Pienituloiset, miten elämäsi muuttuisi, jos tienaisit 4 350 €/kk niin kuin minä?
Käteen jäisi siis n. 2 900 €/kk. Olisiko isommalla palkalla oikeasti mitään merkitystä elämääsi, toisiko se onnea?
Kommentit (78)
Jos tienaisin noin paljon, söisin joka päivä.
Mun netto on 3200 (puolison 1000e pienempi) ja tässä eriteltynä miten tämän kokoinen palkka on vaikuttanut elämään, kun aiemmin netto on ollut molemmilla 2000e tai alle. Elettiin ennenkin säästeliäästi ja arki on edelleen kulutukseltaan niukkaa, ihan tietoisesti.
- Suurin osa tuloista menee asuntolainaan. Ei olisi todennäköisesti otettu tällaista lainaa pienemmillä tuloilla.
- Rahaa jää hyvin säästöön ja sijoituksiin.
- Teemme noin 5 ulkomaanmatkaa vuodessa, toki useimmat reissut pienellä budjetilla pitkä viikonloppu
Euroopan kaupunkeihin. Mutta 1-2 kaukomatkaa myös!
- Arjessa tilanne näkyy siten, että jos haluan todella jotain, niin ostan sen. Jos haluan 500 euron takin, niin voin
ostaa tällaisen takin rahasta murehtimatta. Tällaisia "yllätyskuluja" ei tapahdu edes kuukausittain, mutta silloin kun halutaan jotain luksusta (tavaraa, ruokaa, vaatetta, laitetta), niin sen kuin vain ostaa.
Mielestäni 3000 euron netto ei ole erityisen paljon, mutta mikäli elämäntyyli on säästeliäs ja elämää jakaa ok-tuloinen puoliso, niin tuollainen raha riittää hyvään elämään, myös täällä Helsingissä.
Tuo olisi reilu tonni enemmän kuin mitä tienaan nyt. Saisin tuolla rahalla tehtyä vuodessa kahden reissun sijaan kuusi-seitsemän matkaa. Äh, nyt alkoi harmittamaan kun aloin kuvittelemaan miten kivaa se olisi ja tiedän ettei tuo tule koskaan olemaan realistista mulle : (
Nykyisellään jää 300€/kk käteen, eli muuttuis aivan helvetisti. Sielu huutais hallelujaa jos sais yli 2000 kuukaudessa säästöön nykysillä elämäntavoilla, kun oon vuosien saatossa saanut säästötilille "vaan" 8000e.
Tuo (2900) on toki 1300 euroa enemmän kuin mitä saan tällä hetkellä.. Mutta käytän nyt töihin 22h/viikko ja teen työt kotoa. Eli säästän kun en tarvitse autoa ja säästän aikaakin ja vähemmän stressiä. Silti työnantajan edut on mulla samat kuin kokopäiväisillä (esim. työterveys sis. hammaslääkäri ja 400 euroa virike ja/tai lounaria). Vaikka tässä taloudessa toinen elääkin opiskelin tuilla, pystytään silti säästämään ensiasuntoon mukavasti joka kuukausi.
Antaisin esim työttömille ja vähävaraisille sukulaisilleni omista rahoista. Silloin olisi mahdollisuus auttaa :)
Säästöön jäisi about 20 kertaa enemmän!
Eipähän tarvitsisi miettiä jatkuvasti itsemurhaa tämän nälän ja kituuttamisen keskellä.
Olen tottunut alle tonnin kk-tuloihin ja saan reilusti säästöön.Tänään keksin uuden halvan ja hyvän ruokayhdistelmän ja säästäminen helpottuu entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Tienaan vähän enemmän ja pidän itseäni ja perhettämme pienituloisena. :(
Minä pidän itseäni usein tyhmänä, mutta sitten tulet paikalle sinä ja tajuankin olevani tosi fiksu.
Hmm. Ostaisin varmaan aika paljon maata, jota sitten viljelisin ja jossa synnyttäisin itselleni armeijan musikaalisia ja notkeita pikkuninjoja. Kasvattaisin pikkuninjoista sosiopaatteja ja anarkisteja. Vanhoilla päivillä kuitenkin sitten vetäytyisin itse Espanjaan jonkin kivan nuorukaisen kanssa ja kotimaan läänit testamenttaisin säätiölle jonka avulla pikkuninjat hustlaisivat valtiolta ja kansalta minkä kerkiävät.
No, minä ainakin pidän itseäni pienituloisena, vaikka käteen jää 2300 €/kk.
Mielestäni en silti ole tyhmä, vaan yksinhuoltaja, joka maksaa kaiken yksin.
Jos siis saisin 600 € enemmän, alkuhuumassa laittaisin ylimääräisen säästöön, mutta olen huomannut, että tulojen noustessa nousevat myös menot, koska huomataan, ettei olekaan pakko laskea joka penniä.
Kolme vuotta sitten tienasin saman kuin sinä nyt, sitten jäin työttömäksi.
Elämä muuttuisi siten, että huoli olisi poissa. Ei se paljon siihen vaikuttaisi, miten jokapäiväistä elämääni elän juuri nyt, mutta tietäisin että työeläke karttuu ja että rahaa jää säästöön.
Kyllä, raha tuo onnea. Kokemuksesta tiedän.
jaa, jäis enemmän säästöön. ehkä ostaisin vanhemmille ja siskontyttärille kalliimpia/enemmän lahjoja
Helpottais se elämää. Jäin työttömäksi äitiyslomalla, kun työpaikka meni konkurssiin. Nyt on lapsi, asuntolaina ja vain 1 palkansaaja ja koko ajan mietitään, että myydäänkö ja muutetaan vuokralle, mutta koetetaan olla optimistisia, että kyllä mullekin töitä löytyy pian. Oispa ollut kristallipallo. Silloin, kun ostettiin koti ja tulin raskaaksi firmalla meni hyvin, mutta jopa se 9kk on jo pitkä aika asioilla mennä pieleen.
Ap on ilmeisesti valmistunut amk:sta insinööriksi? Ei muilla amk-tutkinnoilla heti päästä tuollaisiin palkkoihin... toisaalta yhteiskunta varmaan kiittää kaikkia insinöörejä verotuloista. :)
En ole ihan pienituloinen, mutta pienituloisempi kuin aloittaja. Samalle tasolle palkassa pääseminen olisi minulle sen takia onnellisuutta lisäävää, että sitten yrittäisin sopia lyhyemmästä työajasta, joka toisi minulle enemmän vapaa-aikaa ja näin ollen olisin varmasti tyytyväisempi. Olen tyytyväinen nykyiseen palkkaani siinä mielessä, että enempää en välttämättä tarvitsisi, mutta haluaisin saada saman vähemmällä työajalla.
Muistelen, että köyhänä oli ihan kivaa. Sitten alkoi suvun kyselyt ”milloin rakennatte omakotitalon” yms.
Vähän liikaa otettiin nämä kommentit huomioon ja äijä varsinkin suivaantui jannut sitten oma tämä perkeleen talo. Vtsttaa kun maksaa ihan helkutisti tämän ylläpito.
Täytyisi myydä tämä vaikka äijän vanhemmille kun heille oli ongelma kun asuttiin rivarissa.
Talvella pamahti joku säädin ja sähkölasku 1600 e 3 kk. Mikään laitteeni ilmoittanut vikaa.