Miten toimia lapsen parhaan kaverin vanhemman kanssa, kun lasten kasvatus on täysin eri pohjalla?

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Lapsi joka osaa käyttäytyä eikä kiroile itse ja joka välttelee väkivaltaa kyllä varsin nopeasti itse rajoittaa kanssakäymistä sellaisten kanssa jotka toimii täysin päinvastoin. Lasta on hyvä kuunnella sen suhteen miksi hän ei halua vaikka Villen luo kylään tai miksi hän ei halua kutsua tätä synntäreille. Jos Ville on väkivaltainen tai lapsi kokee hänet sellaiseksi antaa olla ei ole minun tehtäväni puuttuu niihin syihin miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy. Omalle lapselle voin toki perustella miksi hän ei voi katsoa jotakin videota vaikka sillä että se lisää väkivaltaista käytöstä tai kiroilua mikä ei ole ollenkaan kiva asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Miksi hyvin käyttäytyvä lapsi viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa heidän seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Miksi hyvin käyttäytyvä lapsi viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa heidän seurassa?

Jos lapset ovat olleet kavereita pitkään? Luuletko itse että lapsi hylkää kaverinsa teini-iän kynnyksellä heti, jos kaveri tekee jotain harkitsematonta tai tyhmää? Usein kaveriporukoissa tyhmyys tiivistyy, ja valitettavasti ryhmän paine luo sellaiset olosuhteet, että hyvin käyttäytyvä lapsi jää siinä alakynteen ja menee tyhmyyksiin mukaan.

Kyllä kaikilla lapsilla on jotkin rajat. Ne ovat vain erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Miksi hyvin käyttäytyvä lapsi viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa heidän seurassa?

Jos lapset ovat olleet kavereita pitkään? Luuletko itse että lapsi hylkää kaverinsa teini-iän kynnyksellä heti, jos kaveri tekee jotain harkitsematonta tai tyhmää? Usein kaveriporukoissa tyhmyys tiivistyy, ja valitettavasti ryhmän paine luo sellaiset olosuhteet, että hyvin käyttäytyvä lapsi jää siinä alakynteen ja menee tyhmyyksiin mukaan.

Teini ikäisen kaverisuhteita on melko hakala rajoittaa enkä kyllä näe siihenkään mitään syytä. Jos lapsi käyttäytyy hyvin kasvatuksen ansioista ei hän ala tekemään tyhmyyksiä vain siksi että kaverikin tekee. Ystävyyttä harvoin kukaan toki pistää poikki yhden tai kahden töppäyksen takia mutta ei se seura kovin kauaa jaksa kiinnostaa jos käytös kokonaan muuttuu ihan päinvastaiseksi kuin se miten itse on oppinut toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Mitä sitten? Jokainen vanhempi kuitenkin asettaa omalle lapselleen juuri sellaiset rajat kuin haluaa. Vai kuuluuko vanhempi itse niihin, joiden omat vanhemmat aikoinaan menivät lankaan, kun lapsi sanoi "mutta kun kaikki kaveritkin saa..."? Lähes kaikki lapsethan kokeilevat jossain vaiheessa tuota ja on venhempien tehtävänä sanoa, että vaikka kaikki muut saisivatkin, sinä et saa. Sitäpaitsi kun lapselta alkaa kysellä, ketkä kaikki nyt oikeasti saavat, yleensä kymmenestä  kaverista vain yksi tai kaksi saa. Eli se siitä "kaikki muutkin saa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Miksi hyvin käyttäytyvä lapsi viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa heidän seurassa?

Jos lapset ovat olleet kavereita pitkään? Luuletko itse että lapsi hylkää kaverinsa teini-iän kynnyksellä heti, jos kaveri tekee jotain harkitsematonta tai tyhmää? Usein kaveriporukoissa tyhmyys tiivistyy, ja valitettavasti ryhmän paine luo sellaiset olosuhteet, että hyvin käyttäytyvä lapsi jää siinä alakynteen ja menee tyhmyyksiin mukaan.

Teini ikäisen kaverisuhteita on melko hakala rajoittaa enkä kyllä näe siihenkään mitään syytä. Jos lapsi käyttäytyy hyvin kasvatuksen ansioista ei hän ala tekemään tyhmyyksiä vain siksi että kaverikin tekee. Ystävyyttä harvoin kukaan toki pistää poikki yhden tai kahden töppäyksen takia mutta ei se seura kovin kauaa jaksa kiinnostaa jos käytös kokonaan muuttuu ihan päinvastaiseksi kuin se miten itse on oppinut toimimaan.

Jos tuo teoriasi olisi totta, ei kukaan hyvin kasvatettu lapsi tekisi koskaan mitään väärää, ja niinhän se ei tässä maailmassa mene. Olet omaksunut silmät ummessa-asenteen lasten kasvatuksen suhteen. Tulet pettymään rajusti kun lapsesi ovat teini-iässä. 

Ymmärrän tarpeen rajoittaa kaverisuhteita siinä vaiheessa jos kaverin käytös aiheuttaa ongelmallista käyttäytymistä eikä se käytös poistu muuten. Lapsi esim. alkaa pelkäämään kyseistä kaveria tai on koko ajan ongelmissa tämän seurassa, joutuu tappeluihin, osallistuu vaikkapa näpistelyyn tms. Silloinkaan en puuttuisi siihen miten tätä kaveria kasvatetaan tai miten hän käyttäytyy vaan oman lapseni käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Miksi hyvin käyttäytyvä lapsi viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa heidän seurassa?

Jos lapset ovat olleet kavereita pitkään? Luuletko itse että lapsi hylkää kaverinsa teini-iän kynnyksellä heti, jos kaveri tekee jotain harkitsematonta tai tyhmää? Usein kaveriporukoissa tyhmyys tiivistyy, ja valitettavasti ryhmän paine luo sellaiset olosuhteet, että hyvin käyttäytyvä lapsi jää siinä alakynteen ja menee tyhmyyksiin mukaan.

Teini ikäisen kaverisuhteita on melko hakala rajoittaa enkä kyllä näe siihenkään mitään syytä. Jos lapsi käyttäytyy hyvin kasvatuksen ansioista ei hän ala tekemään tyhmyyksiä vain siksi että kaverikin tekee. Ystävyyttä harvoin kukaan toki pistää poikki yhden tai kahden töppäyksen takia mutta ei se seura kovin kauaa jaksa kiinnostaa jos käytös kokonaan muuttuu ihan päinvastaiseksi kuin se miten itse on oppinut toimimaan.

Jos tuo teoriasi olisi totta, ei kukaan hyvin kasvatettu lapsi tekisi koskaan mitään väärää, ja niinhän se ei tässä maailmassa mene. Olet omaksunut silmät ummessa-asenteen lasten kasvatuksen suhteen. Tulet pettymään rajusti kun lapsesi ovat teini-iässä. 

Hyvin kasvatettu lapsi voi hyvin toimia väärin vaikka hänen kaikki kaverinsakin olisi kasvatettu samalla tavalla kuin hänet, mutta ei käytökseen puuttuminen edellytä sitä että minun pitäisi puuttua niiden kavereiden käytökseen tai heidän kasvatukseensa tai että kaverisuhteita tulisi jotenkin rajoittaa. Se on tehokkain keino että puuttuu siihen oman lapsen käytökseen ja omaan kasvatukseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaa se lapsi itsekin aivojaan käyttää. Ehkä rajojen puuttumattomuus ei vaikuta heidän kaveruuteensa. Tuo toinen voi olla ns. helppo lapsi, jota ei kauheasti tarvi olla rajoittamassa. Meidän pojalla n. 10-vuotiaana oli kavereita, jotka varastelivat, tupakoivat ja pelasivat K18-pelejä. Aika nopeaan kaverit vaihtui, kun ei ollut kiva katsoa sivusta tai lähteä kotiin, kun muut aloittivat heille sallitun tyhmän touhun.

10-vuotiaat varastelevat, tupakoivat ja pelaavat K18-pelejä? Ohhoh. Pelien pelaamisen vielä ymmärrän (koska olen nähnyt samaa poikien keskuudessa joiden vanhemmat ei valvo lasten tekemisiä), mutta että varastelua ja tupakointia tuossa iässä, se on vaikea uskoa!

Tervetuloa pääkaupunkiseudun lähiöelämään.

No mun lapsi on juurikin tämä, jolla rajat ja tolkku. Serkuillaan ei.

En tiedä teidän muiden lapsista, mutta omaani todellakin kiinnostaa kauheasti kaikki hurja, jännä ja kiellettykin; sehän on se perussyy miksi esim. teinit sukupolvi toisensa jälkeen alkaa polttamaan - tiedetään että ei fiksua jne mutta silti ryhmäpaine ja kiinnostus monesti voittaa.

Ja tässä tapauksessa kyseessä siis 7v poika ja juurikin tämä saman ikäisen serkkunsa hehkutus+kerskailu mitä hurjaa on tehnyt ja nähnyt.  Tällä serkulla minun mielestäni alkaa jo olla pahoja psyykkisiä ongelmia mm. pelkotiloja, itkee sängyn alla välillä piilossa, luulee että kaikilla on kaapit aseita täynnä ja että poliisit ampuu lapsia etc. -> Tähän päälle nämä rajojen puute ja jatkuvalla syötöllä ikätason K18 väkivaltaa/pelejä + kirjavat uusperhekuviot joissa mm. äidin miesystävät vaihtuu tiuhaan ja sisaruksilla kaikilla eri isät ja isovanhemmat. Ei auta asiaa, että vanhemmillaankaan ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mikä on normaalia lapselle tossa iässä ja mikä ei.

Eri asia tietenkin on esim; sellainen tyyppi jonka kanssa leikit ei suju, kun haukkuu ja koittaa käydä käsiksi. Koulussa rinnakkaisluokalla tämmöinen ja oma lapsi hakeutuu muualle. Sellaisen kanssa ei halua olla.

Muistan itsekin lapsena miten sitä tuli salaa 7-10v katsottua esim. jotain kaverin enon nakulehtikätköjä. Jep. Kiinnostihan se. Mutta mielestäni pienempi harmi tuo, kun elävät videot ja muu materiaali, saati jos kakarat katsoo mm. eläimiin sekaantumista, mikä meidän koulun 3-4 -luokkalaisillapojilla oli valitettava trendi syksyllä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan itsekin lapsena miten sitä tuli salaa 7-10v katsottua esim. jotain kaverin enon nakulehtikätköjä. Jep. Kiinnostihan se. Mutta mielestäni pienempi harmi tuo, kun elävät videot ja muu materiaali, saati jos kakarat katsoo mm. eläimiin sekaantumista, mikä meidän koulun 3-4 -luokkalaisillapojilla oli valitettava trendi syksyllä.

Sitä kiinnostaako esim. porno tai ei, ei 3-4 luokkalaisten kohdalla rajoiteta mielestäni puuttumalla kaverisuhteita tai kavereiden kasvatukseen. Lapset törmää siihen jokatapauksessa koulussa.

Meillä koulusta tuli viesti että luokalla oli "haettu johonkin tehtävään materiaalia sopimattomista lehdistä". Lapsen kanssa keskusteltiin asiasta ja vastaus oli tyyliin "mutta en mä tai paras ystäväni siinä oltu" Niin... selvästi kuitenkin oli käsitys siitä kuka oli etsinyt ja mistä. Eipä siinä auttanut oikein lähteä soittelemaan näitten etsijöiden vanhemmille "miten h.. te lapsenne kasvatatte ja katsottiin sitten että lapsenne ei ole missään tekemisessä minun lapseni kanssa. Valitettavasti se oli ihan itse kasvatettava omaa lastaan ja varmistettava että hän ymmärtää että tuo ei ollut sopiva tapa toimia ja että hän ymmärtää tuon olevan koulussa kiellettyä siitäkin huolimatta että Matti, Maija ja Ville nyt oli noin tyhmästi toimineet.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi täällä saa jokainen perhe toistaiseksi itse päättää elämästään. Itse olen saanut lapsena elää vapaasti ja olin aina silti "järkevä". Samoin annan lasteni olla, koti on koti eikä mikään laitos. Saa nauttia elämästä, ei meillä ole ehdotonta karkkipäivää, kotiintuloaikaa, ruutuaikaa, aresteja tms. soopaa. Silti ovat koulussa kunnolla, läksyt tehtyinä, hampaat pestyinä ja toistaiseksi tulevat kotiin nukkumaan ihan käskemättäkin. Elämme turvallisessa yhteiskunnassa, joten en pelkää päästää heitä ostoskeskukseen, leffaan tai julkisiin kulkuvälineisiin. En ole lestadiolainen tai muussakaan lahkouskossa, joten saavat myös katsella tv:n tarjontaa, kuunnella musiikkia, käydä diskossa ja valita itse omat harrastuksensa. Syömme ruuan päälle jälkiruokaa, vaikkei kavereiden perheissä syötäisikään. Lauantaisin ja lomilla valvomme puolille öin, eikä minua kiinnosta yhtään milloin kaverit menevät nukkumaan tai heräävät, se on heidän asiansa, en tiedä sitä, enkä kysykään. En myöskään puutu ystävyyssuhteisiin, he saavat itse tykästyä ja kiintyä ihmisiin. Tiedän kyllä, että osassa perheitä voi olla ongelmia ja on jopa ystäviä, jotka asuvat lastenkodissa, sekin on minulle ok. Jos myöhemmin joku kaveri esim. polttaa tupakkaa, niin mitä sitten? Äitinä voin toivoa, ettei omani polta, mutta lopultakin, lapsiamme me emme voi sulkea maailmalta. Et voi muuttaa koko maailmaa tanssimaan sinun sääntöjesi mukaan, voit vain elää mukana ja varustaa ehkä lapsesi rakkaudella matkaan. Voit tuputtaa hänelle arvomaailmasi, mutta lopulta hän kuitenkin valitsee omansa. 

Anteeksi nyt, mutta et kai nyt itsekään puolisoksi ja kavereiksi ole valinnut itsesi klooneja? Tai ehkä oletkin ja siksi maailmankuva on täysin vinksahtanut...

Siis sinun mielestäsi rajojen laittaminen on soopaa? Onnea valitsemallesi tielle. Luulet ylimielisyydessäsi että tee lapsillesi palvelun, mutta et tee. Älä myöskään ihmettele jos lastesi seuraa vältellään. Rajattomana kasvaminen on turvatonta, ja kaikki lapset toivovat itselleen rajoja. Se on rakkautta ja turvaa. Ei tuo sinun ajattelutyylisi. Sinun mielestäsi kaiken kivan salliminen on hyvä kasvatusmetodi, ja lapset todennäköisesti pompottelevat sinua 6-0. Todennäköisesti valehtelevat sinulle myös, koska eivät arvosta sinua, koska sinulla ei ole mitään auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi täällä saa jokainen perhe toistaiseksi itse päättää elämästään. Itse olen saanut lapsena elää vapaasti ja olin aina silti "järkevä". Samoin annan lasteni olla, koti on koti eikä mikään laitos. Saa nauttia elämästä, ei meillä ole ehdotonta karkkipäivää, kotiintuloaikaa, ruutuaikaa, aresteja tms. soopaa. Silti ovat koulussa kunnolla, läksyt tehtyinä, hampaat pestyinä ja toistaiseksi tulevat kotiin nukkumaan ihan käskemättäkin. Elämme turvallisessa yhteiskunnassa, joten en pelkää päästää heitä ostoskeskukseen, leffaan tai julkisiin kulkuvälineisiin. En ole lestadiolainen tai muussakaan lahkouskossa, joten saavat myös katsella tv:n tarjontaa, kuunnella musiikkia, käydä diskossa ja valita itse omat harrastuksensa. Syömme ruuan päälle jälkiruokaa, vaikkei kavereiden perheissä syötäisikään. Lauantaisin ja lomilla valvomme puolille öin, eikä minua kiinnosta yhtään milloin kaverit menevät nukkumaan tai heräävät, se on heidän asiansa, en tiedä sitä, enkä kysykään. En myöskään puutu ystävyyssuhteisiin, he saavat itse tykästyä ja kiintyä ihmisiin. Tiedän kyllä, että osassa perheitä voi olla ongelmia ja on jopa ystäviä, jotka asuvat lastenkodissa, sekin on minulle ok. Jos myöhemmin joku kaveri esim. polttaa tupakkaa, niin mitä sitten? Äitinä voin toivoa, ettei omani polta, mutta lopultakin, lapsiamme me emme voi sulkea maailmalta. Et voi muuttaa koko maailmaa tanssimaan sinun sääntöjesi mukaan, voit vain elää mukana ja varustaa ehkä lapsesi rakkaudella matkaan. Voit tuputtaa hänelle arvomaailmasi, mutta lopulta hän kuitenkin valitsee omansa. 

Anteeksi nyt, mutta et kai nyt itsekään puolisoksi ja kavereiksi ole valinnut itsesi klooneja? Tai ehkä oletkin ja siksi maailmankuva on täysin vinksahtanut...

Siis sinun mielestäsi rajojen laittaminen on soopaa? Onnea valitsemallesi tielle. Luulet ylimielisyydessäsi että tee lapsillesi palvelun, mutta et tee. Älä myöskään ihmettele jos lastesi seuraa vältellään. Rajattomana kasvaminen on turvatonta, ja kaikki lapset toivovat itselleen rajoja. Se on rakkautta ja turvaa. Ei tuo sinun ajattelutyylisi. Sinun mielestäsi kaiken kivan salliminen on hyvä kasvatusmetodi, ja lapset todennäköisesti pompottelevat sinua 6-0. Todennäköisesti valehtelevat sinulle myös, koska eivät arvosta sinua, koska sinulla ei ole mitään auktoriteettia.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta juuri tuollaista meillä oli aikanaan. Ei vanhempien keksimiä sääntöjä,joiden ainoa tarkoitus oli osoittaa lapselle, että järjenkäyttö ei ole sallittua.

Ei ne rajat ole kieltoja ja käskyjä, ne ovat ensisijaisesti oma esimerkki ja perheen yleensä ääneenlausumattomat normit. Kiinteä kotiintuloaika ja vanhempien jyrkkä neuvottelemattomuus eivät tuo turvaa, päinvastoin. Sinun mallisi rajoista houkuttelee lapsen ensisijaisesti salailemaan ja valehtelemaan, ei toimimaan oikein.

Kaiken kivan salliminen ei yleensä ole vaarallista, kunhan on kasvattanut lapsensa oivaltamaan, mikä sitä kivaa on. Vai oikeastiko sinä sallit lapsellesi mieluummin kaiken haitallisen ja laittoman kivojen juttujen sijaan?

Lapsen kaverin äiti laittoi meidän lapsen syyksi kaiken, mitä hänen oma lapsensa teki. Hänen lapsensa ei totellut lainkaan ja se oli hänen mielestään meidän lapsen ja meidän perheen syytä. Hän vaati juuri tällaisia kollektiivisia sääntöjä mm. kun hänen lapsi ei tullut iltaisin kotiin heidän kotiintuloaikojensa mukaisesti. Se äiti oli niin kädetön ja ihan hukassa kasvatuksessaan. Lapsi jallittu äitiään mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.

Aivan! Ensimmäinen järkevä vastaus. Muut ovat juuri tyyliin tätä: "Meidän lapset osaavat olla fiksuja, me emme rajoita heitä.". Ja juuri nämä lapset ovat kaikkein ensimmäisinä siellä ostarilla nimenomaan juomassa energiajuomia, olutta tai tupakoimassa. He eivät tietenkään jää kiinni siitä, koska vanhemmat ummistavat silmänsä kaikelta.

Miksi hyvin käyttäytyvä lapsi viettäisi vapaaehtoisesti aikaansa heidän seurassa?

Jos lapset ovat olleet kavereita pitkään? Luuletko itse että lapsi hylkää kaverinsa teini-iän kynnyksellä heti, jos kaveri tekee jotain harkitsematonta tai tyhmää? Usein kaveriporukoissa tyhmyys tiivistyy, ja valitettavasti ryhmän paine luo sellaiset olosuhteet, että hyvin käyttäytyvä lapsi jää siinä alakynteen ja menee tyhmyyksiin mukaan.

Teini ikäisen kaverisuhteita on melko hakala rajoittaa enkä kyllä näe siihenkään mitään syytä. Jos lapsi käyttäytyy hyvin kasvatuksen ansioista ei hän ala tekemään tyhmyyksiä vain siksi että kaverikin tekee. Ystävyyttä harvoin kukaan toki pistää poikki yhden tai kahden töppäyksen takia mutta ei se seura kovin kauaa jaksa kiinnostaa jos käytös kokonaan muuttuu ihan päinvastaiseksi kuin se miten itse on oppinut toimimaan.

Jos tuo teoriasi olisi totta, ei kukaan hyvin kasvatettu lapsi tekisi koskaan mitään väärää, ja niinhän se ei tässä maailmassa mene. Olet omaksunut silmät ummessa-asenteen lasten kasvatuksen suhteen. Tulet pettymään rajusti kun lapsesi ovat teini-iässä. 

Se "hyvin käyttäytyvä" lapsesi tekee ne omat tyhmyytensä ihan omasta tahdostaan, ei siksi että joku "paha" kaveri olisi siihen hänet houkutellut. Se, että ei usko omasta herrantertustaan mitään pahaa vaan muut sen houkuttelevat kaikkeen tyhmään, se se on pahinta silmien ummistamista ja suuri karhunpalvelus lapselle. Ei opeta lasta ottamaan vastuuta omista teoistaan vaan sysäämään syyn aina toisten niskoille.

Näillä muiden lapsista vikoja etsivillä ei ole kauaa enää ketään ympärillä ketä syytellä. Lapsiltaan kaikkoaa kaikki kaverit kun ei kukaan halua lapsen hullujen vanhempien vihoja päälleen aiheetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi täällä saa jokainen perhe toistaiseksi itse päättää elämästään. Itse olen saanut lapsena elää vapaasti ja olin aina silti "järkevä". Samoin annan lasteni olla, koti on koti eikä mikään laitos. Saa nauttia elämästä, ei meillä ole ehdotonta karkkipäivää, kotiintuloaikaa, ruutuaikaa, aresteja tms. soopaa. Silti ovat koulussa kunnolla, läksyt tehtyinä, hampaat pestyinä ja toistaiseksi tulevat kotiin nukkumaan ihan käskemättäkin. Elämme turvallisessa yhteiskunnassa, joten en pelkää päästää heitä ostoskeskukseen, leffaan tai julkisiin kulkuvälineisiin. En ole lestadiolainen tai muussakaan lahkouskossa, joten saavat myös katsella tv:n tarjontaa, kuunnella musiikkia, käydä diskossa ja valita itse omat harrastuksensa. Syömme ruuan päälle jälkiruokaa, vaikkei kavereiden perheissä syötäisikään. Lauantaisin ja lomilla valvomme puolille öin, eikä minua kiinnosta yhtään milloin kaverit menevät nukkumaan tai heräävät, se on heidän asiansa, en tiedä sitä, enkä kysykään. En myöskään puutu ystävyyssuhteisiin, he saavat itse tykästyä ja kiintyä ihmisiin. Tiedän kyllä, että osassa perheitä voi olla ongelmia ja on jopa ystäviä, jotka asuvat lastenkodissa, sekin on minulle ok. Jos myöhemmin joku kaveri esim. polttaa tupakkaa, niin mitä sitten? Äitinä voin toivoa, ettei omani polta, mutta lopultakin, lapsiamme me emme voi sulkea maailmalta. Et voi muuttaa koko maailmaa tanssimaan sinun sääntöjesi mukaan, voit vain elää mukana ja varustaa ehkä lapsesi rakkaudella matkaan. Voit tuputtaa hänelle arvomaailmasi, mutta lopulta hän kuitenkin valitsee omansa. 

Anteeksi nyt, mutta et kai nyt itsekään puolisoksi ja kavereiksi ole valinnut itsesi klooneja? Tai ehkä oletkin ja siksi maailmankuva on täysin vinksahtanut...

Siis sinun mielestäsi rajojen laittaminen on soopaa? Onnea valitsemallesi tielle. Luulet ylimielisyydessäsi että tee lapsillesi palvelun, mutta et tee. Älä myöskään ihmettele jos lastesi seuraa vältellään. Rajattomana kasvaminen on turvatonta, ja kaikki lapset toivovat itselleen rajoja. Se on rakkautta ja turvaa. Ei tuo sinun ajattelutyylisi. Sinun mielestäsi kaiken kivan salliminen on hyvä kasvatusmetodi, ja lapset todennäköisesti pompottelevat sinua 6-0. Todennäköisesti valehtelevat sinulle myös, koska eivät arvosta sinua, koska sinulla ei ole mitään auktoriteettia.

En ole edellinen kirjoittaja, mutta juuri tuollaista meillä oli aikanaan. Ei vanhempien keksimiä sääntöjä,joiden ainoa tarkoitus oli osoittaa lapselle, että järjenkäyttö ei ole sallittua.

Ei ne rajat ole kieltoja ja käskyjä, ne ovat ensisijaisesti oma esimerkki ja perheen yleensä ääneenlausumattomat normit. Kiinteä kotiintuloaika ja vanhempien jyrkkä neuvottelemattomuus eivät tuo turvaa, päinvastoin. Sinun mallisi rajoista houkuttelee lapsen ensisijaisesti salailemaan ja valehtelemaan, ei toimimaan oikein.

Kaiken kivan salliminen ei yleensä ole vaarallista, kunhan on kasvattanut lapsensa oivaltamaan, mikä sitä kivaa on. Vai oikeastiko sinä sallit lapsellesi mieluummin kaiken haitallisen ja laittoman kivojen juttujen sijaan?

En ole se, kenelle vastasit, mutta minunkin mielestäni rajat ovat rakkautta. Meitä vanhempia on ilmeisesti kahta lajia; ne jotka eivät pidä rajoja ja ne jotka pitävät. Kiinteä kotiintuloaika ei ole mielestäni ankaraa kasvatusta, vaan normaalia toimintaa. Jokainen kasvattaa niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Itse en ole kuullut teinistä, jolla ei olisi kotiintuloaikaa.

Ihanko oikeasti kasvatatte teininne ilman kotiintuloaikoja, ja ilman minkäänlaisia sääntöjä? Lapsi saa itse määritellä mikä on oikein ja väärin?