Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksavat?
04.04.2018 |
Miten jotkut ihmiset jaksavat mm. käydä vaativissa töissä, hoitaa ja olla lasten kanssa, pitää parisuhde pystyssä, huoltaa kotia ja tehdä arkisia askareita, ehkä vielä hoitaa lemmikit ja tehdä pihatöitä? Miten ihmeessä joku tekee sen kaiken, ja siihen päälle ehkä vielä jotain ylimääräistä, kuten työpäivien jälkeen kuskaa lapsia harrastuksiin? Miten teette sen? Millaisia olette luonteeltanne? Nautitteko jotenkin kaikista käytännön askareista, lasten seurasta ja lasten vaativuudesta? Vai onko teillä jokin lääkitys käytössä?
Voiko erot voimavaroissa ihmisten välillä olla niin suuret, että joku tekee kaiken tuon ja vielä tykkää elämästään, kun esim. minä taas jaksan juuri ja juuri käydä suhteellisen mieleisessä työssä, mutta sen sijaan ei tulisi mieleenkään tehdä lapsia oman jaksamisen vuoksi, ottaa vähänkään vaativaa lemmikkiä... Työn ulkopuolella jaksan tavata ihmisiäkin ehkä korkeintaan kerran viikossa viikonloppuna. Kumppania jaksan jonkin verran, koska hänen kanssaan on todella helppoa ja viihtyisää. Muuten työpäivien jälkeen teen vain mieluisia asioita, eli makoilen sängyssä, luen, katson televisiota, harrastan yksinäisiä lajeja ja nautin hyvästä ruuasta. Viikonloppukin menee kokonaan rauhallisessa palautumisessa, tai sitten lähden viikonloppumatkalle, sillä matkustamisesta nautin todella paljon.
Minulla ei ole mitään mielenterveysongelmia, vaan olen vain aina ollut tällainen. Jotkut ihmiset jaksavat tehdä kaiken, vaikka heidän elämässään olisi parhaillaan pahojakin vastoinkäymisiä. Jos minulla on henkilökohtaisessa elämässä vastoinkäymisiä, en mitenkään jaksa tehdä edes työtä. Sekoan, jos yritän.
En koskaan voisi esim. hankkia lapsia, sillä vaikka lapsista pidänkin, ovat lapset mielestäni liian vaativia, ja tiedän, että elämän käydessä vähänkin raskaaksi en varmaan jaksaisi hoitaa lasta.
Käytättekö te ahkerat ja jaksavat ihmiset siis huumeita tai jotain lääkkeitä? Voiko omia voimavaroja jotenkin kehittää?
Kommentit (9)
Kyse on pitkälti tottumisesta ja työmotivaatiosta.
Toiset tottuvat pienestä pitäen harrastamaan ja tekemään paljon asioita, toisilta ei koskaan vaadita mitään.
Jos ei ole koskaan tottunut tekemään mitään, rasittuu jo pienestäkin ylimääräisestä stressistä.
Toiset ovat aina taklanneet esteitä edestä höyryjyrän tavoin, joten he jaksavat hoitaa suuriakin työkuormia väsymättä.
Se hyvä puoli tuossa on, että tuo ei ole synnynnäinen ominaisuus. Laiskakin voi oppia ahkeraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiväthän ihmiset oikeasti kaikkea jaksakaan. Jos joku pitää kulisseja pystyssä ja suorittaa kaiken, hän paksotikin fuskaa jotenkin.
Monesti täydelliset suorittajat imevät itselleen voimaa jostain huonosta. Huumeet, lääkkeet, viina, ylensyönti, virkistävät pettämishetket puolisolta salassa tai pahan olon ja väsymyksen purkaminen toisiin ihmisiin tiuskimalla, juoruamalla, kiusaamalla tai millä vaan inhottavalla tavalla.
Kukaan ei ole täydellinen.
Tunnolliset eivät jaksa paljon mitään, kun eivät osaa tehdä huonosti ja sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on pitkälti tottumisesta ja työmotivaatiosta.
Toiset tottuvat pienestä pitäen harrastamaan ja tekemään paljon asioita, toisilta ei koskaan vaadita mitään.
Jos ei ole koskaan tottunut tekemään mitään, rasittuu jo pienestäkin ylimääräisestä stressistä.
Toiset ovat aina taklanneet esteitä edestä höyryjyrän tavoin, joten he jaksavat hoitaa suuriakin työkuormia väsymättä.
Se hyvä puoli tuossa on, että tuo ei ole synnynnäinen ominaisuus. Laiskakin voi oppia ahkeraksi.
Osittain, mutta ei. Minua vaadittiin jo lapsena harrastamaan sitä sun tätä, ja vaikka sain itse valita lajit, oli niissä kulkeminen silti pakkopullaa. Samoin vaadittiin kotitöihin osallistumista, koiran ja pikkusisarusten hoitamista, oman huoneen siistinä pitämistä... Kaikki oli pakko tehdä, mutta nyt aikuisena en tee melkein mitään. Ei lapsia, ei lemmikkejä, ei liikaa siivoamista. Luonteeni on laiska pohdiskelija, asuntoni sekaisin ja otan rennosti melkein kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on pitkälti tottumisesta ja työmotivaatiosta.
Toiset tottuvat pienestä pitäen harrastamaan ja tekemään paljon asioita, toisilta ei koskaan vaadita mitään.
Jos ei ole koskaan tottunut tekemään mitään, rasittuu jo pienestäkin ylimääräisestä stressistä.
Toiset ovat aina taklanneet esteitä edestä höyryjyrän tavoin, joten he jaksavat hoitaa suuriakin työkuormia väsymättä.
Se hyvä puoli tuossa on, että tuo ei ole synnynnäinen ominaisuus. Laiskakin voi oppia ahkeraksi.
Puppua ja pupunpuppua. Keneltä ei muka koskaan vaadita mitään? Pelkästään päästäkseen läpi peruskoulusta läpi on tehtävä paljon asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on pitkälti tottumisesta ja työmotivaatiosta.
Toiset tottuvat pienestä pitäen harrastamaan ja tekemään paljon asioita, toisilta ei koskaan vaadita mitään.
Jos ei ole koskaan tottunut tekemään mitään, rasittuu jo pienestäkin ylimääräisestä stressistä.
Toiset ovat aina taklanneet esteitä edestä höyryjyrän tavoin, joten he jaksavat hoitaa suuriakin työkuormia väsymättä.
Se hyvä puoli tuossa on, että tuo ei ole synnynnäinen ominaisuus. Laiskakin voi oppia ahkeraksi.
Puppua ja pupunpuppua. Keneltä ei muka koskaan vaadita mitään? Pelkästään päästäkseen läpi peruskoulusta läpi on tehtävä paljon asioita.
Jos peruskoulun läpäiseminen on haasteellista, niin voisiko kyse olla perimästä? Älykkyysosamäärissä on suuria eroja.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on käytössä masennuslääke. Sen avulla jaksan hoitaa lapset ja koiran, käydä töissä ja pitää kodin siistinä. Mies ei tee mitään muuta kuin käy töissä. En ole vielä jaksanut lähteä eroprosessiin.