Jos musiikkimaut ei kohtaa, niin onko paha nounou?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, jos ei ole fanaattinen eikä "aina-soi"-tyyppi.

Mulla just toisinpäin, jos ei musiikki kiinnosta niin tuskin ollaan muutenkaan samalla aaltopituudella.

Nosto, tämä olisi ihan mielenkiintoinen aihe.

Nuorempana kuuntelin lähinnä suomirokkia ja iskelmää, sitten ulkomaista heviä, senjälkeen trancea ja muuta konemusiikkia. Nykyään menee eniten tylsää radipoppia.

Todella piristävää kun joskus tulee kaveri kylään joka haluaa kuunnella vaikka jotain rock klassikoita joita ei itse normaalisti tule kuunneltua. Muutenkaan en voisi kuvitella kuuntelevani vain jotain yhtä musiikkigenreä päivästä toiseen. Kävisi elämä kovin tylsäksi.

Paljon tulee myös viikkoja kun en halua kuunnella mitään musiikkia kuin "pakosta". Oikeastaan vain kumppani jonka olisi pakko huudattaa musiikkiansa aina kotona ollessaan olisi itselleni se "nounou". Laadukkaita kuulokkeita saa kaupasta, ei nykyään tarvitse kiduttaa kanssa-asujiaan ja naapureitaan omalla musiikkimaulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, jos ei ole fanaattinen eikä "aina-soi"-tyyppi.

Mulla just toisinpäin, jos ei musiikki kiinnosta niin tuskin ollaan muutenkaan samalla aaltopituudella.

Näinhän se on. Meitä on moneksi. Joku toinen taas tarvitsee intohimoisen laskuvarjohypyistä kiinnostuneen ihmisen rinnalleen.

Nuoremmilla tämän ehdottomuuden paremmin ymmärtää. Vanhemmalla iällä taas yleensä osaa katsoa asioita vähän laajemmin. Muusikkomies voi seurustella musiikista mitään tietämättömänkin kanssa ja parisuhde voi silti olla hyvä.

Olen itse havainnut, että enemmän merkitystä on sillä, kuunteleeko mies jotain ollenkaan vai ei. Jostain syystä ei voi synkata sellaisten kanssa, joille musiikki taas ei merkitse mitään. Tai sitten jos joku kuuntelee vain joskus radiota tai 90-luvun eurodancea (eli ei ole mikään diggarityyppi), niin tämmöiset putoavat pois muidenkin seikkojen perusteella. Samanlaista musamakua ei ole ollut kenenkään kanssa, mutta jotain yhteisiä suosikkeja on onneksi löytynyt.

Enemmän häiritsee joidenkin ihmisten totalitarismi musiikkimaussa eli jos toisen musiikkia ei voi kuunnella ollenkaan ja missään tilanteessa valittamatta niin se on aika totaali turnoff.

Ehkä se on nou-nou niille joilla on suppea musiikkimaku?

Kokemuksesta voin sanoa että on iso nounou. Alkaa todella paljon häiritä suhteen edetessä jos joutuu  pakosta kuuntelemaan musaa josta ei itse välitä.

Viime aikojen pahimmat riidat on miehen kanssa käyty musiikin kuuntelusta. Hän kun ei jostain syystä halua käyttää kuulokkeita vaan pakkokuunteluttaa sitä apulantaansa, joskus tuntuu että ihan vain ärsyttääkseen. Typerästä musiikista tulen pahalle päälle, omat musiikkini kuuntelen kuulokkeilla tai jos sattuu olemaan kaiuttimissa kun mies tulee kotiin, kysyn häiritseekö. Ei häntä koskaan häiritse, eikä hän voi ymmärtää että minua saattaa häiritä.  Sitten kuitenkin myöhemmin apulannottaessaan ottaa esiin, että "sinäkin kuuntelit silloin ilman kuulokkeita". Nykyisin useimmiten laitankin musiikin pois, jos tulee kuulijoita, ettei tarvitse "maksaa" siitä myöhemmin. 

Tavatessamme meillä oli suht sama musiikkimaku, mutta miehellä se näyttää vaihtelevan tuuliviirin lailla, mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän. 

Meillä ei miehen kanssa kohtaa musiikki-, elokuva/tv-sarja/kirjallisuus-maku millään tasolla. Telkkua ei katota yhdessä ikinä. Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä.