Oon pelokas. Miten rohkeammaksi?

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen ihan peloton, nautin kokko ajan sillain peruspositiivisesti ja luotin itseeni, oli ihan luontevaa pitää esitelmiä ja muita, en hakenut sillain huomiota mutta esiinnyin soitinten kanssa ja sillain. Olin normaali ja alleviivaan iloinen.

Nykyään en uskalla mitään. Oon yliopistossa enkä uskalla lähestyä professoreja enkä yhtään ketään. Huomenna pitäisi palauttaa yksi kirjoitustyö mutta sitä palautusreittiä ei ole avattu, hyvä työ on valmis mutta otan vaan että sen sais laitettua menemään, sähköpostilla selvensi mut nou-nou. Sit toista juttua mun pitäis tehdä projektina yksin ja sanoin että onnistuu varmaan mut ei onnistu ja tänään en mennyt tekemään sitäkään ja jossain vaiheessa on tunnustettava. Opiskelen Turussa ja yhtä.llä on kamalat jonot, eilen ja toissapäivänä olen yrittänyt soittaa kun puren hampaitaan yhteen niin että tuntuu että hampaat helisee sillain, se aiheuttaa kamalan päänsäryn enkä jaksa syödä ja ruudun. Tuo hampaiden pureminen johtuu osaksi kun kaaduin talvella ja huuli tikattii niin se huuli ei asetu normaalisti vaan särkee ja siitä tulee virheasento.

Lisäksi pelkään ihmisiä. Vaikka voisikin syödä ja tuolla on ihania opiskelijalounaita niin saatan kulkea kaikkien ohi ja loikata vaikka metroon ja vasta siellä hengittää. Siis oon tullut niin araksi että en tajua miten tästä nousisin. Maanantaina oli sellainen päivä että olin melkein entisellään ja siksi onkin nyt ajatella vielä kokeilla YTHS.sää kun se jotenkin herätti. Hiuksetkin jää kampaamatta. Toinen sukupuoli-ne on kivoja aina kuten muutkin mutta pelkään vähän fyysisestikkin. Aina kun saa jonkun asian hoidettua niin tajuaa että nuo ihmiset on kilttejä ja haluaa auttaa sua siinä miksi heitä ”vaivaa” mut silti hankin poissaolollaan ongelmia kun en tiedä mitä tehdä enkä uskalla kysyä että miten kuuluu tehdä. Tämä ei ole ensimmäisen vuoden ongelma vaan oon jo maisterivaiheessa, stressillä osansa.

Ongelma ei rajoitu opiskeluympäristöön. Haluaisin käydä aterioimassa kaupungilla mutta niissä valikoidun vaan buffetjuttuihin joissa saa olla huomaamaton

Olen siis menettänyt itseluottamukseni. Tähän liittyy yksi ihan pimeä tyyppi joka uhkasi tappaa minut kun autoin yhtä tuttavaani lakiasiassa joka kuului mun alaan ja näin. Saatiin kunnon hullu kannoille mutta ilmoitettiin poliisille ja se oli siinä mutta sillä voi olla osuutta. Tuosta on jo pari vuotta.

En suhtaudu lääkkeisiin mitenkään poikkeuksellisen kielteisesti mutta vältän niitä kuitenkin. Olen ajatellut että jos kokeilisi aivan lyhyesti vaikka opamaxia, aika mietoa rauhoittavaa lääkettä ja katsoisi alkaisinko edes nuo pääkivun helpottaa, tuo huuli on varmaan vielä leikattava kun se haittaa paljon-estää liikunnan kipeytymällä. Tiedän kyllä että etenkään täältä ei oikein yhtä-ala noita rauhoittavia kirjoittajaan ja en tiedä itsekään mitä haluaisin tai missä vaiheessa ja miten hakea nyt jotain apua kun muuten makaan vaan pimeässä asunnossa kaikki joilla mua vois tavoitella, äänettömällä. Ennen, vuosia sitten olisin soittanut frendille ja oltais lähdetty syömään ja suoraan sanottuna ns.radalle ja aamulla olisin vaan selittänyt nuo ongelmat joihin löytyy apu. Nyt piilottelen, hiippailen

Mieto rauhoittava aluksi että saat asiat kuntoon. Voitko välttää jonoja menemällä yksityiselle. Kannattaa puhua lääkärille ihan kaikki ja tehdä jo lista valmiiksi ettei tärkeitä unohdu. Alun lääkityksellä toimintakykyä hoitaa asioita. Pääsisitte jo tänään, noissa lääkkeissä on se hyvä puoli että se elämää pelastava vaikutus voi alkaa aika pian.

Itse sain vuosi sitten juuri tuollaiseen kyvyttömyyteen opamax 30. Otin yleensä yksi-kaksi päivässä. Auttoi niin että nyt vuoden jälkeen olen toimintakuntoinen kun sain ne asiat hoidettua ja paljon taakkaa tippui. Toivottavasti saat apua