Muita, joilla sydänsuruja juuri nyt?

Olen pahoillani! Itsekin erosin kuukausi sitten. Aluksi tuntui aivan kauhealle, mutta ajan kanssa helpottaa. Kokeile kirjoittaa tunteesi paperille, harrasta liikuntaa, laula, soita, maalaa, mitä tahansa millä saisit purettua tunteitasi. Sureminen on täysin sallittua ja on luonnollista kokea, ettei suru lopu koskaan. Nyt ei tunnu siltä, mutta se helpottaa. Tsemppiä <3

Toiveikas ja todella odottava olo. Haluaisin vaan viettää aikaa töissä mahdollisimman paljon ja saada uuden mahdollisuuden mahdollisimman pian.

Oli välillä vuosien ajan niin paljon sydänsuruja, että nyt mitä enemmän toinen osapuoli yrittää lähestyä sitä enemmän yritän pysyä kauempana. Asetelma kääntyi päinvastoin, eikä se tee minua enää yhtään onnelliseksi. Muutama vuosi sitten olisin heittänyt kärrynpyöriä onnesta, mutta nyt aikaa on kulunut liikaa.

Ei oikeastaan. Mutta hirvittävä ikävä enkä tiedä nähdäänkö enää.

Sydänsuru on eri asia. Tässä on "vain" kauhea kaipaus, ikävä... Ajattelen häntä kyllä hyvin paljon, muistelen, ja silloin tulee kyyneleet silmiin kun mietin ettei ehkä enää nähdä. 😿

Ei hän minun sydäntäni kuitenkaan särkenyt, sai sen vain kaipaamaan sitä toista puolikastaan... 💙

Sama täällä. 5 kk mennyt, enimmäkseen kaikki alkaa jo olla hyvin. Ajoittain itkettää, koska mieheni oli elämäni rakkaus. Nyt tutut utelee uudesta miehestä (jota ei ole), kaverit painostaa tinderiin ja sukulaiset/media syyllistää lapsettomuudesta. Täytin siis 30, asun töiden takia pienellä paikkakunnalla ja tuntuu kerrassaan toivottomalta koko elämä. Eipä olisi tarvinut erota.

Vähän joo, itkeminenkin onnistui aamulla ihan hyvin kun luin haukkuja palstalta.

Harmittaa koska se mies on ihana mutta ei vaan pystynyt tarjoamaan mulle sellaista suhdetta kuin haluan ja ansaitsen joten olisin ollut vaan koko ajan tyytymättömämpi ja levottomampi jos sitä olisi jatkettu. Tiedän nyt paremmin mitä haluan, se hyvä tässä.