Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsyn ihmisten seurassa. Voiko tälle tehdä jotain?
01.04.2018 |
Olen nykyään koko ajan väsynyt. Enkä enää kovin hyvin viihdy muiden seurassa. Kyky ylläpitää sosiaalisia verkostoja on nykyään hyvin rajallinen. Kuormitun helposti toisten juttuja kuunnellessani.
Ihmisillä tuntuu olevan kaikenlaisia outoja kuvioita elämässään ja kummallisia ajatuksia. En ymmärrä suurinta osaa ihmisistä lainkaan ja väsyn yrittäessäni turhaan ymmärtää heitä edes jollain tasolla. Mitä tästä eteenpäin? Onko edessä loppuelämä erakkona?
Kommentit (26)
Olet introvertti.
https://img00.deviantart.net/67fa/i/2014/287/1/9/how_to_live_with_intro…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vältä niitä.
Kuulostaa huonolta neuvola, mutta itse aloin tykätä arjestani paljon enemmän nyt kun koko ajan joku ei ole "häiritsemässä". Ihanaa kun puhelin ei soi, eikä tarvitse osallistua kenenkään muun kriiseihin. Siinä on tietenkin haittapuolensa, kuten jos tarvisi vaihtaa huonekalujen järjestystä niin se on hankalaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olet introvertti.
https://img00.deviantart.net/67fa/i/2014/287/1/9/how_to_live_with_intro…
Tämän olen tiedostanut jo aiemmin, mutta nämä piirteet omassa persoonassa tuntuvat iän myötä vain voimistuvan. Nuorena ajattelin, että iän myötä oppisin ymmärtämään ihmisiä paremmin, mutta näin ei tunnu tapahtuvan.
Ap
Olen kuin sinä. Töissä terveysalalla. Väsyin jo yhdessä työpäivässä muiden juttuihin. Kuormitun tosi paljon...
Siedättämällä. Kuulostat kovin herkältä ihmiseltä. Se ei ole huono asia.
Itse olen tietoisesti opetellut rentoutumaan ihmisten seassa, hyppäämällä reilusti sinne epämukavuusalueelle ja äänekkäisiin miljoonakaupunkeihin. Asetin itseni haastaviin tilanteisiin, selviyidyin ja aivoni palkkaantuivat tästä. Very simple yet very difficult.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siedättämällä. Kuulostat kovin herkältä ihmiseltä. Se ei ole huono asia.
Itse olen tietoisesti opetellut rentoutumaan ihmisten seassa, hyppäämällä reilusti sinne epämukavuusalueelle ja äänekkäisiin miljoonakaupunkeihin. Asetin itseni haastaviin tilanteisiin, selviyidyin ja aivoni palkkaantuivat tästä. Very simple yet very difficult.
Kiinnostava idea, mutta miten oikein tämän vastapainoksi hoidit palautumisen ennen kuin totuit tähän kuormitukseen?
Ap
Introverttiset piirteet yleensä vahvistuvat iän myötä. Miksi pitäisi yrittää olla muuta kuin oma itsensä.
Ihmisten kanssa mahdollisimman vähän , silloin introvertti on parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyt siksi että nykyisin suurin osa ihmisistä on pelkkiä energiasyöppöjä, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa.
Energiasyöppäjä tosiaan on paljon, nämä uuvuttavat vaikka ei edes olisi introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsyt siksi että nykyisin suurin osa ihmisistä on pelkkiä energiasyöppöjä, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa.
Suurin osa? Tämä oli jo suhteellisen kyyninen näkemys ihmisistä.
Ap
Olet masentunut,tiedän kokemuksesta.Olen ollut kohta 2v.keskivaikea masennus.Ei jaksa keskittyä toisiin ihmisiin eikä kiinnosta toisten jutut.Käy lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut,tiedän kokemuksesta.Olen ollut kohta 2v.keskivaikea masennus.Ei jaksa keskittyä toisiin ihmisiin eikä kiinnosta toisten jutut.Käy lääkärissä.
Täytyy käydä, hyvä ohje. Oma tunne-elämä tuntuu muutenkin nykyään yksipuolistuneen aiempaan verrattuna. Tämä kiinnostuksen lopahtaminen ihmisiin ei ole ainoa oire siitä.
Ap
Tiiän tunteen. Tosin mä en väsy. Mä stressaannun. Raivoan sisäisesti. Kotiin päästyäni romahdan täysin ja olen rikki. En enää jaksaisi käydä töissä.. mutta minkäs sille voi kun itselle sopivaa alaa ei ole olemassa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiiän tunteen. Tosin mä en väsy. Mä stressaannun. Raivoan sisäisesti. Kotiin päästyäni romahdan täysin ja olen rikki. En enää jaksaisi käydä töissä.. mutta minkäs sille voi kun itselle sopivaa alaa ei ole olemassa....
Itselläkin on tällä hetkellä työn suhteen mietinnän paikka, kun oman alan työt tuntuvat olevan jatkuvasti kiven alla. Jotain uutta pitäisi keksiä, jotta työtilanne ei yhtä paljon stressaisi. Miten olet päätynyt tuohon tulokseen, että mitään sinulle sopivaa alaa ei löydy?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiän tunteen. Tosin mä en väsy. Mä stressaannun. Raivoan sisäisesti. Kotiin päästyäni romahdan täysin ja olen rikki. En enää jaksaisi käydä töissä.. mutta minkäs sille voi kun itselle sopivaa alaa ei ole olemassa....
Itselläkin on tällä hetkellä työn suhteen mietinnän paikka, kun oman alan työt tuntuvat olevan jatkuvasti kiven alla. Jotain uutta pitäisi keksiä, jotta työtilanne ei yhtä paljon stressaisi. Miten olet päätynyt tuohon tulokseen, että mitään sinulle sopivaa alaa ei löydy?
Ap
No, ei sellaista alaa ole olemassakaan jossa pääsee tekemään työtänsä itsenäisesti, omassa rauhassa ja tahdissa eikä tarvitse liiemmin sosialisoida. Olen aina inhonnut ihmisiä ja ryhmätöitä.
Vierailija kirjoitti:
Väsyt siksi että nykyisin suurin osa ihmisistä on pelkkiä energiasyöppöjä, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa.
Tämä! Kun lähtökohta maailmaan on joko se, että mitä minä saan, tai sitten vaihtoehtoisesti että mitä joudun antamaan saadakseni itse mitä tarvitsen, niin ei hyvin mene. Lisäksi kun sivistyksestä käy nuorisomusiikki ja parit sarjat, eikä maailmanmenosta ole soveliasta keskustella, niin hyvää päivää ja kirvesvartta vain sullekki.
Lisää tähän vielä ylitehostettu työelämä, hillitön tavarakaaos ja lasten harrastusrumba. Eli jos jotain annettavaa olisikin ollut, se on jo viety.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiän tunteen. Tosin mä en väsy. Mä stressaannun. Raivoan sisäisesti. Kotiin päästyäni romahdan täysin ja olen rikki. En enää jaksaisi käydä töissä.. mutta minkäs sille voi kun itselle sopivaa alaa ei ole olemassa....
Itselläkin on tällä hetkellä työn suhteen mietinnän paikka, kun oman alan työt tuntuvat olevan jatkuvasti kiven alla. Jotain uutta pitäisi keksiä, jotta työtilanne ei yhtä paljon stressaisi. Miten olet päätynyt tuohon tulokseen, että mitään sinulle sopivaa alaa ei löydy?
Ap
No, ei sellaista alaa ole olemassakaan jossa pääsee tekemään työtänsä itsenäisesti, omassa rauhassa ja tahdissa eikä tarvitse liiemmin sosialisoida. Olen aina inhonnut ihmisiä ja ryhmätöitä.
Taiteilijan tai kirjailijan työhön tuo kuvaus voisi kohtalaisesti sopia, mutta ne taitavat elättää huonosti. Harmillinen juttu. 😒
Täälläkin introvertti. Ystävystyin kerran pinnallisesti erään ekstrovertin kanssa. Oli jännä nähdä kuinka erilailla joku voikaan kokea merkityksettömän höpöttämisen tuntemattomien kanssa. Hänelle tuntemattomien kanssa keskusteleminen oli todella luontaista ja myyntialalla hän olikin. Oli jännä päästä näkemään kuinka joku nautti niistä pinnallisista höpöttelyistä tuntemattomien kanssa, jollaisia itse inhoan.
Alue: Aihe vapaa
Muita tällä tavalla joskus kokeneita? Onko kiinnostuksesi toisten ihmisten seuraan jossain vaiheessa palannut takaisin?
Ap