Pitäisikö huolestua kun 14-v tyttö on melkein aina vaan

Miksi ihmeessä joku haluaisi tavata puolituttuja? En minäkään halua

Ei hätää, kun jätätte sen viikonloppuna yksin kotiin niin pitää kotibileet.

Ääh..

Ja kyllä mä teininä halusin olla kavereiden kans vaikka osa olikin "kavereita"

Voi olla potentiaalisesti tosi vakavaakin. Hyvä että puutut asiaan. Ehkä se, mitä lähtisin miettimään, on että kaipaako tyttö seuraa ja onko masentunut. Jos oikein huonosti on asiat, niin voi olla, ettei myönnä kaipaavansa kavereita, vaikka oikeasti haluaisikin.

Riippuu varmaan henkilöstä.Itse olin tuollainen ja myöhemmin on diagnosoitu vaikka mitä mt-ongelmia, jotka tietämättäni aiheutti sairaalloisen ujouden ja sos ahdistuksen, vaikka yksi kaveri oli.

Meillä rouva sanoo että tyttö on kuin isänsä - työ ainoa asia mikä kiinnostaa eikä mikään muu. Itse taas sanon ettäjos ei nappaa luuhailu kylillä, sitten ei nappaa ja lukee senkin ajan vaikkapa (kuten tekeekin).

Mikä helvetti siinä on että pitäisi olla sosiaalisesti aktiivinen ja käydä kaikenlaisissa kissanristiäisissä?

Noh, voi olla vakavaa tai sitten ei. Itte olin tuollainen teininä, vasta lukio aikoina löysin isomman kaveriporukan, jonka kanssa aloin enempi viettämään aikaa. Ihan suht normaali musta on kuitenkin tullut.

Minä olin tuollainen teini ja ihan normaali omasta mielestäni, mulla on 2 kaveria joita näin välillä, mutta muuten olin kotona viihtyvää tyyppiä ja aina olen viihtynyt hyvin omassa seurassani. Toiset ihmiset on sellaisia että jatkuva muiden ihmisten seura ahdistaa.

Sinä varmaat tunnet lapsesi sen verran hyvin että tiedät onko enemmän vai vähemmän sosiaalinen ihminen? Oliko nuorempana paljon enemmän kaverien seurassa?

Joo, meilläkin kyllä isoveli on hoitanut riekkumisen ihan nuoremmankin edestä. Eli ei paineita sen suuntaan. Mutta kun yksinkertaisinkin vuorovaikutus (vaikka ihan vaan kaupassa) selvästi jännittää. Koulussa joutui kuulemma ihan tsemppaamaan että uskalsi(!!) viitata. Äiti ollut ehkä sitten enemmän sen isoveikan kaltainen, mietityttää missä menee "normaalin" ujouden raja ja milloin pitäisi puuttua syrjäänvetäytymiseen

-ap

Niin vielä, tilanne muuttui selvästi kun murrosikä ja yläkoulu alkoi. Pienempänä oli todella suosittu kaverina, oikein uuvutti se sihteerin homma kun piti eri kavereita sovitella ties mihinkin väliin. Voi olla ettei sen takia ole oppinut oma-aloitteista ystävystymistä. Ja ihan pienenä meni sen villin isoveljen kanssa mihin vaan..

Meillä teinit viihtyvät kotona, myös viikonloppuisin ja näin on myös omassa tuttavapiirissä, mitä olen jutellut heidän kanssaan.

Meille on kasvamassa sukupolvi, jota bilettäminen ei voisi vähempää kiinnostaa ja arvot ovat pikemminkin konservatiiviset, eikä alkoholi ja tupakka enää kiinnosta, toisin kuin edellisellä sukupolvella.

Tästähän tehtiin laajatutkimus, oliko Tampereen vai Turun yliopistossa ja professorit oli huolissaan kuinka pahamaineiset hulttionuoret ovat kuolemassa sukupuuttoon ja pian tutkijatkin ovat työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teinit viihtyvät kotona, myös viikonloppuisin ja näin on myös omassa tuttavapiirissä, mitä olen jutellut heidän kanssaan.

Meille on kasvamassa sukupolvi, jota bilettäminen ei voisi vähempää kiinnostaa ja arvot ovat pikemminkin konservatiiviset, eikä alkoholi ja tupakka enää kiinnosta, toisin kuin edellisellä sukupolvella.

Tästähän tehtiin laajatutkimus, oliko Tampereen vai Turun yliopistossa ja professorit oli huolissaan kuinka pahamaineiset hulttionuoret ovat kuolemassa sukupuuttoon ja pian tutkijatkin ovat työttömiä.

Minä olin tuollainen jo 20 v sitten. Nykyään minulla ei ole yhtään loppuuntehtyä tutkintoa lukion jälkeen, en ole koskaan ollut "oikeissa töissä", ei ole miestä eikä lapsia. Ei se tupakoimattomuus, juomattomuus ja kotona kirjojen lukeminen tarkoita aina mitään positiivista. nro 5

Vierailija kirjoitti:

Niin vielä, tilanne muuttui selvästi kun murrosikä ja yläkoulu alkoi. Pienempänä oli todella suosittu kaverina, oikein uuvutti se sihteerin homma kun piti eri kavereita sovitella ties mihinkin väliin. Voi olla ettei sen takia ole oppinut oma-aloitteista ystävystymistä. Ja ihan pienenä meni sen villin isoveljen kanssa mihin vaan..

Sama meillä 13 v tytön kans. Ei uskalla edes viitata ja kärsii sos.tilanteiden pelosta. Kuraattorille ei puhu ja apua ei halua. Minkäs teet

Olisiko teidän perheessänne kolme neuro-epätyypillistä? Sinä ja poikasi olette ylivilkkaita ADHD:ita ja tyttäresi syrjäänvetäytyvä Asperger? 

P.S. Tunnistin itseni tyttärestäsi. Olin (ja olen yhä) samanlainen. Asperger-diagnoosin lisäksi minulla on myös masennusdiagnoosi.  

Vierailija kirjoitti:

Olisiko teidän perheessänne kolme neuro-epätyypillistä? Sinä ja poikasi olette ylivilkkaita ADHD:ita ja tyttäresi syrjäänvetäytyvä Asperger? 

P.S. Tunnistin itseni tyttärestäsi. Olin (ja olen yhä) samanlainen. Asperger-diagnoosin lisäksi minulla on myös masennusdiagnoosi.  

Tai tytöille ADHD:ta tyypillisempi ADD? Poikani oli nuorena hyvin sosiaalinen ja jopa ylivilkas, mutta murrosiässä kääntyi hiljaiseksi ja on vain kotona. Häntä tutkittiin ja todettiin add. Nuorempana oli varmaankin adhd.

Ongelma tytöllä on vain jos hän kokee sen ongelmaksi. Minun pitänyt voida olla rauhassa vapaa-aika, kun sosiaalinen kiintiö on tullut täyteen koulussa/töissä. Olen lukenut ja kuunnellut musiikkia jne.

Njaah, aika nopea diagnoosi noin niin kuin kahden viestin perusteella. Ei, meillä ei ole kolmea neuro-epätyypllistä. :) Ei edes yhtä vaikka isoveli vilkas onkin. Jos jollain olisi neuvoja miten lievittää teinin sosiaalisten tilanteiden pelkoa, niin kuulisin mielelläni

-ap