Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En oikein jaksa aikuisia lapsiani
02.04.2018 |
Minulla on ihan OK välit lapsiini. Yhdellä on perhe, yhdellä puoliso ja yksi on sinkku. Heillä on työ- ja opiskelupaikat, talous kunnossa, semmoista tavallista elämää.
Mutta kun minä en jaksa heitä! Eilen sen ymmärsin, kun käväisivät samaan aikaan kahvilla iltapäivällä. Olin heidät kutsunut tai oikeastaan ilmoittanut edellisellä viikolla, että jos ovat ajamassa ohi / tulossa tännepäin, niin ollaan sunnuntaina paikalla. Varmuudeksi olin leiponit niin vegaanille kuin sekasyöjällekin sopivaa ja lapsenlapsen takia vielä sokeritonta (1.5v:lle ei saa antaa sokeria).
Odotin, että istutaan kaikessa rauhassa kahvipöydässä, jutellaan maailman asioista, ei mennä henkilökohtaisuuksiin,mutta ollaan huoleti eri mieltä, joskus vähän provosoidaankin, kuten vielä 5 vuotta sitten tehtiin. Enää se ei käy, koska jompikumpi miniä vetää välittömästi herneen nenään, keskustelu täytyy pitää neutraalina. Lasta ei saa komentaa ja kun menin sanomaan, että "oho, nytpä kakkua putosi lattialle", niin miniä hermostui, että lasta ei saa syyllistää, kyllä sormiruokailijalla on lupa opetella. Tarjoilut piti kerätä pois kesken kahvittelun, ettei lapsi niitä näkisi ja haluaisi itselleen ja vegaanitytär totesi, että leipomani piirakka oli mauton.
Minulle tuli tunne, että istun siinä pöydässä ihan tuntemattomien ihmisten kanssa epätoivoisesti pinnistellen, etten vain loukkaisi ketään. Tyttäreltä ei sovi kysyä opinnoista,koska miniä kokee sen piikkinä siihen suuntaan, että gradu on kesken. Esikoiselta ei voi kysyä autokaupoista, koska silloin keskimmäinen ryhtyy kehumaan maastopyöräänsä, jota vaimonsa ei voi sietää jne.
Jokainen lapsi on yksinään lapsuudenkodissa käydessään ihan erilainen, jutellaan kuin teiniaikoinaan, mutta nämä sukukahvittelut ovat luistelua kaltevalla pinnalla.
Miehen kanssa riideltiin illalla, kunnes tajuttiin, että kumpikin oli pettynyt siihen, ettei enää kelvata lapsillemme. Kun ihan jokainen asia on väärin alkaen siitä, että on sisustettu ihan pieleen päätyen siihen, että ei osata edes olla hiljaa, kun lapsenlapsen itkuhälyttimestä kuuluu ähinää.
Mitä ihmettä me teimme väärin?
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
Wau! Ja mä oon ajatellut että oon kuvitellut kaiken tuon kylmyyden kun ns. perheitä äitienpäivä yms syömingeissä hienosti ravintolassa. Kun yksi puhuu ja muut ovat vaivautuneesti hiljaa.
Ja sit voi someen hehkuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä kutsu enää kylään, unohtavat kyllä pian sut.
Kyllä he käyvät kutsumattakin, saattavat soittaa, että tulossa vapaa viikonloppu, ollaanko kotona. Viipyvät 1-3 päivää (ilman puolisoita) ja meillä on ihan mukavaa. Voidaan jutella tai olla ihan hiljaa, keskimmäinen tykkää rakentaa pihassa kaikenlaista ja nuorimman kanssa tuunaillaan huonekaluja. Mutta kaikki yhdessä - se on minulle liikaa!
Vaikea tyyppi tuo ap ja tottunut liian helppoon elämään. Kannattaa lukea palstaa, näkee että ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
En lähtisi "hävittämään" lapsiani.
Ehkäpä sinnepäin kylään tai vain puhelinyhteys.
Myötätyntoa täältä! Kuulostaa kurjalta ja silti niin realistiselta. Ehkä tuosya voisi mainita lapsille, kun puolisot ei ole paikalla. Ja sen jälkeen elät kuten elät ja sanot mitä sanot. Lapsesi voi sitten selitellä tai olla selittämättä puolisoilleen.
Ei tuolla tavalla esittämällä edes synby aitoa vuorovaikutusta ja lämmintä suhdetta. Siihen tarvitaan vähän epätäydellisyyttä ja toisten hyväksyntää.
Mitä ajattelet, miksi olet itse lähtenyt varomaan? En tarkoita syyllistää, mutta josko sen toiminnan saisi loppumaan.. jos joku pahoittaa mielensä, voi sitä sitten itse pahoitella ja sanoa ettei ollut tarkoitus.
Mutta tsemppiä sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se sisarusdynamiikka toisilla vaan on tuollaista. Ei veriside tarkoita, että ihmisestä pitäisi. Tämä tulee diplomaattiminiän suusta, joka juuri oli pääsiäispöydässä anopin luona. Mies ja sisarensa vihaavat toisiaan vielä aikuisinakin niin, että jääpuikot helisevät, ei siinä muillakaan järin rattoisaa ole.
Lapsillasi on aikuistuminen kesken, kuten miniöilläkin. Aika paljon sinä venyt noiden ei allergisyen ideologiaruokavalioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö niitä teille. Ottakaa vähän etäisyyttä. Ehkä ne rupee pyytää teitä niiden koteihin. Ja jos ei, niin voi sitä soitellakin. Matkustelkaa miehesi kanssa ja lakatkaa hössöttämästä, nauttikaa omasta elämästänne.
Viimeksi nähtiin lapsenlasta vähän ennen joulua, joten on pidetty etäisyyttä. Ei heidän nytkään olisi ollut pakko tulla tätä kautta, mutta miniän mummola on 2 km päässä, nähtävästi eivät kehdanneet olla käymättä. Enkä nyt ymmärrä tätä hössötystä: sitäkö, että jokaiselle varataan sopivaa tarjottavaa? Silloin ennen joulua sain kovan ripityksen siitä, kun oli joulupipareita ja niissä oli sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette tehneet muuta väärin kuin odotitte liikaa.
Ja ehkä kannattaa koittaa vielä kuitenkin luoda niihin miniöihin positiivisemmat suhteet.
Miniät pitävät turpansa kiinni ja kasvavat aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo aikuiset lapset on ihania. Niillä on ihanat perheetkin 😊
Miten se miniöiden kotikasvatus on niin onnetonta?
Ikävää tuollainen.
Meillä pyhät meni niin että yksi lapsista ei taaskaan saanut tultua. Aina sama homma ja raskas sydän niillä jotka kaipaa.
Päihteet vie.
Suku on pahin. Koita kutsua lapsiasi kylään niin, että tulevat yksin tai kutsu pienempi porukka kerralla. Soittele lapsillesi ja juttele mukavia ainakin puhelimessa, jos ei muuten.
Sukusi on laajentunut, ja ihmiset on aina erilaisia eri seurassa ja eri kokoonpanoissa. Et ole tehnyt mitään väärin, mutta onhan se nyt törkeää arvostella tarjoiluja yms. Joillain ihmisillä ei ole tapoja tai kykyä asettua toisen asemaan ja joissain elämänvaiheissa ihmisillä on niin paljon mielessä ja tarve olla sitä ja tätä.
En tosiaan nyt osaa nähdä sua syyllisenä. Enkä miestäsikään. Koittakaa te kuitenkin pitää yhtä. Sulla on vaikea tilanne. Kun koko tuo porukka on paikalla, ei ehkä voi kun sietää.
Mäkin olen muuten vegaani, ja olisin varmaan vetänyt sitä piirakkaa kaksin käsin, kun kerrankin saa jonkun muun laittamaa ruokaa. Oma äitini on joskus vaan ostanut mulle mikropizzoja, ja sekin on ok. Se on muistanut kuitenkin.
Se on tämä yksilökeskeisyyden ja herkkyyden aika!! Älä liikaa mieti ja anna loukkaantua, jos loukkaantuvat! Yrität liikaa miellyttää, mikä ilmeisemmin onnistuu silloin kun on vain yksi lapsista paikalla. Taitavat olla vielä mustasukkaisiakin toisistaan?!
Huoh! Näitä nykyajan vaativia lapsukaisia!
Kun noin monta erilaista ihmistä istuttaa saman pöydän ääreen, ei voi odottaa, että he automaattisesti pitäisivät toistensa seurasta. Sitä voi kyllä odottaa, että omassa kodissaan saa hyvää kohtelua, joten lakkaisin itse aloittajan tilanteessa varomasta liikaa aikuisten ihmisten edessä. Äitiä ja anoppia (ja tietysti ketä vaan isäntäväkeä) tulee kunnioittaa sen verran, ettei mene tämän kotiin arvostelemaan tarjoomuksia tai tapaa elää ja olla.
Alue: Aihe vapaa
Älä kutsu enää kylään, unohtavat kyllä pian sut.