Mies ei ymmärrä, että olen oikeasti ottamassa eroa!

No varmaan parempi näin.

Hyvä päätös. Toivottavasti elämäsi ja lasten elämä paranee.

Miehellä ei ole mitään syytä erota, hän asuu täyden palvelun hotellissa ja yrittää passiivisuudellaan estää eron.

Sun täytyy erossa tehdä kaikki, mutta sehän on sulle tuttua.

I feel ya

Mun ex oli samanlainen. Eron konkretisoiduttua jankkasi vielä pitkään, ettei ymmärrä, miksi halusin erota, kun hän oli niin hyvä mies, kun ei edes lyönyt. Aika matalalle exä hyvän miehen riman asetti...

Joo, on tulossa. Mutta ajattele asia niin että ero on viimeinen palvelus jonka joudut tekemään miehen puolesta, niin voimat löytyvät. Ihan samahan se on mitä tuollainen ajattelee, koska ei tajua kuitenkaan. 

Jokainen, jolla ei ole kotona muuta virkaa kuin sohvalla makaaminen, on varmasti tyytymätön elämäänsä. Siinä mielessä ap:n mihen käytös on normaalia. Mutta kuinka muuttaa tilanne?

Älä välitä, mitä asiasta ajatelllaa. Ole ylpeä siitä, että sait asian päätökseen! Tsemppiä! Taatusti selviät oikein hyvin eteenpäin. Ratkaisu oli oikea. Itselläni oli sama tilanne, olin varma erosta ja se laitettiin vireiille. Viime viikolla miehelle tuli syöpädiagnoosi. Vähän nyt mietityttää. Mutta asian päätän itse, siihen en halua mitään kommentteja enkä neuvoja.

Mikä sua vaivaa? Oletko täysin empatiakyvytön? Miehesi kuulostaa masentuneelta ja siltä että tarvitsee tukea ja apua eikä lisää paskaa.

Kun mun mies oli masentunut ja kärsi mm. Harhoista sekä jatkuvasta ahdistuksesta(mutta ei kertonut mulle näistä) se makas vaan sohvalla, ei edes keskustellut mun kanssa mistään, ei puhunut tunteistaan tms. Mutta minä pysyin hänen rinnalla, kun näin että hänellä oli pahaolla pidin miestä lähelläni kuin lasta, aina kun pystyin (mun esikoinen,jonka yh olin vaati tietty oman osansa huomiosta kun oli vasta 3v ) .

Varasin miehelle lääkäriajan , josta toki puhuin etukäteen, menin käsi kädessä miehen mukaan lääkäriin. Välillä mies yritti itsemurhaa ja joutui suljetulle.

Mies toipui pikku hiljaa ja hän on ollut aivan ihana isä yhteiselle tyttärellemme jo 9,5 vuotta, täysin päihteetön, kaiken vapaa-ajan perheensä kanssa viettävä, kiltti ja läsnä oleva.

Puhumattomuuteen vaikutti eniten tunnekeskeinen pariterapia.

Varaa aika ensin itsellesi, todennäköisesti mies tulee jossain vaiheessa mukaan.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…

Vierailija kirjoitti:

Takana vuosien kitkuttaminen, puhumattomuus, miehen alkoholisoituminen ja muu alamäki. Olen yrittänyt keskustella, riidellä, ehdottaa pariterapiaa, muuta terapiaa, parisuhdeaikaa yms... Mies vain makaa sohvalla ja valittaa tyytymättömyyttä, mutta ei ole valmis tekemään mitään. Jos itse käyn jossain, mies valittaa miten hänkin haluaisi käydä. Mutta kun hän ei mene! Miehen valitus vie minultakin elämänilon enkä viitsi juuri missään käydä, kun saan kuulla vain valitusta.

Nyt minulla on mitta täynnä! Tästä ei tule mitään, kun toinen ei ole valmis tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen. En jaksa kiskoa tuota kivirekeä perässä, kun itsekin pitää hoitaa palkkatyöt, kotityöt ja lasten asiat. Vielä pitäisi miestäkin patistella! Kun sanoin, että eiköhän tämä ole nyt tässä, mies ei reagoi mitenkään. Hän siis käy töissä, mutta muuten hän ei viitsi mitään tehdä. Hän ei muka halua erota, mutta ei myöskään tehdä perheen tai parisuhteen eteen mitään.

Onko tästä nyt tulossa "vaimo jätti täysin yllättäen ja selittämättä"-ero?

Vierailija kirjoitti:

Mikä sua vaivaa? Oletko täysin empatiakyvytön? Miehesi kuulostaa masentuneelta ja siltä että tarvitsee tukea ja apua eikä lisää paskaa.

Kun mun mies oli masentunut ja kärsi mm. Harhoista sekä jatkuvasta ahdistuksesta(mutta ei kertonut mulle näistä) se makas vaan sohvalla, ei edes keskustellut mun kanssa mistään, ei puhunut tunteistaan tms. Mutta minä pysyin hänen rinnalla, kun näin että hänellä oli pahaolla pidin miestä lähelläni kuin lasta, aina kun pystyin (mun esikoinen,jonka yh olin vaati tietty oman osansa huomiosta kun oli vasta 3v ) .

Varasin miehelle lääkäriajan , josta toki puhuin etukäteen, menin käsi kädessä miehen mukaan lääkäriin. Välillä mies yritti itsemurhaa ja joutui suljetulle.

Mies toipui pikku hiljaa ja hän on ollut aivan ihana isä yhteiselle tyttärellemme jo 9,5 vuotta, täysin päihteetön, kaiken vapaa-ajan perheensä kanssa viettävä, kiltti ja läsnä oleva.

Puhumattomuuteen vaikutti eniten tunnekeskeinen pariterapia.

Varaa aika ensin itsellesi, todennäköisesti mies tulee jossain vaiheessa mukaan.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/tietoa_parisu…

Vierailija kirjoitti:

Takana vuosien kitkuttaminen, puhumattomuus, miehen alkoholisoituminen ja muu alamäki. Olen yrittänyt keskustella, riidellä, ehdottaa pariterapiaa, muuta terapiaa, parisuhdeaikaa yms... Mies vain makaa sohvalla ja valittaa tyytymättömyyttä, mutta ei ole valmis tekemään mitään. Jos itse käyn jossain, mies valittaa miten hänkin haluaisi käydä. Mutta kun hän ei mene! Miehen valitus vie minultakin elämänilon enkä viitsi juuri missään käydä, kun saan kuulla vain valitusta.

Nyt minulla on mitta täynnä! Tästä ei tule mitään, kun toinen ei ole valmis tekemään mitään oman hyvinvointinsa eteen. En jaksa kiskoa tuota kivirekeä perässä, kun itsekin pitää hoitaa palkkatyöt, kotityöt ja lasten asiat. Vielä pitäisi miestäkin patistella! Kun sanoin, että eiköhän tämä ole nyt tässä, mies ei reagoi mitenkään. Hän siis käy töissä, mutta muuten hän ei viitsi mitään tehdä. Hän ei muka halua erota, mutta ei myöskään tehdä perheen tai parisuhteen eteen mitään.

Onko tästä nyt tulossa "vaimo jätti täysin yllättäen ja selittämättä"-ero?

Sokeako olet? Aloituksessa sanottiin että ap on ehdottanut terapioihin ja hoitoihin menoa vuosikaudet ilman miehen halua tulla. Kuinka kauan pitää yrittää ihmistä joka ei halua tehdä itse mitään?? Varmaan pitäisi mies sitten lyödä tajuttomaksi ja viedä kottikärryillä lääkäriin. 

Kuulostaa tutulta, ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut 5 vuotta sitten. Siinä vaiheessa kun olin kirjoittanut lainapaperit asuntolainasta mies havahtui, että hitto onko se tosissaan. Kyllä olin. Kaikille itki (myös minulle laitteli melkein vuoden ajan viestiä että eikö vielä kerran yritetä) kuinka vaimo yllättäen halusi erota ja lähteä ihan ilman varoituksia.

Hupaisinta oli että me olimme puhuneet erosta muutamaan otteeseen jo vuosien ajan ja mies ei halunnut pari-/perheterapiaan niin oli saanut säälipisteitä koko suvultaan ja ystäväpiiriltään kun otti yhtäkkiä hylätyn ja jätetyn miehen-roolin. Nopeasti halusi uuteen suhteeseen, jossa oli vaan valittanut kuinka on tullut hylätyksi ja jätetyksi. Kun harkinta-aika oli päättymässä mies vielä edellisenä iltana kysyi että eikö voitais vielä kokeilla ja siinä vaiheessa oli kuitenkin jo ainakin kolmen naisen kanssa seukkaillut.

Ei tietenkään ymmärrä, kun olet varmaan vuosia asiasta puhunut. Ymmärtää, kun täytät paperit ja haet asuntoa.

Itse olen samassa tilanteessa. Olosuhteiden pakosta vielä saman katon alla. Muistuttaa päivittäin kuinka paska olen ja kuinka HÄN on niiin hyvä mies ja mahtava ja kaikkea mahdollista upeata. Tunkee myös jatkuvasti iholle lääppimään ja sit toisaalta sanoi etten kelpaa kenellekään muulle ja olen pilalla.

Kiitos viesteistänne! Mukava kuulla, että te samassa tilanteessa olleet olette selvinneet hyvin ja tyytyväisiä ratkaisuun.

Mielestäni olen tekemässä oikean ratkaisun. Olen huomannut itse ahdistuvani koko ajan enemmän ja jaksamiseni olevan vaakalaudalla, kun tuntuu, että kaikki vain kasautuu. Jos jään tähän vielä, masennun itsekin pian toimintakyvyttömäksi. Eroon liittyvien asioiden hoitaminen ahdistaa, koska on niin paljon asioita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen samassa tilanteessa. Olosuhteiden pakosta vielä saman katon alla. Muistuttaa päivittäin kuinka paska olen ja kuinka HÄN on niiin hyvä mies ja mahtava ja kaikkea mahdollista upeata. Tunkee myös jatkuvasti iholle lääppimään ja sit toisaalta sanoi etten kelpaa kenellekään muulle ja olen pilalla.

Tsemppiä sinulle! Kummasti helpottaa jo pelkkä päätös suhteen loppumisesta!

ap

Mikä siinä muuten on että äijät tajuaa erotilanteen aina vasta kun on liian myöhäistä? Jumalauta että on säälittävää!

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuten on että äijät tajuaa erotilanteen aina vasta kun on liian myöhäistä? Jumalauta että on säälittävää!

No kun nainen yrittää keskustella ongelmista niin se on miehen mielestä "nalkuttamista". Niin meilläkin. Sitten kun viimein kyllästyin ja otin eron, oltiin niin yllättyneitä ja itkettiin mun perään vuosia. Miksi se tallaisen nalkuttajan olisi takaisin halunnut....?

Olet varmasti tehnyt melkei kaikkesi. Mutta oletko ottanut toista miestä auttamaan? Enkä tarkoita haarohen levittämistä toiselle. Vaan sitä että juttelet esim. miehen veljelle, kaverille, isälle, omalle veljellesi yms... joka ottaisi miehesi johonkin harrastukseen mukaan? Ja sitten hiljalleen kun mies on aktivoitunut harrastukseen niin sitten tämä mies "johdattelisi" miehesi aktivoitumaan myös muuhun?

Itse olen ollut tämä aktivoiva- mies ja lopputulos oli hyvä niin miehen itsensä kuin vaimon kuin myös minun mielestä (sain parhaan kaverin kun kunnolla tutustuin).

Meillä kun puhuttiin erosta, ex uhosi että minä voin kyllä häipyä mutta mitään en tule saamaan mukaan. Oli sille aika yllätys kun uskalsin lähteä, ottaa lapset ja puolet omaisuudesta mukaani. Ja varmaan on selittänyt kaikille miten yllättäen hänet jätettiin, mutta minua ei kiinnosta koska jätin taakse myös kaikki exän kautta tulleet ihmissuhteet. Ne sai pitää, kun niin kovasti halusi etten vie mitään mennessäni.

Huonoon suhteeseen ei pidä jäädä. Siinä menee kaksi elämää hukkaan. Sinulla on kymmeniä vuosia elinaikaa jäljellä. On jopa velvollisuutesi elää ne hyvin ja olla onnellinen. Nyt et ole. Olet yrittänyt ja antanut miehelle mahdollisuuden yrittää. Olet ollut rehellinen ja reilu. Onnea uuteen elämään ja voimia erprosessiin!