Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Stressi, äidin sairastelu, appiukon alkoholismi, pienet lapsen ja taloremontti
voimaton
09.04.2018 |
Millon tää kaikki stressi ja ahdistus loppuu? Tuntuu että tämä on loputon suo..
Avaan nyt vähän tätä aihetta eli siis kaikki oikeestaan alkoi siitä kun 3 vuotta sitten äiti sairastui peräsuolisyöpään ja alkoi saamaan niihin hoitoja. Kaikki on mennyt ihan hyvin tähän asti kunnes viime joulukuussa äidin tila huononi ja joutui 3 viikkoa ennen joulua sairaalaan ja oli sen kolme viikkoa siellä, hän oli saanut verenmyrkytyksen ja hänen tila huononi huomattavasti. Nyt tästä kaikesta on kulunut 4kk ja hänen tilansa on vaan huonontunut. Tätä kaikkea vielä varjostaa se että äiti on ollut omalle miehelleen omaishoitajana ja nyt kaikki on mennyt ihan päälaelleen ja hän ei pysty enää auttamaan kun mennyt ihan petipotilaaksi.
Meitä on kolme sisarusta ja minä olen se ketä olen ollut kaikista läheisin äitini kanssa ja äiti on voinut aina mulle puhuu asioista suoraan, minä asun meistä sisaruksista kauimpana (yli 100km päässä) äitistä. Olen häntä kykyni mukaan yrittänyt auttaa kaikessa missä pystyn. Tarkoitan siis rahallisesti että muissa asioissa. Ollaankin miehen kanssa aivan loppu ku tälle ei tunnu tulevan loppua.
Meillä siis on kolme lasta 7v, 4v, ja 6kk. Olen ite tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja mies käy töissä.
Sitten tää toinen juttu tai no yks näistä kaikista eli appiukko ja hänen alkoholismi. Hän on pilannut tässä niin monta asiaa meiltäkin sen alkoholismin takia ja enemmän hän käy mun miehen hermoon ku ovat olleet aika läheisiä aina ja nyt ku on tullut toi alkoholismi kuvioihin niin on pilannut niin monta juttua et en jaksa edes lähtee kirjoittaa kaikkea.
Sitten kun hänestä ei pääse niin vaan "eroon" ku asuu ihan lähellä ja häntä näkee melkein päivittäin.
Minä olen yrittänyt pitää vähän kuria ettei tulisi ainakaa lasten eteen humalassa ja onkin sitä kunnioittanut sentään, mutta kuinka kauan.
Sitten vielä tämä meijän varsinainen oma ongelma on se ku jouduttiin muuttu hiljakkoin pois omasta kodista, oltiin siinä vuokralla ku oli anopin omistama talo ja miehen lapsuudenkoti. Meijän oli tarkoitus ostaa tämä anopilta mutta tehtiin siihen kosteustutkimus niin selvisi että talo on ympäriinsä laho lattiasta ja vaatii todella ison remontin. No muutettiin äkkiä pois talosta että ei vaan ainakaa enempää tulis mitää itelle ja lapsille. Ja nyt en sitten tiiä että pistetäänkö talo matalaks ja rakannetaanko uusi viereen vai kuinka tässä käy..
pitkä teksti ja varmaan todella epäselkee mutta on niin paljon ajatuksia päässä mitkä pyörii koko ajan ja tuntuu että ei vaan meinaa saada mielenrauhaa..
En kuvitellut että elämä voisi oikeesti olla tällästä ja en nyt sano että tää on se kaikkein pahin mutta kyllä tässäkin on kestettävää jo ihan tarpeeksi..
Kommentit (29)
Jätä äitisi hoito vähemmälle, sano lujasti lähempänä asuville veljille että heidänkin on tehtävä nyt jotakin.
Jos äitisi saa hoitopaikan niin ilman muuta se on otettava ja luotettava että ammattilaiset hoitaa.
Oma perheesi ja lapsesi ovat tärkeämmät nyt. Luonnonjärjestyksen mukaan vanha sukupolvi kuolee pois
ja uusi nousee tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä erään aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että talon pykääminen ei ehkä nyt ole se prioriteettiykkönen. Asutte nykyisessä asunnossa, olet läsnä äitisi kamppailussa tarvittaessa loppuun saakka, suhtaudut etäisesti äitisi miesystävään (äitisi saattaa jossakin vaiheessa anella sukulaisiaan hoitamaan miestään), jatkat stopin sanomista alkoholistille ja luet satukirjaa lapsille tavalliseen tapaan.
Voisi olla huonomminkin, nimittäin voisitte olla myös työttömiä tai itse vakavasti sairaita. Sori kun sanoin tämän mutta pakkohan se on. Kuvailusi perusteella äitisi tilanne edustaa isointa asiaa, muut ovat vain sivussa liikkuvia palikoita, joita elämään siunaantuu ihan riittävästi vähän väliä.
En mä siitä äitin miehestä niinkä kanna murhetta kun hänellä kaks omaa lasta jotka sitten hoitavat hänet. Äitini vaan on ollut tähän saakka hänen hoitajansa ja nyt kelkka kääntyi toistepäin. Mutta ei tämä kumminkaa pärjää ilman apua joten joku hoitokoti on varmaan hänelle sitten se paikka minne menee seuraavaksi.
Niinkun aloituksessa sanoin että tää ei oo varmasti se kaikkein pahin tilanne että asiat voisi olla huonomminkin mutta on tässä silti ihan riittävästi kestettävää ja sit kun näitä asioita mietit 24/7 niin alkaa tässä omakin pää hajoilee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä osaa yhtään suunnitella ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen?
1) Hoidat & autat äitiäsi minkä voit. Kuten tuossa toinen kirjoittikin, niin varmaan viimeiset hetket menossa. Syöpäpotilaat voi lähteä pois tosi lyhyellä aikavälillä. Ei varmaan mene enää kauaa, kun tämäkin "ongelma" on poistunut elämästäsi.
2) Miks tuo talohomma pitää päättää ja suunnitella just nyt? Jos teillä kerran on joku, vaikka väliaikainenkin koti, niin elelette siinä nyt. Ja taloasiat kuntoon sitten aikanaan, kun elämä on vähän rauhottunu. Niin ne muutkin ihmiset joutuu siirtämään tärkeitäkin asioita, niitä johon voi itse sentään vaikuttaa. Omakotitalo (rakentaen tai rempaten) ei ole kiireellisyysjärjestyksessä ykkönen ja sun pitäisi tajuta tämä!
No jos on kova stressi ja suru päällä, niin tuntuu siltä että kaikki kaatuu niskaan. Tällöin on vaikea jäsennellä asioita omassa päässä fiksusti. Hienoa, että sinulla ei ole ikinä ollut vastaavaa, mutta ei tarvitse tulla muille huutelemaan noin ikävästi. Sinunkin pitäisi tajuta tämä.
Meinaatko että siihen stressiin ja suruun auttaa se, että rupeaa haalimaan lisää stessitekijöitä? Vauva 6 kk ja äiti kuolemansairas ja minäpä rupean tässä nyt suunnittelemaan ja rakentamaan taloa tai remppaamaan vanhaa homekolhoosia! Ja sitten valitan, kun on vähän rankkaa. Ja joo se taloasia pitää saada päätetyksi ja käyntiin JUST NYT eikä esim. muutaman vuoden päästä.
Meinaatko, että nätisti vastaamalla ja ilkeästi vastaamalla ei ole eroja?
Ei kukaan ole sanonutkaan, että tarvitsisi JUURI NYT olla tekemässä ylimääräistä, enkä ottanutkaan kantaa tuohon. Ainoastaan sävyysi kirjoittaa vastaus stressaantuneelle ihmiselle.
Voimaton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nyt aivan varmoja että haluatte asua anopin naapureina samalla tontilla?
Anoppi on yksi iso henkireikä niin siksi halutaan että on lähellä.
Ap
Kannattaa miettiä myös elämääe teenpäin. Haluatteko miehesi kanssa olla anoppisi hoitajia kun vanhenee? Ei ehkä suostu lähtemään hoitokotiin vaan vaatii teiltä hoitoa jne.
Mutta ihana asia on, jos olette lämpimissä väleissä keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Voimaton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nyt aivan varmoja että haluatte asua anopin naapureina samalla tontilla?
Anoppi on yksi iso henkireikä niin siksi halutaan että on lähellä.
ApKannattaa miettiä myös elämääe teenpäin. Haluatteko miehesi kanssa olla anoppisi hoitajia kun vanhenee? Ei ehkä suostu lähtemään hoitokotiin vaan vaatii teiltä hoitoa jne.
Mutta ihana asia on, jos olette lämpimissä väleissä keskenänne.
Mä en usko että tällästä "ongelmaa" tulee olemaan. Ei ole ns. hankala ihminen ja haluaa vaan meidän parasta. On jo nyt kyllä sairastellut itsekkin ku on joutunut taistelee ex-miehensä (appiukon) kanssa ja eikä kyllä vieläkään ole häntä rauhaan jättänyt ja myös hoitaa omia iäkkäitä vanhempiaan samassa talossa. Sitten on ollut myös meijän lasten kanssa aina ku olen tarvinnut apua. Hän sattuu olemaan ainoa ihminen ketä meillä on tässä sellanen joka voi auttaa lastenhoidossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voimaton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä erään aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että talon pykääminen ei ehkä nyt ole se prioriteettiykkönen. Asutte nykyisessä asunnossa, olet läsnä äitisi kamppailussa tarvittaessa loppuun saakka, suhtaudut etäisesti äitisi miesystävään (äitisi saattaa jossakin vaiheessa anella sukulaisiaan hoitamaan miestään), jatkat stopin sanomista alkoholistille ja luet satukirjaa lapsille tavalliseen tapaan.
Voisi olla huonomminkin, nimittäin voisitte olla myös työttömiä tai itse vakavasti sairaita. Sori kun sanoin tämän mutta pakkohan se on. Kuvailusi perusteella äitisi tilanne edustaa isointa asiaa, muut ovat vain sivussa liikkuvia palikoita, joita elämään siunaantuu ihan riittävästi vähän väliä.
Niinkun aloituksessa sanoin että tää ei oo varmasti se kaikkein pahin tilanne että asiat voisi olla huonomminkin mutta on tässä silti ihan riittävästi kestettävää ja sit kun näitä asioita mietit 24/7 niin alkaa tässä omakin pää hajoilee.
Ap
Teeskennellään nyt että sinulle on ehdotettu muiden asioiden ajattelua yms., ja palataan sitten todelliseen elämään missä ajatukset vain sitkeästi pysyvät stressaavissa asioissa. Ehdottaisin sellaista mentaalista käsittelykeinoa, että tarpeen mukaan kirjoitat illalla ennen nukkumaan menoa lapulle ranskalaisin viivoin, että mitä pitää tehdä eri asioissa esim. seuraavana päivänä. Saman toistaminen tarpeen mukaan, auttaa ehkäisemään yöunien menetystä; saa ikään kuin tehtyä pientä toimintasuunnitelmaa.
Muuten näkisin tuossa itseaiheutettuja palasia lähinnä asumisvaatimuksessa, ja jos ette halua tinkiä asumisesta anopin vieressä, niin näin olkoon.
Suosittelen työterveyshuollon psykologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi tilanne on sulla nyt se tärkein. Keskity siihen. Talosta sanon sen verran, että jos se on ruskolahoa, niin tuskin siitä mitään vaaraa on. Me ainakin vaan vaihdettiin purut ja pahimmin lahonneet kohdat ja jatkettiin asumista. Lapsikin syntyi ja on teini jo.
Tutkitutettiin näytteitä labrassa. Ei ollut sädesientä. Sanottiin, että vähemmän lahonneet alueet saa jättää silleen. Annettiin luotettavan tahon (teku) kerätä ilmanäytteet. Ei ollut mitään vaarallista.
Olemme rakennusinsinööri itsekin ( teknillisestä korkeakoulusta)
Alue: Aihe vapaa
Ap älä sano veljilles että voisivat auttaa, vaan sano auta. Seuraavan kerran kun on lääkäriin vientiä, soita toiselle ja sano, minä vein viimeksi ja tuona aikana on kädet varattu, sopikaa keskenänne kumpi vie tai varatkaa äidille taksi. Jos tarvitsee takkapuita, älä sano että voisitte auttaa, sano että äitillä on takkapuita enää kolmeksi päiväksi, siihen mennessä niitä pitää saada lisää. Ja äidilles sanot että vaikka mielellään autat parhaasi mukaan, myös veljiltäsi voi pyytää apua, onhan hän heidänkin vaippansa vaihtanut.
Älä odota apua, älä vihjaile apua, sano että tehkää noin. Kurjaa joo että aikuisia ihmisiä pitää kädestä pitäen ohjata, mutta se tuo helpotuksen siihen ettet itse kanna kaikkia vaivoja niskassa.
Ja ap, itsekin hometalon remppaajana saanen ehdottaa, puratkaa koko roska ja talopaketti avaimet kourassa sopimuksella, mikään ei ole kaameampaa kuin mies joka verenmaku suussa remppaa ja sinä yksin lasten kanssa. Miehenikin kiroilee että olisi pitänyt vaan laittaa rahaa menemään eikä yrittää säästää.