Lue keskustelun säännöt.
Arvosteletko muita ihmisiä lastesi kuullen?
07.04.2018 |
Mulla oli tällaiset vanhemmat. Ihan koko ajan arvostelivat kaikkia: "Kato miten toikin kävelee, onpas paskanen auto hahhahhaa, että voi ihmisellä olla typerä puheääni" jne jne jne. Kaupassa, autossa, telkkaria katsoessa, vieraiden poistuttua. Ihan. Koko. Ajan. Luulin että ihmiset keskustelevat siten joten mua pidettiin tosi kauan ihan kusipäänä kun toistin tuota.
Teettekö te näin omien lastenne kuullen?
Kommentit (8)
Joskus tein näin. Sitten lapsi ilmoitti että häntä inhottaa kun aina "puhun pahaa" kaikista ja tulee tunne että häntäkin aina haukutaan selän takana kun minäkin tuttavieni kanssa aina kaikkia arvostelen ja haukun. Oli kuin olisin saanut kylmää vettä niskaan! Ja hyvä niin, nyt osaan vähän miettiä mitä puhun ja tajuan mikä idiootti olen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvittaessa kyllä...vältetään kyllä ettei nyt tuttuja haukuta...
Mutta olet kyllä oikeassa, lapset imevät mallia tajuamattaan ja alkavat puhua kuten vanhempansa. Itse opin vanhemmiltani parisuhteen mallin, jossa kinataan, vähätellään toista, kotkotetaan turhista ja murjotetaan ja pidin sitä normaalina... Onneksi voi iän myötä huomata miten vääristyneen mallin on tajuamattaan oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Arvostelemme muita perheen kesken, mutta vain hyvässä huumori mielessä lähinnä. Kritisoimme myös monien tapoja, mutta se ei ole ilkikurista arvostelua. Emme esim. ilkeämielisyyttä sano että "onpa naapurin Pekalla likainen auto, heheheh", vaan saatamme toteamus lauseena sanoa" onpas likaiseksi mennyt auto" ihan normaali keskusteluna ja huomiona. Ei lapseni tästä ole vinoon kasvaneita.
"Huumorilla" ne munkin porukat tuota teki. Kaikista kanssaihmisistä revittiin riemu irti.
Mulla ei valitettavasti ole lapsia, mutta omat vanhempani olivat/ovat tuon tyyppisiä, mutta aika paljon huumorin (tai "huumorin") varjolla. Muhun se on vaikuttanut siten, että monesti ajattelen, että vaikka vanhemmat ovat mukavia kasvokkain, niin mitähän he minusta selän takana puhuvat. Eli en voi oikein luottaa. Muutenkin pidemmän päälle tuo negatiivisen mukahauskan ilmapiirin. En todellakaan voi suositella lapsiperheille!
Munkin perheessä osalla on ollut tuota. Niinpä vastarannan kiiskenä minusta kuoriutui jo aika varhain sellainen kaikkien rakastaja ja kaikissa jotakin hyvää näkevä, en halua koskaan puhua kenestäkään pahaa ja haluan uskoa ihmisistä hyvää. Se on saanut minut ongelmiinkin, mutta en silti luovu siitä sillä koen että se on oikein ja siinä oppii. Mieheni on kaikesta kohtalon oikusta myös tällainen pahanilmanlintu, hän näkee usein kaikki pahoina juonittelijoina, idiootteina tai ahneina ja on kova juoruamaan.
Kaikkia näitä rakkaitani yhdistää se että he soimaavat, vähättelevät ja sättivät myös itseään. Ja kyllä ainakin omassa tapauksessani minäkin olen saanut osani näistä "sympaattisista" ajatuksista päin naamaa. Hlvetin rasittavaa välillä. Hoitaisivat itsetuntonsa kuntoon. Yksi heistä kyllä on jo tosi edistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanon kyllä ääneen jos jollain on vaikka läskimaha paljaana roikkumassa housujen päällä tai crocsit jalassa kaupungilla. Voi voi tuleekohan lapsista nyt psykopaatti narsisteja?
Arvostelemme muita perheen kesken, mutta vain hyvässä huumori mielessä lähinnä. Kritisoimme myös monien tapoja, mutta se ei ole ilkikurista arvostelua. Emme esim. ilkeämielisyyttä sano että "onpa naapurin Pekalla likainen auto, heheheh", vaan saatamme toteamus lauseena sanoa" onpas likaiseksi mennyt auto" ihan normaali keskusteluna ja huomiona. Ei lapseni tästä ole vinoon kasvaneita.