Lue keskustelun säännöt.
Tänään klo 10 olen virallisesti 40. Ahdistaa todella kamalasti ja olen itkenyt eilisestä asti
10.04.2018 |
Elämäni on muutenkin, no, hanurista. Olen eronnut, aikuisena ADHD-diagnoosin saanut, masentunut. Viime kuussa vietiin kaikki ylähampaat, koska ne olivat terveysriski, on ylipainoa ja akne . Vuosia on tuntunut että elämäni on ohi ja virallisen keski-iän saavuttaminen voimistaa tätä tunnetta entisestään.
Oma äitini "juhli" nelikymppisiä aikoinaan menemällä normaalisti töihin ja hakemalla töiden jälkeen leipomosta kakun, mutta äiti olikin onnellisesti naimisissa ja hyvässä työssä, ikääntyminen ei aiheuttanut samanlaista toivottomuutta kuin minussa nyt.
Kommentit (27)
Ootko saanut apuja/hoitoa tohon masennukseen ja ahdistukseen? Alottaisin siitä :) Ikä on pelkkiä numeroita ja sen ei pitäisi aiheuttaa noin voimakasta ahdistusta. Myös noille ulkonäköasioille on varmasti tehtävissä jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon onnea ap! Olet arvokas ihminen sellaisena kun olet.
ja kuuntele Olavi Uusivirran On niin helppoo olla onnellinen ja Samuli Putro Aamuisin niin ymmärrät ettet ole yksin ajatustesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pari vuotta sitten melkoinen neljän kympin kriisi. Itselläni auttoi se, että nimenomaan juhlistin asiaa. Pienimuotoisesti, mutta kuitenkin. Auttoi jotenkin sisäistämään asiaa.
Itselläni kriisi meni ohi jo noin vuoden kuluessa, ja nyt tuntuu jo paremmalta. Täytän seuraavaksi 42 v. Näen tulevaisuuteni melko positiivisena (ja elämässäni on tapahtunut pieni tai itse asiassa melko suurikin ja merkittävä positiivinen yllätys, minkä en uskonut olevan mahdollista.)
Koetan ottaa mallia 82-vuotiaasta anopistani, joka on monella mittarilla mitattuna poikkeuksellisen hyväkuntoinen ja elämässä kiinni. Aktiivinen, harrastaa monenlaista, selvillä yhteiskunnallisista asioista ym. Hänestä ei uskoisi, että on sen ikäinen. Mutta nykyään se on mahdollista yhä useammalle, kun ihmiset elävät pidempään.
Vähän eri asia kriiseillä neljääkymppiä lapsettomana sinkkuna vs. perheellisenä avioliitossa elävänä....
Vierailija kirjoitti:
Onnea kuitenkin! Hae kakku kuitenkin itseäsi varten ja syö se hyvällä omatunnolla. Itse en juhlinut mitenkään, koska en ole muutenkaan juhlahenkinen.
Mahtava neuvo ihmiselle jolle ylipaino on aiheuttanut vakavia ongelmia.
Mitäs jos jätettäisiin ne kakut syömättä, kunnes paino ja elämä ovat jälleen hallinnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 mittariin on monelle jonkinlainen "punnitsemisen" paikka. Mitä on elämältä saanut ja mitä siltä vielä haluaa. Voi tulla toivotonkin fiilis, jos parhaillaan moni asia on päin mäntyä. Monet laittavat elämänsä kuitenkin päälaelleen juuri 4-kympin nurkilla eli aloittavat puhtaalta pöydältä tekemään jotain, mitä on aina halunnut. Masentuneena ei kannata heti yrittää rykäistä monta muutosta kerrallaan, vaan askel kohti sitä mitä vielä haluaa tehdä.
Minä kävin 39-41-vuotiaana työn ohessa koulua, josta olin monta vuotta vain haaveillut. Käytin opintoihin vähän lomia ja otin myös opintovapaapäiviä. Tutustuin samanhenkisiin ihmisiin ja tykkäsin. Oli mukava mennä joka kuukausi 2-10 päiväksi koululle oppimaan uutta.
Valitse vaikka kansalaisopiston "tarjottimelta" jokin mielenkiintoinen kurssi tai tekemistä. Tai liity paikalliseen Latuyhdistykseen ja osallistu sen retkille. Mitä ikinä olet miettinytkään tehdä?
N42
Onnea syntymäpäiväsi johdosta!