"Miksi alentaisin elämänlaatuani parisuhteen myötä?"
"Olen 26-vuotias, yliopiston käynyt ja koulutustani vastaavassa työssä, liikunnallinen, normaalipainoinen, elämäniloinen, omillaan toimeen tuleva ja tavallisesta arjesta nauttiva nainen. Eronnut olen pitkästä parisuhteesta (7 v), eikä ole lapsia eikä lemmikkejä. Eläkeikää lähestyvät työkaverit tulevat ehdottelemaan "kuinka kiva poika minulla sinulle olisi" ja tuo kiva poika onkin sitten Pena 40 v, joka asuu vielä kotona, rassaa autoja ja on työtön. On myös tyrkytetty päälle kolmekymppistä, vanhemmissaan kiinniolevaa "Mikkoa", jolla on vaikea huoltajuuskiista lapsensa äidin kanssa ja sanottu "kuinka teillä on niin paljon yhteistä".
Ehkä olen tyly, mutta henkilökohtaisesti koen, ettei minulla ole näiden Penojen ja Mikkojen kanssa mitään yhteistä. Ajattelen, että jos olen itse työssä käyvä ihminen, joka huolehtii itsestään, pärjää omillaan, on tyytyväinen elämäänsä ja haluaisi olla parisuhteessa siksi, että toisen kanssa on hyvä olla (ei siksi, että olettaisin toisen tekevän minut onnelliseksi, koska onni lähtee ihmisestä itsestään), voin odottaa sitä myös toiselta (eri asia sitten onkin, onko tuollaista miestä olemassa). Jos elämäni on nyt mukavaa näinkin, miksi ottaisin elämänlaatuani alentamaan jonkun ihmisen, jonka kanssa elämäntyylimme eivät kohtaa? Olen mieluummin yksin kuin sellaisessa suhteessa, jossa elämäntyylit ja arvon eivät kohtaa."
Lainaus eräästä toisesta ketjusta. Mitä tuumitte ajatuksesta "miksi alentaisin elämänlaatuani parisuhteen myötä?"?
Kommentit (8)
Ihan ok mielestäni. Kaikki saavat vaatia mitä haluavat. Suhteen alussa on kuitenkin hyvä tehdä kumppanilleen selväksi, että jos toinen joutuu työttömäksi, niin samalla suhde menee poikki tai ainakin tauolle, kunnes uusi työpaikka löytyy, ettei elämänlaatu kärsi parisuhteen myötä. Monilla kun on sellainen käsitys, että parisuhteessa tuetaan kumppania vaikeina aikoina, niin tuo voi tulla yllätyksenä jos asiasta ei ole keskusteltu etukäteen.
En itsekään ottaisi nurkkiini alkoholistia jne.
Kuulostaa siltä, että tällaiselle "en halua alentaa mukavuuttani"-tyypille käy vain sellainen suhde jossa kummatkin asuu oman kattonsa alla ja käydään välillä halimassa ja bylsimässä. Sillä väkisinkin se mukavuus laskee vähintään ajoittain kun oikeaan parisuhteeseen alkaa ja jopa muuttaa yhteen.
Aloituksen lainaus on täysin keksitty tarina.
Ikäeroakin jo melkoisesti tarjotuissa ehdokkaissa, toisella aiempia avioliittoja, huoltajuuskiistoja ja toinen 14 vuotta naista vanhempi peräkammarin asukki. Miksi ihmeessä menestyvän, nuoren ja kauniin naisen pitäisi ottaa riippakivekseen työtön ja itseään paljon vanhempi mies?
Suo siellä, vetelä täällä. Harva on aina täysin tyytyväinen, jokaisessa elintavassa on omat ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tällaiselle "en halua alentaa mukavuuttani"-tyypille käy vain sellainen suhde jossa kummatkin asuu oman kattonsa alla ja käydään välillä halimassa ja bylsimässä. Sillä väkisinkin se mukavuus laskee vähintään ajoittain kun oikeaan parisuhteeseen alkaa ja jopa muuttaa yhteen.
Tuo on ihan ok, kunhan on asian suhteen rehellinen eikä anna toisen ymmärtää, että jotain muutakin olisi odotettavissa.
Ymmärrän miksei omaa elämänlaatua halua alentaa. Ennen avioituminen tiesi naiselle elintason nousemista, enää se ei sitä merkitse.