Kokemuksia miten miehet "selviää" synnytyksestä?

Oma mies oli ihan huippu, en olisi pärjännyt synnytystä ilman häntä. Olin kivusta sekaisin eikä kätilön puhe mennyt tajuntaan, joten mies selitti kaiken uudestaan ja uudestaan ihan nenäni edessä. Silloin oli kiire yö, joten olisin joutunut olemaan pitkiä aikoja yksin, kun kätilön piti mennä välillä avuksi muihin synnytyksiin. Lapsen synnyttyä kuulin, kun kätilöt kilvan kiittelivät miestä ja sanoivat, että mies voisi mennä muidenkin synnytyksiin mukaan tueksi.

Seuraava lapsi syntyi sektiolla ja mies pääsi mukaan. Mies seisoi huoneen nurkassa kamera kädessään ja tuntui siltä, että enemmän mieheltä kyseltiin, miten hän jaksaa. Lisäksi häntä varoitettiin, että jos pyörryttää, niin kaadu sitten sinnen nurkkaan päin. Mies ei pyörtynyt eikä leikkauksessa mukana olo tehnyt hänelle pahaa.

Esikoisen kohdalla mies oli sitä mieltä, että hän ei tule synnytykseen mukaan. Pyysin, että jos hän edes osan avautumisaikaa minun seurana, mutta hän jäi sitten onneksi loppuun asti. Olen miehen tuesta kiitollinen eikä kokemus tehnyt ainakaan mitään negatiivista meidän suhteeseen millään tavalla.

Ei kyllä koskaan olla oikeastaan keskusteltu asiasta jälkeenpäin. Ihan hyvin tuo kuitenkin selvisi niin synnyttämisen kuin sen jälkeenkin ajan jonka minä olin poissa pelistä vastasyntyneen viereltä. Eikä synnytyksessä paljastunut mitään uusia tai pimeitä puolia hänestä.

Mieheni on sairaalakammoinen ja verikammoinen, siis omissa taudeissaan, sen olen tiennyt aina. Minä olen ollut tähän saakka terve, joten en tiedä miten hän reagoi minun vereen tai sairaalareissuihin. Tein aloituksen siksi, että vähän hermostuttaa, että miten sairaalakammoinen mies selviää kanssani synnytyksessä. Ap.

Exäni nyt oli muutenkin itsekeskeinen kusipää ja synnytyksessä käyttäytyi kuten olettaa saattoi. Kiukutteli ennen synnytystä monta päivää kun lapsi meni yli lasketun ajan ja alkoi syyllistää minua että eikö muka yhtään tunnu siltä että alkaisi synnytys jne. Sitten kun synnytys oikeasti alko niin se keski miehen mielestä liian pitkään (14h) ja hänen unirytminsä kärsi moisesta odottelusta ja valvomisesta. Tokasi synnytyksen lopuksi että tämä saa olla viimeinen lapsi koska synnytys ja raskaus on HÄNELLE aivan liian rankkaa.

Lähti sitten vauvan synnyttyä varpajaisiin joita juhlikin kaksi päivää, onneksi haki kolmantena päivänä meidät vauvan kanssa (vanhalta viinalta haisevana) sairaalasta. 

Nopeasti tästä tyypistä tulikin exä ja olen lapseni (nyt 10v ) kasvattanut käytännössä yksin. Nyt odotan toista lasta toiselle miehelle, joka on AIVAN eri maata kuin entinen, on osallistuva ja ymmärtävä ja koittaa parhaansa mukaan ajatella minua, eikä itseään.

Oksensin ja pyörryin mutta oli se vaimolla silti rankempaa. Ei muuta kun miehet mukaan vaan.

Kolme kertaa olen synnyttänyt ja mies jokaisessa mukana. Avautumisvaiheessa seurana ja apuna (lämmittänyt kaurapusseja, hakenut juotavaa jne). Synnytysten lopussa oon ollu ite aina ihan transsissa, ympäristö katoaa ja samoin se mies. Olen synnyttänyt kaksi kertaa jakkaralla, miehen "sylissä") ja kerran sängyssä kyljellään (mies tuki jalkaa).

Omani oli upea. Tuli kanssani aktiivisen synnytyksen valmennuskurssille ja teki kaiken minkä vain pystyi. Hänen ansiostaan minulla on ollut kolme aivan upeaa lääkkeetöntä synnytystä, koska hän on pystynyt tukemaan minua ja helpottamaan kipua niin hyvin. Etenkin ensimmäisen synnytyksen kohdalla oli aivan ihanaa kun ei tarvinnut olla yksin ja valvoa sitä 32 tuntia.

Jälkeenpäin mieheni mielestä synnytykset on olleet hänenkin elämänsä huippukohtia.

Kysy siltä ainoalta Suomen mieheltä, joka on synnyttänyt. Ei muilla voi olla aavistustakaan.

No mun mies on halunnut ehdottomasti mukaan synnytyksiin ja ollut siellä ihan normaalisti, en tiedä mitä pärjääminen tässä yhteydessä tarkoittaisi. Luultavasti molempien mielestä kyse oli ennen kaikkea minun ja vauvan pärjäämisestä, jota hän oli tukemassa.

Olisin kyllä selvinnyt ilman häntä ihan hyvin, tajusin tämän esikoisen synnytyksen jälkeen, mä olen ehkä vähän sellainen joka haluaa olla vaikeassa paikassa yksin/asiantuntijoiden tukemana, mutta tietty hänellä on oikeus olla paikalla ja synnytyksen jälkeen on aina ollut mukavaa että on pidellyt vauvaa että olen voinut syödä :D

Hyvä kysymys. Itse mietin ihan samaa, kun mieheni eilen auttoi ruotoa lapseni kurkusta, ja meni lopulta keittiön lavuaariin kakomaan, kun se näytti hänen mielestään pahalta. Odotan meidän "toista" eli mieheni ekaa lasta, ja näillä meriiteillä en kyllä hyvää synnytysapua povaa. :D Ensimmäinen lapseni syntyi sektiolla ja hänen isänsä oli ihan rauhallisesti, ja otti videoita ja kuvaa. Ei hän toisaalta nähnyt sen leikkaussermin läpi mitään yksityiskohtia. Mutta ihan hyvin meni sillä kertaa. :)

Ei tuo nyt mieheltä ihmeitä vaadi. 7 kertaa ollut mukana synnytyksessä. Ensimmäisiä vähän jännitti, jälkimmäisissä enemmänkin väsytti pitkä odotusaika. Muuta rasitusta siitä miehelle ei oikein olekaan. Joka kerta jouduin pyytämään, että leikkaisivat välilihaa, koska tiesin entuudestaan, ettei tule mahtumaan repeämättä. Ovat myös leikanneet, vaikka ensin ovat muuta väittäneet. Sitten parsittu hyvin kasaan ja viimeinen tikki isää varten, kuten ovat sanoneet. Hiton hienosti ovat tehneet, koska vaimon pillu on vieläkin tiukka vuosia synnytyksestä.

Lisää kokemuksia? :) onko kaikki isät todella ollut noin reippaita?

Oli läppärillä. Kun sanoin siitä tokasi ettei tiedä mitä muutakaan. H hetkellä ei ois tiennyt miten päin olla. Jokusen kuvan sai. Kun oiskin saannut koko synnytyksen videolle. Vauva syntyi pussissaan. Leikkasi napanuoran ja piti sylissä.

Olen onnellinen että mieheni oli koko synnytyksen ajan seuranani. Ei voinut pahoin. Kokeili ilokaasua kanssani.

Lyydia kirjoitti:

Lisää kokemuksia? :) onko kaikki isät todella ollut noin reippaita?

Taitaa olla vähemmistössä ne isät, joille siellä on jotenkin vaikeaa, ainakin mun tuttavapiirissä. Kuten sanottu, ei se isältä ihmeitä vaadi ja verta ei ole pakko nähdä, pysyy vaan siellä yläpäässä. Lähinnä se on istumista ja odottamista, jännittävää toki.

Mies sairastui synnytyksen jälkeen totaalisesti. Oli täysin voipunut ja uupunut pitkän aikaa. Sai jonkun ihmeen infektionki kasvoihin :D Sanoi, että se johtui siitä kun synnytys oli niin kamala. Oli siis  tosi järkyttynyt siitä, että on nyt isä ja luhistui sen vastuun edessä mikä iski todellisuuteen vauvan syntymän jälkeen. Toisen lapsen syntymä ei sitten enää ollutkaan niin järkyttävä.