Olinko kohtuuton?-uusperheasiaa
Olin pari päivää työmatkalla.Tämä aikana mieheni teini-ikäinen oli ollut meillä käymässä ja syönyt suklaalevyni.
Töistä tullessani jo junassa haaveilin kesken jääneestä kirjastani ja suklaasta.Ajattelin nauttia niistä kun pääsen kotiin.
Petyin tietysti ja loukkannuin kun mieheni sanoi etten tietenkään voi itselleni mitään ostaa ja olettaa sen pysyvän säästössä!
Mielestäni mun pitäis.Ja teinin omata senverran käytöstapoja,että kysyy luvan jos löytää herkkuja eikä olettaa että kaikki on automaattisesti hänelle tarkoitettu.
Nyt on sitten vittumainen tunnelma.Minä mökötän ja niin tekee mieskin.
Kommentit (46)
Pistä ne suklaasi kaappiin piiloon ja sano, että ei saa ottaa. On muuten pirun ärsyttävää, että nämä uusperheiden äidit säilyttää ja mussuttelee noita "muilta kiellettyjä" herkkujaan esim. miehen lasten nähden (teini kestää asian kyllä), kun yritys on opetta lapsille, että herkkuja syödään vain harvoin. Kato mulla on oikeus ;).
Uusperheen onni ja autuus. Mitäs läksit?
Olet kohtuuton, koska uusperhe. Sorry. Vaikka hakisit kuun taivaalta miehesi lapselle, olet kohtuuton, hyväksy se.
Mä olen aina laittanut omat herkkuni oman vaatekaappini hyllylle vaatteitteni alle. Ihan ydinperheessä. Mikä on keittiönkapeissa, on kaikille tarkoitettu.
Olet, suklaalevy on pikkujuttu. Tietysti sinua voi harmittaa, mutta ei kannata aikuisena kiukutella moisesta. Ajattele vaikka että säästyitpä valtavalta määrältä kaloreita tai lupaa palkita itsesi hyvästä käytöksestä uudella suklaalevyllä huomenna.
Hei suklaavalas. Meneekö siideriäkin? Osta parsaa ja porkkanaa ja vaihda se kirjan luku punnertamiseen. Pysyt sinäkin solakkana.
Jos haluat asiallisia kommentteja, kannattaa jatkossa kirjoittaa, että oma teinisi teki jotain, josta pahoitit mielesi. Sillä sekunnilla kun mamma näkee sanan uusperhe, syttyy primitiivinen raivo ja tarve lytätä aloittaja.
No itse asiaan, oli levyn syönyt kuka vaan, itse varmaan pyytäisin hakemaan uuden.
Mikään ei säily ydinperheessäkään jollei sitä jemmaa visusti johonkin omaan paikkaan. Tai täydennä erikseen että tähän ei kosketa. Joko sen herkun syö mies, lapset tai lemmikki, aina pitää jemmata. Ainoastaan yksinasuvat voi jättää juttunsa ympäriinsä, ei perheelliset.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei säily ydinperheessäkään jollei sitä jemmaa visusti johonkin omaan paikkaan. Tai täydennä erikseen että tähän ei kosketa. Joko sen herkun syö mies, lapset tai lemmikki, aina pitää jemmata. Ainoastaan yksinasuvat voi jättää juttunsa ympäriinsä, ei perheelliset.
Nimenomaan. Meillä ei lapset käy töissä ja kaupassa, mutta asuvat kuitenkin kodissamme. Saavat syödäkin.
Erikoisemmista jutuista kysyvät silloin kun on kysyttävissä, mutta esimerkiksi työmatkojeni aikana kysyminen ei ole mahdollista. Kerron myös itse muulle perheelle, mikäli jokin aarre on vain minulle.
Ap:lla on nyt ilmeisesti niin tiukkaa, ettei uutta levyä saa hankittua. Toivottavasti mies saa jostain lainattua rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei säily ydinperheessäkään jollei sitä jemmaa visusti johonkin omaan paikkaan. Tai täydennä erikseen että tähän ei kosketa. Joko sen herkun syö mies, lapset tai lemmikki, aina pitää jemmata. Ainoastaan yksinasuvat voi jättää juttunsa ympäriinsä, ei perheelliset.
Nimenomaan. Meillä ei lapset käy töissä ja kaupassa, mutta asuvat kuitenkin kodissamme. Saavat syödäkin.
Erikoisemmista jutuista kysyvät silloin kun on kysyttävissä, mutta esimerkiksi työmatkojeni aikana kysyminen ei ole mahdollista. Kerron myös itse muulle perheelle, mikäli jokin aarre on vain minulle.
Ap:lla on nyt ilmeisesti niin tiukkaa, ettei uutta levyä saa hankittua. Toivottavasti mies saa jostain lainattua rahat.
Lisään vielä, että mikäli meillä oltaisiin yhtä tarkkoja omista karkeista, avioero olisi vireillä harva se viikko.
Mieheni karkit ovat myös minun. Ja yleensä ainoastaan minun.
Uusperheiden äidit ovat usein ennnen muuttunutta tilannettaan lapsettomia sinkkuja eivätkä ymmärrä siksi ihan kaikkia asioita. Se, että jättää lapsi- tai teiniperheessä herkut näkyville tai jääkaappiin on sama, kuin jättäisi kaljalaatikon alkoholistille säilytykseen.
En asu uusperheessä, mutta nälkäinen teini syö kaiken ja vielä enemmän. Sen vuoksi piilotan mahdollisesti itselleni tarkoittamani herkut. Ja piilon tulee olla nerokas. Olen myös oppinut lataamaan pakastimen täyteen leioää, jota teini mussuttaa käsittämättömät määrät.
Entäpä jos sen suklaalevyn olisi syönyt mies, olisiko reaktio ollut sama?
Olisiko ap edes kirjoittanut tänne, jos se suklaahìiri olisi ollut mies?
Oikeasti tämä on lauantaiaamun ensimmäinen provo.
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
Vierailija kirjoitti:
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
No, mun ei pidä piilottaa lapsilta mitään herkkuja mutta mieheltä pitää. Miten tässäkin keississä olisi käynyt, jos mies olisikin syönyt suklaalevyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeati siis teidän pitää piilottaa omilta lapsilta suklaatkin tai ne syö kaiken. Eikö voisi sen verran opettaa ettei kaikkea vaan aina tartte syödä kysymättä lupaa. Lapsikin erottaa mikä on suklaan ja leivät ero.
No, mun ei pidä piilottaa lapsilta mitään herkkuja mutta mieheltä pitää. Miten tässäkin keississä olisi käynyt, jos mies olisikin syönyt suklaalevyn.
Onko ees mikään ihme että pitää piilottaa. Millaisia ihmisiä luulet tuolleen kasvavan jos kaikki on aina pitänyt piilottaa kun ei ole viitsitty kasvattaa lasta? Todella niitä minä, minä ja vain minä-ihmisiä joiden pitää vetää kaapeistakin yksinään kaikki syödä.
En ymmärrä. Jos kotiin on hankittu syötävää, niin tarvitseeko sitä rajoittaa, kuka sen syö? Se syö, joka ekaksi ehtii. Ei tulisi mieleenkään alkaa pitää jotain omaa herkkujemmaa jossain vaatekaapissa. Jos namit on syönyt joku muu, niin entä sitten. Ensi kerralla ostetaan kaupasta sitten lisää, jos tarvitaan.
Ymmärrän, jos lapsi itkisi lauantaikarkkipussin perään. Mutta en ymmärrä, miten aikuiselle ihmiselle voi olla elämää suurempi pettymys se, jos ei just silloin saanut suklaata, kun teki mieli.
Järkyttävän lapsellinen olet. Onnea, mökötätte suklaalevyn takia!
Olisitko yhtä äkäinen, jos oma lapsesi olisi syönyt levysi? Niin. Turhaan osoitat mieltä suklaan perään, kaupasta saa uutta.
Olet. Kyseessä on vain suklaalevy. Taidat kanavoida tähän juttuun ihan muita tunteita.