Lue keskustelun säännöt.
9v tyttö kirkuu ja itkee kun tahtoisi käyttää farkkuja, mutta ei saa jalkaan !
03.04.2018 |
Pesun jäljeltä jäykät ja kapeat farkut, niin ihmekkös tuo... Tyttö käytti pitkään pelkkiä legginsejä koska farkut olivat hankalat pukea, mutta nyt halusi farkut kuin muillakin on ja ostin kirppikseltä.
Ja nyt itkee tuolla silmät päästään, kun pitää lähteä taas legginseissä. Tytöllä on add, mikä aiheuttaa henkistä yliherkkyyttä ja yli reagoimista pikkuasioihin.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen tyttö. Milloin itki tuota farkkupulmaa, milloin tukkapulmaa, kun hän ei jaksanut joka aamu suoristaa hiuksia niin kuin "kaikki muut" luokallaan tekivät. Voin sanoa että ei ole helppoa nytkään kun samainen tyttö on 17v. Muutti kotoa pois puoli vuotta sitten, koska ei "kestänyt" minua enää. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin häntä on vaikea kenenkään kestää. Taidan oikeasti olla ainoa joka häntä on jaksanut tämän 17 vuotta katsella, mutta juuri minusta tyttö haluaa eroon, itsenäistyä, tottakai. Kehittyy ja kypsyy hitaammin kuin muut, että varaudu siihen.
Mulla saman ikäinen, samalla dg:lla ja ihan eri puusta. Hajamielinen, muttei sen enempää kuin minäkään. Hyväntuulinen, ikäisekseen kypsä, yltiösosiaalinen ekstrovertti (tämän piirteen kanssa on kieltämättä ollut joskus tosi raskasta). Muuttamassa pois kun täyttää 18. Olen aina epäillyt dg:n luotettavuutta hänen kohdallaan enkä antanut aloittaa lääkitystä, murrosiän hellittäminen on kummasti auttanut meillä (dg törttöilyjen jälkeen 15-vuotiaana).
Minä en tarkoittanut että tytölläni on sama dg, vaan tarkoitin että tyttäreni on samanlainen. Tiedän niin monta samantyyppistä tapausta kuin omani, joilla joko ei ole, tai on eri dg, että uskon tämän olevan ihan oma "sairautensa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen tyttö. Milloin itki tuota farkkupulmaa, milloin tukkapulmaa, kun hän ei jaksanut joka aamu suoristaa hiuksia niin kuin "kaikki muut" luokallaan tekivät. Voin sanoa että ei ole helppoa nytkään kun samainen tyttö on 17v. Muutti kotoa pois puoli vuotta sitten, koska ei "kestänyt" minua enää. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin häntä on vaikea kenenkään kestää. Taidan oikeasti olla ainoa joka häntä on jaksanut tämän 17 vuotta katsella, mutta juuri minusta tyttö haluaa eroon, itsenäistyä, tottakai. Kehittyy ja kypsyy hitaammin kuin muut, että varaudu siihen.
Mulla saman ikäinen, samalla dg:lla ja ihan eri puusta. Hajamielinen, muttei sen enempää kuin minäkään. Hyväntuulinen, ikäisekseen kypsä, yltiösosiaalinen ekstrovertti (tämän piirteen kanssa on kieltämättä ollut joskus tosi raskasta). Muuttamassa pois kun täyttää 18. Olen aina epäillyt dg:n luotettavuutta hänen kohdallaan enkä antanut aloittaa lääkitystä, murrosiän hellittäminen on kummasti auttanut meillä (dg törttöilyjen jälkeen 15-vuotiaana).
Minä en tarkoittanut että tytölläni on sama dg, vaan tarkoitin että tyttäreni on samanlainen. Tiedän niin monta samantyyppistä tapausta kuin omani, joilla joko ei ole, tai on eri dg, että uskon tämän olevan ihan oma "sairautensa".
Ah, ok, ymmärsin väärin aamusilmillä lukiessa. Niinhän se meillä muillakin, jokaisella omat piirteensä. :)
En itsekään tykkää käyttää ns. tavallisia farkkuja (vaikka en itke enkä kilju, vaikka joskus sellaiset jalkaan joutuisin vetämäänkin)
Nyt marssitte kauppaan, eikä minnekään kirpparille ja ostatte venyvää kangasta (eli sisältävät strechiä) olevat farkut. Eikä niistä liian isoa kokoa, venyvät hiukan käytössä! Suuri osa farkuista on nykyään tällaisia!! Ja muista, että huuhteluainetta ei saa käyttää strech-tuotteiden kanssa!
Ymmärrän. Meillä 12 v tyttö jolla vaikeuksia juurikin farkkujen kanssa, samoin kenkien joissa varsi ja murrosikää lähetessä toppimallisten liivien ! Alkaa itku, huuto ja valitus. Vaatteita ja kenkiä lentelee.
Olen sitä mieltä, että tytössä on jotain häikkää mutta lukuunottamatta eskarin aikaista puheterapiaa emme ole mitään apua saaneet.
Meillä tällaiset ongelmat loppuivat kun tyttäreen päivitettiin uusin BIOS.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huokaus... sanokaa nyt, jonkun muun lapsi kärsii myös farkkujen ylös ja kiinni saamisen vaikeudesta! :(
Ap
Onko tyttö ylipainoinen? Farkkuja löytyy myös lihaville lapsille leveämmällä mitoituksella.
Meidän lapsilla ei ole mitään diagnooseja ja silti farkkujen pukeminen on välillä tuskaa. Joustavaa kangasta ovat ja oikeaa kokoa, mutta toki verkkareihin verrattuna tuntuvat erilaisilta. Yläkouluikäinen poika lupasi alkaa käyttää farkkuja lukiossa ja 5. lk tyttö laittaa jo silloin tällöin itsenäisesti farkut kouluun. Itsekin otan farkut heti pois kun pääsen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin kiukuttaa jos kiireessä aamulla vielä farkutkin laittaa vastaan.
Onkohan mulla joku tauti?
Vierailija kirjoitti:
Nyt lähti sitten niiskuttaen kouluun kolitsihousuissa " kaikki nauraa kun mulla on vauvahousut".
Ap
Jeesus että tuo "kolitsi" on hirveä sana. Miten vajaa pitää olla että käyttää tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nykylapset, eikä teinitkään, enää käytä jäykkiä denimfarkkuja. Kaikilla on niitä superjoustavia elastaanifarkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen tyttö. Milloin itki tuota farkkupulmaa, milloin tukkapulmaa, kun hän ei jaksanut joka aamu suoristaa hiuksia niin kuin "kaikki muut" luokallaan tekivät. Voin sanoa että ei ole helppoa nytkään kun samainen tyttö on 17v. Muutti kotoa pois puoli vuotta sitten, koska ei "kestänyt" minua enää. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin häntä on vaikea kenenkään kestää. Taidan oikeasti olla ainoa joka häntä on jaksanut tämän 17 vuotta katsella, mutta juuri minusta tyttö haluaa eroon, itsenäistyä, tottakai. Kehittyy ja kypsyy hitaammin kuin muut, että varaudu siihen.
Minä olin tuollainen! Syynä kiusaaminen, vääristynyt ruumiinkuva ja (lievä) aistiyliherkkyys. Vaatteiden, hiusten, kenkien ja muiden piti olla juuri oikeanlaiset, muuten olin ahdistunut koko päivän. Ja koin olevani niin hirviömäisen ruma, etten saanut olla poikkeava millään tavalla. Itkin siitäkin jos vaikkapa hiussuortuva törötti väärään suuntaan. Näin jälkikäteen ihmetyttää että kukaan huomannut, ettei kaikki ollut kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään käytä farkkuja, saati ostaisi niitä lapselle. Todella epämukavat päällä verrattuna strech-housuihin.
Täällä samanlainen 8v tyttö. Ei ole diagnoosia mutta luultavasti kyseessä aistiyliherkkyys. Ei suostu käyttämään mitään kiristäviä tai kutittavia vaatteita. Välillä haluaa kokeilla strech-farkkuja, mutta kokeilun jälkeen taas pölyttyvät kaapissa. Itselläni on sama piirre. Esim poolopaidat tuntuu ahdistavilta kaulasta. Hoikkia ollaan molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen 8v tyttö. Ei ole diagnoosia mutta luultavasti kyseessä aistiyliherkkyys. Ei suostu käyttämään mitään kiristäviä tai kutittavia vaatteita. Välillä haluaa kokeilla strech-farkkuja, mutta kokeilun jälkeen taas pölyttyvät kaapissa. Itselläni on sama piirre. Esim poolopaidat tuntuu ahdistavilta kaulasta. Hoikkia ollaan molemmat.
Mun lapsi ei tykkää kiristävistä vaatteista, eikä pidä sellaisia sen takia kun ne kiristää. En itsekään. Ei se aina ole jotain yliherkkyyttä. Mielummin sellaisia vaatteita pitää jotka tuntuvat hyvältä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Huokaus... sanokaa nyt, jonkun muun lapsi kärsii myös farkkujen ylös ja kiinni saamisen vaikeudesta! :(
Ap
Vois meilläkin olla noin, jos ostaisin pillifarkut, joissa ei ole strechiä. OIkeasti mun lapset tykkää päällään vain lököttävistä, ohutta kangasta olevista farkuista. Jegginsit valuvat persuksista jos istuvat päällä. Farkut on liian kömpelöt vetää ylös. Joten - ne ohuet, pehmeät farkut. Niitä vaan ei ole kaikilla... Eikä ne välttämättä ole lapsen mielestä muodikkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen 8v tyttö. Ei ole diagnoosia mutta luultavasti kyseessä aistiyliherkkyys. Ei suostu käyttämään mitään kiristäviä tai kutittavia vaatteita. Välillä haluaa kokeilla strech-farkkuja, mutta kokeilun jälkeen taas pölyttyvät kaapissa. Itselläni on sama piirre. Esim poolopaidat tuntuu ahdistavilta kaulasta. Hoikkia ollaan molemmat.
Mun lapsi ei tykkää kiristävistä vaatteista, eikä pidä sellaisia sen takia kun ne kiristää. En itsekään. Ei se aina ole jotain yliherkkyyttä. Mielummin sellaisia vaatteita pitää jotka tuntuvat hyvältä päällä.
Se on kyllä ihan fakta että toisilla on herkempi tuntoaisti kuin toisilla. Silloin tällaiset asiat häiritsevät enemmän. Ei siis ole välttämättä mikään sairaus vaan vain piirre muiden joukossa. Jäi sanomatta että kyseessä ei siis tarvitse edes olla kireä vaate vaan esim paksumpi collegekin tuntuu ”kovalta”. Mieluiten käyttää ohuesta kankaasta tehtyjä legginssejä. T. Sen 8 veen äiti
Vierailija kirjoitti:
Ekan luokan alkaessa oli viimeeksi tälläinen farkkutaistelu. Ostin silloin semmoiset rennot ja löysät farkut, mutta eivät kelvanneet vaan olivat kuulemma rumat kun roikkuivat . Kysyin , miksi on pakko olla ihonmyötäiset ja vastaus kuului "on vaan !" . Nyt sitten yritimme ottaa uusiksi ja sama sota taas, hyppimistä ja kiljumista farkut solmussa jalkojen ympärillä. Eikä anna minun auttaa.
Nyt lähti sitten niiskuttaen kouluun kolitsihousuissa " kaikki nauraa kun mulla on vauvahousut".
Ap
Koulussa se kiusaaminen vaatteista on varsin tavallista. En yhtään ihmettele lapsesi käytöstä. Sen sijaan sun käytöstä kyllä. Mikset ottanut lastasi mukaan kirppikselle että olis sovittanut housuja jos pukukoppeja siellä. Tai jos ostaisit ihan kaupasta ne farkut ja tyttö mukaan sovittamaan ja valitsemaan haluamansa.
Voi ei, kun erittäin tiukat fakut oli muotia, niin olipa tuskaa niihin pukeutua. Mutta ei kuitenkaan tullut lähdetyksi sen vaikeuden takia neurologilta diagnoosia hakemaan.
Ja ei kannata ap loukkaantua näistä urveloista. Itse tiedän monta muutakin lasta joilla on samoja vaikeuksia. Kannattaa olla tarkkana, ja pyytää jo nyt kaikki mahdollinen apu, varsinkin nepsy, eli neuropsykologinen tuki, skä toimintaterapia, jossa etsitään keinoja lapsen itse käytettäväksi, ja autetaan ymmärtämään että hän on tietyllä tavalla erilainen kuin muut, jolloin hän ei itse vaadi itseltään liikaa, eikä vertaa muihin.