iso kasa leluja jne ja silti esimerkiksi äitini usein päivittelee, että kuinka nykyisin on niin paljon kaikenlaista ja rivienvälistä antaa ymmärtää että kuinka helppoa äitys nykyään on.

Itse nautin äitiydestä, mutta kyllä se unenpuute, oman ajanpuute, oksennustaudit, korvatulehdukset, uhmaikä ja kasvattaminen ylipäätään aiheuttaa työtä ja joskus uuvuttaa nykyäitiäkin.

Sain todella paljon typeriä neuvoja, itsestäänselvyyksiä, nimiehdotuksia ja vaikka mitä. Mieleen on silti jäänyt se, kun anoppi minulle näytti, että "Katsos näin voi sitten vauvaa taputtaa pepusta kun se on sylissä". No älä, ihanko totta? Tai se, kun ohjeistettiin, että pitää laittaa talvella hyvin päälle, ettei tule kylmä. No enpäs tätäkään tiennyt.

Nimi asiassa paras oli varmaan, kun anoppi ilmoitti, että lapsemme nimeksi tulee tämä ja tämä. Siksi, koska mieheni oli joskus 5-vuotiaana sanonut, että hän sitten nimeää lapsensa tämän nimiseksi ja koska anoppi piti siitä nimestä. Nimi on aivan kauhea, mieheni ei ole pitänyt kyseisestä nimestä enää pitkään aikaan, itsekin inhoaa sitä nykyään. Anoppi jopa tarjosi meille 1000e siitä, että nimeäisimme lapsemme tällä nimellä. Sitten oli tietysti se kitinä, kuinka miehen suvussa on kulkenut jokin toinen nimi ja se pitää antaa. Ei sanaakaan, että mitä minun suvussani on kulkenut.

Näitä on vaikka kuinka paljon, hyvin usein anoppi puhui minulle kuin vajaaälyiselle, esim. maito pitää lämmittää ennen syöttämistä, vaippa pitää vaihtaa kun tulee kakka, vaippaa ei saa laittaa liian kireälle jne. Ristiäisissä vaihdoin vauvalle vaipan ja anoppi häsäsi siinä vieressä. Kysyi sitten, ettei kai vaippa mennyt liian tiukalle. Sanoin, ettei mennyt. Anoppi koppasi vauvan syliin, kipitti mieheni luokse ja käski tämän tarkistaa, ettei vaippa mennyt liian kireälle, kun hänen mielestään se meni. Se oli muuten viimeinen pisara, olin paljon sietänyt anopilta ja nätisti sanonut, että osaan ja tiedän kyllä, pyydän apua jos tarvitsen, mutta tuo, että aivan suoraan silmieni alla kehtasi kyseenalaistaa minut äitinä, siihen loppui se touhu. Jyrähdin anopille todella pahasti, eikä sen jälkeen ole paljon minua neuvonut lapsen kanssa.

Tiedän, että häntä harmittaa se, miten toimi mieheni kanssa, varsinkin kun oli ainoa lapsi, joten ei voinut edes "korjata virheitään" toisten lasten kanssa, joten yrittää nyt sitten meidän lapsemme kautta sitä. Vieläkin anoppi silti kehtaa kyseenalaistaa kaiken, mitä me miehemme kanssa päätämme lapsemme asioista. Esim. olen lapsen kanssa kotona, mutta anoppi kiukutteli, että pitäisi laittaa sosiaalistumaan päiväkotiin 8kk:n ikäisenä, kun hänkin laittoi. Emme saisi viedä lasta sinne ja tänne, pitäisi antaa toljottaa telkkaria 8h päivässä, että oppii puhumaan, pitäisi muuttaa minne hän haluaa, pitäisi kertoa hänelle kaikki asiamme ja vaikka mitä. Ja sanomattakin selvää, ettei osaa pitää suutaan kiinni, joten koko kaupunki tietää meidän asiamme, jos ne hänelle kerrotaan. Sitten kiukuttelee, että miksei hänelle kerrota mitään. No, en välttämättä halua, että koko entinen kotikaupunkini tietää minun vaivoistani.