Miten olet erilainen kuin muut naiset?

Myönnän muille, että kirjoitan aveelle.

En ole koskaan käyttänyt  bikinejä.

Olen elekieleltäni hyvin niukka. En tuo esille sitä, mitä olen, eikä minulla ole paljon ystäviä. Olen hiljainen, enkä juttele omista asioistani, töissä kukaan ei tiedä minusta hirveästi. Ilmennän itseäni pukeutumisella vähän, mutta hukun valtavirtaan. Toimin vapaa-ajalla parissa järjestössä jotka tekevät mm. hyväntekeväisyyttä ja rakastan sitä, mutta sielläkin annan itsestäni hyvin vähän. Monet ajattelevat että olen sellainen hissukka, koska en räisky joka suuntaan vaikka elän suhteellisen aktiivista ja ihanaa elämää. Olen vähän väritön. Minulla on mies jonka kanssa elämme aika perinteisessä suhteessa - mies on tukipilarini ja tekee samalla suuren osan päätöksistä. Vuoden 2018 itsenäinen nainen sanoisi, että olen tossun alla, vaikka olemme hyvin tasa-arvoisia, mutta kunnioitan miestäni vain vähän eri lailla kuin nykypäivänä ajatellaan. 

Sisälläni on aivan järkyttävän iso maailma kaikkea. Kirjoitan, ajattelen, pohdin miljoonilta kannoilta, tunnen aivan kauhean vahvasti, suren, murehdin, olen iloinen. Tunnen häpeää. En vain näytä näitä kenellekään, edes miehelleni (ehkä vähän, mutta täydellisesti en osaa). Rakastan ajella bussilla ympäriinsä, pohdin, katselen ihmisiä. Minulla on voimakkaita mielipiteitä. Toivon, että joku päivä uskaltaisin näyttää tämän maailman ihan kaikille.

Olen yksinäinen susi. Ilman ketään ystävää. Toisaalta viihdyn yksin ja toisaalta en. Elän välillä mielikuvistus maailmassa ja kuvittelen itselleni "täydellisen" elämän.En jaksa pinnalisuutta ja tyhmiä ihmisiä. En "pidä" naisista ja välillä ärsyttää kaikki naisten käytös, pukeutuminen jne. Välillä haluasin olla mies. Minusta ei silti näy tämä mitenkään päälle päin ja moni luulee varmaan minun olevan aika "persoonaton" ja tylsä ihminen. Ei ihme, ettei niitä ystäviä ole.