Haluan sanoa irti ystävyyden. Olen ihan kurkkua myöten täynnä parasta ystävääni koska hänen elämäntapa :(.
Ollaan molemmat yli 40:siä ja avioliitossa. Ystävätär on naimisissa yli 50:sen miehen kanssa eikä heillä ole yhteisiä lapsia. Heillä on aikaa ja varaa harrastaa ja matkustella. Hän opiskelee koko ajan kaikkea jännää. Nyt on jo kolme tutkintoa.
Valtava lukaali jugendtalossa jota ystävä remontoi ja sisustelee. Näistä jutuista sitten riittää puhetta ja vituttaa kun hän pyytää mukaan valitsemaan uusia kankaita tai antiikkiliikkeeseen.
Sitten on tämä siirtolapuutarhatontti jonka hän osti ihan ex temporee muutama vuosi sitten. Siellä viljellään vihanneksia ja kukkaloistosta laitetaan kuvia ja puutarhakutsuista. En enää aio mennä sinne kun niin oksettaa.
Ja aikaa on joogata ja kasvissyödä paitsi miehen ampumaa riistaa ja mereherkkuja. Sanon sina etten pysty syödä kun oon saanut kala allergian.
Ja matkoilla käydään erittäin usein. Ja sitten vielä kehtas kysyä haluanko ottaa hänen koirat hoitoon! No en halua piste.
Miksi parhaasta kaverista ja sielunsiskosta tulikin noin ärsyttävä. Haluisin pistää välit poikki mutta miten sen tekisi silleen tahdikkaasta?
Kommentit (25)
Ap kuvittelee olevansa "ystävä" kun käy kerran viikossa siivoamassa varakkailla. Työsuhteen voi purkaa helposti.
Minä en käsitä, miksi tunnevammainen ihminen hankkii kolme lasta. Itselläni on kaksi hyvinkasvatettua, jotka ovat minulle rakkaimmat maailmassa.
Asuntolaina ja elämäntapa mitoitetaan tulojen mukaan. Itselläni oli enimmillään 45000 lainaa. Nyt ei yhtään. Etukäteissäästäminen kannattaa, mutta ei kaikilta onnistu.
Ap.lla hyvä mielikuvitus.
Kirjoita kirja niin yhdistyy kannattavasti hyöty ja hupi.
Miksi et mene? Miksi ei kiinnosta? Kiinnostaako ystävääsi sinun asiasi vai kertooko liikaa vain omistaan? Keksi sitten aina jotain tekosyitä, niin ei varmaan kovin montaa kertaa jaksaa pyydellä enää, jos tekeydyt kiireiseksi.
Keksityltä jutulta kuulostaa. Olet selaillut Avotakkaa ja kehitellyt nyt pikkuisen tarinan. Meneehän se alkava kevät noinkin.