Mikä miehelläni on?
Olemme naimisissa ja olleet yhdessä useamman vuoden. Aluksi mies oli todella kiva ja roikkui minussa, kunnes muutimme yhteen. Riidoissa kuitenkin sai minut tuntemaan kovinta kipua koskaan siihen mennessä, liittyen naisiin. Käyttäytyi niin, että ystävänikin luuli mieheni olevan hänestä kiinnostunut. Pahoinpitelyä, kuten mustasilmä. Tietoisia sepityksiä toisista naisista, jatkoi vuosia, niin että sain trauman. Saimme lapsen. Mieheni oli välillä aina aivan ihana, ja aina vieraiden aikana fiksu. Matemaattinen ja hyvin koulutettu, hyväpalkkaisessa työssä. Välillä järkyttävän julma ja äkkipikainen ja pahoinpiteli useamman kerran lääkärikuntoon. Yritin osaltani mennä kaikessa eteenpäin ja olin valmis eroamaan, mutta mies ei halunnut. Lupasi muuttua, mutta ei edes sairastumisensa vuodeksi hänen väkivallastaan saanut lopettamaan pahoinpitelyä. Meni pyynnöstäni LL:aan, ei auttanut. Kaikessa olen yrittänyt tukea, olla armollinen, varoa, etten itse mene mukaan henkiseen väkivaltaan, mikä hänellä on törkeällä tasolla riidoissa. Uhkaa erolla, sanoo, etten ole enää vaimonsa.. mutta katuu ja peruu aina kaiken. On jatkuvasti negatiivinen. Raivostuu silmittömästi pienistä asioista. Mutta toisaalta välillä on jaksoja jolloin on ihana ja yhteistyökykyinen. Saa siis raivarin vähintään kerran kuussa, siten että on yleensä väkivaltainen minulle. Viimeksi kaksi viikkoa sitten. Muita piirteitä, säälii itseään, tänä vkl olin toivonut, että ensimmäisen kerran vuosiin olisi vkl, jolloin ei riidellä ja hän ei olisi negatiivinen. Kotimatkalla suuttui minulle, kun olin hänen kanssaan kaupassa ostanut 80€:lla perheelle ruokaa, enkä arvannut, että oli hänestä liikaa. Suuttui niin, että laittoi luurin korvaan, eikä tullut kotiin. Työn ulkopuolella epäsosiaalinen, ei harrasta mitään, tuntuu kuin ei pystyisi nauttimaan mistään. Keksin valtavasti ideoita, ei innostu. Haukkuu minua herkästi vahingoittanut. Ei tee juuri koskaan mitään romanttista. Sanoo, että rakastaa minua, eikä koskaan halua erota.
Kommentit (30)
Linda kirjoitti:
Sitä tässä miettii, milloin ei enää kannata yrittää
Enkä halua taakoittaa ystäviäni asiasta puhumisella
Voi kultapieni. Se aika meni jo ajat sitten. Lähde. Nyt.
Totta kai miehelläsi on hyviäkin puolia, ethän muuten hänen kanssaan olisi. Mutta eivät ne ole mitään noiden kertomiesi väkivallantekojen rinnalla. Ole rehellinen itsellesi. Jätä se mies. Heti.
Joku persoonallisuushäiriö hänellä selvästi. Sinä et häntä pysty yksin parantamaan.
Kiinnostavaa on se, että oletko sinä esim. läheisriippuvainen tms. mikä saa sinut kiihtymään noin kaltoin kohtelevaan puolisoon.
Jos aiotte yhdessä pysyä niin molemmat tarvitsette tahoillanne ammattiapua. Ja mies psykiatrisen kartoituksen.
Kannattaa hoitaa päänne kuntoon koska piirteelle hoitamattomana siirtyvät lapseen. Ovat siirtyneet jo jonkin verran. Eli siinäpä motivaatiota hoitoon hakeutumiseen: parisuhteelle on lapsenne mielenterveyden kasvualusta.
Linda kirjoitti:
Miksi en vielä eronnut..
Olen eronnut aiemmin ja katunut, että lähdin liian kevyesti. Meillä lapsi. Muitakin keihin ero vaikuttaisi. Olen yrittänyt uskoa muutokseen. Väkivalta lieventynyt. En tiedä miten selviän (pakko myöntää) ja jotenkin rakastan miestäni (kiinnyn syvästi)
Linda pieni, ei tuo ole rakkautta vaan riippuvuutta, kun et ole vieläkään eronnut väkivaltaisesta miehestäsi. Jos nyt eroat hänestä, se ei ole tehty liian kevyesti. Sinun terveytesi on ollut jo isossa vaarassa tämän avioliiton vuoksi.
Mietit myös, miten pärjäät. Tuokin on riippuvuutta. Miehesi on saanut sinut uskomaan, ettet sinä pärjäisi ilman häntä.
Usko pois, sinä pärjäät todella hyvin lapsesi kanssa ilman väkivaltaista puolisoa. Saat elää omassa kodissasi pelkäämättä ja joutumatta kestämään miehesi raivoa ja nyrkiniskuja.
Pelasta itsesi vielä kun voit.
Kiintymään
Piirteenne
Parisuhteenne
Autocorrect kuittaa ja kiittää
Kiitos kaikille välittämisestä
Olin aina ajatellut, etten hetkeäkään jäisi vastaavaan tilanteeseen. Yllättävän haastavaa voi olla omalla kohdalla.
Joku kysyi millainen lapsuus puolisollani, ymmärtääkseni hyvä, piirteitä näkynyt jo silloin lievemmin, sen perusteella mitä vanhemmat kertoneet) En tiedä onko voinut vaikuttaa, jos laitettu liian nuorena päivähoitoon. Negatiivisia tunteita ei ilmeisesti ollut tapana ilmaista perheessä, ja puolisoni oli lapsena tunnettu perheessään lyhyestä pinnastaan)
Lapseni on kaikki kaikessa, olen erittäin tarkka miten häntä hoidetaan. Minulla on kokemusta lasten kanssa paljon. Ja juuri lapsen takia on mietittävä kumpi parempi
Linda kirjoitti:
Lapseni on kaikki kaikessa, olen erittäin tarkka miten häntä hoidetaan. Minulla on kokemusta lasten kanssa paljon. Ja juuri lapsen takia on mietittävä kumpi parempi
Lapsen kannalta on parempi erota. Lapsesi kärsii äitinsä pahoinpitelyistä. Usko pois. Olen nähnyt kun isäni pahoinpiteli äitiäni. Se tuntuu vieläkin pahalta.
Ja sinä olet hänen kanssaan naimisissa... MIKSI?
Ja joku pohti, olenko, voi olla, että olen läheisriippuvainen jollain tapaa, vaikka olen yksinkin hyvää elämää elänyt
Ap, kirjoitat, ettet voi alistua enää mihin tahansa. Olen kanssasi samaa mieltä. Olet ollut turhankin joustava ja olet alistunut miehesi väkivaltaan.
Väkivalta on rikos. Miehesi on tehnyt monta rikosta sinua kohtaan pahoinpitelemällä sinua. Miehesi pitää saada siitä lain määräämä rangaistus. Kumma, ettei lääkäri ole tehnyt miehestäsi rikosilmoitusta, kun olet käynyt paikkauttamassa itseäsi.
Pelasta itsesi ja lapsesi ja lähtekää sieltä pois.