Lue keskustelun säännöt.
Yhäiti ja suku 100km päässä
10.04.2018 |
Sukulaiset eli tukiverkosto asuu 100km. Heidän mielestään täysin mahdotonta auttaa koskaan mitenkään yksinhuoltajaäitiä välimatkan takia. Heidän mielestään oma vika että asun täällä työn, kavereiden ja lapsen isän takia (jota tapaa harvoin). Omasta mielestä välimatka ei ole kohtuuton käydä edes kerran kaksi vuodessa kylässä ja vähän auttamassa, mitä mieltä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi.
Moni yh-äiti kaipaa ja tarvitsee tukea arkipäivän haasteisiin. On luonnollista odottaa apua nimenomaan lähioimaisilta. Aina se odotus ei vain syystä tai toisesta toteudu, mikä yhtä luonnollisesti aiheuttaa pettymyksen.
Mietin, mitä voisit tilanteessa tehdä? Ensin tulee mieleeni tarkistaa, olethan pystynyt ilmaisemaan tämän avun tarpeesi mahdollisimman avoimesti heille, joita nyt tässä ajattelet? Joskushan läheisetkään ihmiset eivät näe, minkä kaikkien pulmien kanssa ihminen kamppailee. Siksi suosittelen hyvin selkeitä pyyntöjä odottamisen sijaan: Pääsettekö hoitamaan lasta XX aikana, kun minulla olisi menoa, tai: milloin voisitte tulla auttamaan pihatöissä, en selviä yksin kaikesta - tähän tapaan, konkreettisesti, ajankohta sopien.
Jos apua ei kuitenkaan sieltä tule, voitko vielä kartoittaa mitä tukea asuinpaikkakuntasi voisi tarjota? Kunnalla on erilaisia perhepalveluita, samoin eri yhdistyksillä ja järjestöillä (esim. Pienperheyhdistys, MLL ym). Seurakunnillakin voi olla tarjota erilaista perhetoimintaa, jota kautta voit verkostoitua muiden vanhempien kanssa ja voitte kenties vastavuoroisesti jeesata joskus toisianne arjen pulmissa.
Toivottavasti saatte tarvitsemaanne tukea.
Valoisaa kevättä perheeseenne