Lapsi on aina ihan kauhea oltuaan yhden tietyn kaverin kanssa
Mitä kannattaisi asialle tehdä? Ovat samalla luokalla (kolmosella) ja paljon tekemisissä keskenään. Tänään kuulemma koulun jälkeen tuo poika suuttui, alkoi itkeä ja sitten alkoi hakkaamaan suuttumuksen aiheuttanutta kaveria - ja sitten alkanut nauramaan. No, nyt kun näen tuon kirjoitettuna ylös, niin aika selväähän se on, että opelle pitää kertoa. Oman lapsen käytös on uhmakasta, puhuu todella epäkunnioittavasti ja inhottavasti, eikä suostu noudattamaan normaaleja pyyntöjä. Haluaisin, että lapsi lakkaisi olemasta tuon kaverini kanssa, mutta itse hän ei näe ongelmaa.
Kommentit (5)
Sinulla on mahdollisuus päättää lapsesi kavereista, en itse antaisi olla ainakaan koulupäivän ulkopuolella tekemissä. Puhu lapselle rehellisesti, mitä häneltä toivot, voitte yhdessä miettiä millainen on oikeasti hyvä ystävä. Kouluun viestiä tietenkin.
Meillä tyttö oli ihan hirveä suustaan, kun erään naapurin tyttelin kanssa vapaa-ajalla pyöri. Tuli harrastukset yms. sitten estämään sitä jatkuvaa yhdessäoloa. Eivät onneksi samalla luokalla olleet, eikä edes samassa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on mahdollisuus päättää lapsesi kavereista, en itse antaisi olla ainakaan koulupäivän ulkopuolella tekemissä. Puhu lapselle rehellisesti, mitä häneltä toivot, voitte yhdessä miettiä millainen on oikeasti hyvä ystävä. Kouluun viestiä tietenkin.
Sulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on mahdollisuus päättää lapsesi kavereista, en itse antaisi olla ainakaan koulupäivän ulkopuolella tekemissä. Puhu lapselle rehellisesti, mitä häneltä toivot, voitte yhdessä miettiä millainen on oikeasti hyvä ystävä. Kouluun viestiä tietenkin.
No, kunnon selkkaus siitä ainakin kyllä on luvassa, jos sanon lapselle suoraan, että en halua hänen olevan sen kaverin kanssa, mutta en kertoisi syytä kaverille tai kaverin vanhemmille, jotka varmasti ihmettelisivät. Ovat olleet tekemisissä kuitenkin koko ala-asteen. Tietenkin voin sen kaverillekin sanoa ja sen vanhemmille, mutta.... Tämä perustuu kuitenkin mun olettamukseen ja havaintoihin.
Olen kyllä ilmaissut tyytyväisyyteni lapsen kivampiin kavereihin ja kannustanut niiden seuraan.
Mun tytöllä oli ihan sama tilanne just kolmosella. Oli ihan eri persoona sen jälkeen kun oli tämän toisen tytön seurassa. Yritin hiukan rajoittaa kaveruutta mutta lopulta tajusi itse, että seuraa kannattaa vaihtaa. Olivat koulussa joutuneet vaikeuksiin, opettajalle kettuilua, eivät totelleet tunnilla jne. Sitten kun joutuivat kuraattorin ja muiden kanssa selvittelemään asioita ja muutenkin erityistarkkailuun, tyttöni vihdoin tajusi ettei siinä toisessa tytössä olekaan mitään hienoa. Eivät ole enää kavereita ja tytölläni menee hyvin koulussa, ja mitä olen kuullut, tälla toisella tytöllä on vaikeuksia. En tiedä mitä siinä mahtaa olla taustalla, on kuitenkin ns. hyvästä perheestä ja sen mitä vanhempia tunnen, ihan tavallisia ihmisiä.
En osaa muuten neuvoa kuin että jotenkin se lapsi pitää saada itse tajuamaan, että kaverin seura ei ole hyväksi.