Lue keskustelun säännöt.
Eksäni harrastaa eksyttämistä vol 2 - vanha keskustelu poistettu jostain syystä
01.04.2018 |
Eksäni harrastaa eksyttämistä, lukkojen taakse jättämistä ja paikalta poistumista ilman mitään selityksiä. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun hänen vuokseen seisoin ilman avaimia pakkasessa, lähdin kaupungille siinä uskossa että tapaamme tai hän perui treffit juuri kun seisoin päätepysäkillä matkalla hänen luoksensa. Silti kismittävintä olivat ne jatkuvat katoamistemput mitä inhottavimmalla hetkellä.
Jossain vaiheessa meillä olivat kämppään ainoastaan yhdet avaimet ja mies piti oikeuden pitää niitä ainokaisia itsellään. Sanoin lauantaipäivällä lähteväni käymään kävelyllä, ja että mies tulee avaamaan oven tai heittämään avaimet parvekkeelta kun tulen takaisin ellei hän luovuta avaimiaan suosiolla. Lähdin ja palattuani virkistävältä lenkiltä mies ei vastaakaan puhelimeen eikä reagoi mihinkään viesteihin. Seison alaovella, ja yksikään naapuri ei kulje ohi että pääsisin edes rappukäytävään kotiovemme taakse hakkaamaan ovikelloa. Lopulta puolitoistatuntia myöhemmin huomaan ainoan toimivan ovipuhelimen ja saan sitä kautta aivan tuurilla kotona olevan naapurin etäavaamaan minulle oven. Selitin hänelle rappiksessa nolona että mies ei päästä minua sisälle. Ovikelloa hakattua aikani mietin onko käynyt jotain, mutta minulle selviääkin että mies oli nukahtanut kännykkä pään vieressä äänettömällä. Sen jälkeen en suostunut lähtemään minnekään ilman avaimia.
Lähdimme kerran hänen kavereidensa kanssa juhlimaan, ja baarin jonossa hän alkoi marmattaa kauheaa kusihätää. Käänsin vain selkäni, niin hän oli siinä välissä häipynyt sanaakaan sanomatta. Kaverit sanoivat hänen lähteneen lähikuppilaan etsimään vessaa kun ihmettelin hänen katoamistaan. Yritin soittaa hänen peräänsä kyselläkseni minne hän lähti, mutta jätkä ei vastannut puhelimeen sen enempää kuin viesteihin vaan kylmästi ignoorasi olemassaoloni. Jono alkaa liikkua, odottelen häntä ja mietin menenkö samaan paikkaan hänen kavereidensa kanssa vai lähdenkö etsimään häntä. Lopulta kun sain hänet langan päähän, niin hän lupaili tulla takaisin samaan baariin pian perässä kunhan on ensin jutellut parin tutun kanssa. Lopulta maksan itseni sisälle, vien takin narikkaan. Aika kuluu, minä odotan ja yritän pysyä hänen kavereidensa perässä ja seurassa on jokseenkin vaivautunutta, koska olin siinä vaiheessa uusi kasvo kaveriporukassa ja miehen temppu aiheutti lisää vaivautuneisuutta puolin jos toisin - ja osa hänen kavereidensa tyttöystävistä kyti pyhää raivoa häntä kohtaan. Sitä paitsi miehen tempun takia hänen kavereitaan vaivasi jokin ja he mainitsivat siitä monesti. Lopulta tajuan ettei sitä idioottia kuulu takaisin, ja pian koitan saada häntä kiinni jo senkin takia, koska hänellä ovat ne kämpän ainoat avaimet.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle miesten kanssa ole tuollaista käynyt, mutta naispuolisten kavereiden kanssa kyllä. Mulla oli teininä bestis, jonka kanssa oli aina tosi kivaa yhdessä, mutta sitten hän saattoi yhtäkkiä shoppailureissuilla tehdä jossain kaupassa katoamistemput. Ne oli aina tosi hämmentäviä tilanteita. Kaikki oli ollut siihen asti normaalia, ja sitten yhtäkkiä katoaa, ja on selvästi ärsyyntynyt, kun onnistuin saamaan hänet kiinni.
Opiskeluaikoina meillä oli sellainen muutanan tytön tiivis porukka. Nämä teki mulle muutaman kerran porukalla katoamisen, kun oltiin viihteellä yhdessä, vaihtoivat baaria, lähtivät jonkun luo kertomatta tms. Pahin oli, kun meidän piti viettää yö yhden näistä tytöistä tutun asunnolla vieraassa kaupungissa. Kesken baari-illan päätettiin lähteä tuonne asunnolle jatkoille. Siinä selvisi sitten, että minä en enää mahdu järjestettyyn kyytiin. Mulle sanottiin, että yksi toinen tyyppi lähtee myös ajamaan, ja voin tulla sillä kyydillä perässä. Sainkin sitten sen kyydin, mutta muut ei jääneet tuonne osoitteeseen, pelkästään minut pudotettiin kyydistä. Perillä tajusin, että asunto, johon meidän piti mennä, oli pimeänä, eikä sitä autoa ollut parkissa, jolla muut oli lähteneet, ja kerrostalossa tietenkin ovet lukossa. Tuo oli aikaa, kun kännykät ei ollut vielä yleisiä ja minullakaan ei sellaista vielä ollut. Odottelin pari tuntia, että muut tulisi ja lopulta lähdin kävelemään pois. Myöhemmin selvisi, että olivat menneet jatkoille ihan muualle. Onneksi oli valoisa ja lämmin kesäyö, mutta olin vähän kauhuissani, kun en tuntenut siellä ketään, kenen luo mennä. Kävelin koko yön siellä täällä ja aamulla pääsin ensimmäisellä bussilla lähtemään kotiin.
Törkeää! Olen kokenut vastaavaa ja sitten vielä perään ilkkumista kun "se on niin outo" ja sitä rataa... Kumpiko tässä se oudompi on, kysyn vaan. Eikä ihme että tällaisten tempausten jälkeen luottamus ihmisiin kärsii ja erakoituu sen johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa rasittavalta tyypiltä. Henkisiä ongelmia? Näissä aina herää kysymys että miksi ylipäätään olit tuollaisen ihmisen kanssa alunperinkään, siis oliko muuten ihan normaali tai jopa hyvä tyyppi?
Varmaan se k yrvän kaipuu ollut päällimäinen syy.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa rasittavalta tyypiltä. Henkisiä ongelmia? Näissä aina herää kysymys että miksi ylipäätään olit tuollaisen ihmisen kanssa alunperinkään, siis oliko muuten ihan normaali tai jopa hyvä tyyppi?
Henna/Hannu: ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle miesten kanssa ole tuollaista käynyt, mutta naispuolisten kavereiden kanssa kyllä. Mulla oli teininä bestis, jonka kanssa oli aina tosi kivaa yhdessä, mutta sitten hän saattoi yhtäkkiä shoppailureissuilla tehdä jossain kaupassa katoamistemput. Ne oli aina tosi hämmentäviä tilanteita. Kaikki oli ollut siihen asti normaalia, ja sitten yhtäkkiä katoaa, ja on selvästi ärsyyntynyt, kun onnistuin saamaan hänet kiinni.
Opiskeluaikoina meillä oli sellainen muutanan tytön tiivis porukka. Nämä teki mulle muutaman kerran porukalla katoamisen, kun oltiin viihteellä yhdessä, vaihtoivat baaria, lähtivät jonkun luo kertomatta tms. Pahin oli, kun meidän piti viettää yö yhden näistä tytöistä tutun asunnolla vieraassa kaupungissa. Kesken baari-illan päätettiin lähteä tuonne asunnolle jatkoille. Siinä selvisi sitten, että minä en enää mahdu järjestettyyn kyytiin. Mulle sanottiin, että yksi toinen tyyppi lähtee myös ajamaan, ja voin tulla sillä kyydillä perässä. Sainkin sitten sen kyydin, mutta muut ei jääneet tuonne osoitteeseen, pelkästään minut pudotettiin kyydistä. Perillä tajusin, että asunto, johon meidän piti mennä, oli pimeänä, eikä sitä autoa ollut parkissa, jolla muut oli lähteneet, ja kerrostalossa tietenkin ovet lukossa. Tuo oli aikaa, kun kännykät ei ollut vielä yleisiä ja minullakaan ei sellaista vielä ollut. Odottelin pari tuntia, että muut tulisi ja lopulta lähdin kävelemään pois. Myöhemmin selvisi, että olivat menneet jatkoille ihan muualle. Onneksi oli valoisa ja lämmin kesäyö, mutta olin vähän kauhuissani, kun en tuntenut siellä ketään, kenen luo mennä. Kävelin koko yön siellä täällä ja aamulla pääsin ensimmäisellä bussilla lähtemään kotiin.
Törkeää! Olen kokenut vastaavaa ja sitten vielä perään ilkkumista kun "se on niin outo" ja sitä rataa... Kumpiko tässä se oudompi on, kysyn vaan. Eikä ihme että tällaisten tempausten jälkeen luottamus ihmisiin kärsii ja erakoituu sen johdosta.
Olihan se, ja vaarallistakin. Yksin yöllä harhaillessa olisi voinut käydä huonosti, onneksi en koskaan kohdannut ketään sekopäätä.
Joo, onhan tuo tosiaan vaikuttanut luottamuksen muodostumiseen, ja myös omaan minäkuvaan. Omalla kohdallani en tiedä, mikä minussa ärsytti. Olin rauhallinen ja ystävällinen kaikille, mutta kuitenkin aina "menossa mukana", eli osasin kyllä pitää hauskaa toisten kanssa, en ollut mitenkään ilon pilaaja tms., vaikka perusluonne olikin rauhallinen, eikä se kaikkein äänekkäin. Noh, menneet on menneitä, eipä jäänyt yhteyden pitoa näihin ihmisiin kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju ylös.
Isäni harjoitti tuollaista eksyttämistä. Hänellä oli ihan tapana pistää auto parkkiin kaupan pihalle, äiti oikein vielä sanoi hermostuneenä että älä siirrä autoa. Äiti meni kauppaan ja isä häijysti nauraen siirsi autoa ja oikein jännittyneenä seurasi kun äiti tuli kaupasta, nauroi kun huomasi että äiti hätääntyi. Minä ja sisko koetettiin takapenkiltä estellä mutta mitä se auttoi.
Tää on vähän OT, mutta mikähän tuokin kummallinen tapa on, että jääräukot istuu parkkipaikalla yksin autoissaan ja rouva raahaa kauppakassit marketista? No, tokihan jäärä nauttii siitäkin, kun vaimo maksaa ja raahaa. Minä en kattelis kertaakaan, että ukko jäis autoon möllöttämään.
Mistä tiedät että se nainen on aina vaimo? Minulla naistuttavia ja siskoja joita pitää välillä käyttää kaupassa. Nytkö minä olen tällainen jäärä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle miesten kanssa ole tuollaista käynyt, mutta naispuolisten kavereiden kanssa kyllä. Mulla oli teininä bestis, jonka kanssa oli aina tosi kivaa yhdessä, mutta sitten hän saattoi yhtäkkiä shoppailureissuilla tehdä jossain kaupassa katoamistemput. Ne oli aina tosi hämmentäviä tilanteita. Kaikki oli ollut siihen asti normaalia, ja sitten yhtäkkiä katoaa, ja on selvästi ärsyyntynyt, kun onnistuin saamaan hänet kiinni.
Opiskeluaikoina meillä oli sellainen muutanan tytön tiivis porukka. Nämä teki mulle muutaman kerran porukalla katoamisen, kun oltiin viihteellä yhdessä, vaihtoivat baaria, lähtivät jonkun luo kertomatta tms. Pahin oli, kun meidän piti viettää yö yhden näistä tytöistä tutun asunnolla vieraassa kaupungissa. Kesken baari-illan päätettiin lähteä tuonne asunnolle jatkoille. Siinä selvisi sitten, että minä en enää mahdu järjestettyyn kyytiin. Mulle sanottiin, että yksi toinen tyyppi lähtee myös ajamaan, ja voin tulla sillä kyydillä perässä. Sainkin sitten sen kyydin, mutta muut ei jääneet tuonne osoitteeseen, pelkästään minut pudotettiin kyydistä. Perillä tajusin, että asunto, johon meidän piti mennä, oli pimeänä, eikä sitä autoa ollut parkissa, jolla muut oli lähteneet, ja kerrostalossa tietenkin ovet lukossa. Tuo oli aikaa, kun kännykät ei ollut vielä yleisiä ja minullakaan ei sellaista vielä ollut. Odottelin pari tuntia, että muut tulisi ja lopulta lähdin kävelemään pois. Myöhemmin selvisi, että olivat menneet jatkoille ihan muualle. Onneksi oli valoisa ja lämmin kesäyö, mutta olin vähän kauhuissani, kun en tuntenut siellä ketään, kenen luo mennä. Kävelin koko yön siellä täällä ja aamulla pääsin ensimmäisellä bussilla lähtemään kotiin.
Toivottavasti oli entisiä kavereita
Nämä tyypit vielä kivenkovaan väittää, että kyseessä oli väärinkäsitys tai joku vahinko. Siksi noista ei aina heti kerrasta tajua, että joku tekee tahallaan tota.
Tapailin joskus miestä, joka taisi hävetä minua tai sitten pelkäsi, että joku hänen muu säätönsä tai tuttunsa näkee meidät.
Mentiin yhdessä kauppaan, niin yhtäkkiä meni 100 metrin päässä ja meni eri kassajonoon. Tultiin hänen luokseen ja sanoin, että käyn vielä kaupassa, niin luikahtikin kotiinsa ja huomasin yhtäkkiä että olikin häipynyt.
Tähän sitten oli kaikkia selityksiä, mä olin kuulemma "kiukuttelija", kun vaan kysyin, että miksi se menee musta kauempana tai paineli kotiinsa kun kysyin että mennäänkö kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy nostaa tämä ylös, kun sitä etsittiin toisessa ketjussa.
Kerron julkisen salaisuuden isoin kirjaimin vielä; NARSISTEJA ovat nämä henkilöt ja omakohtaista kokemusta on myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksyttäjä tuntee itsensä tärkeäksi kun eksytetty juoksee hänen perässään etsimässä häntä.
Kannattaa mennä vaikka kahvilaan viettämään aikaa jos joutuu kaupungilla eksytetyksi. Se vähentää omaa ärsyyntymistä todella paljon.
Perään ei missään nimessä kannata lähteä, sillä se vaan yllyttää eksyttäjää juoksemaan entistäkin kovempaa.
Perään ei kannata lähteä, koska leikkiin kuuluu, että eksyttäjä seuraa tilannetta naureskellen jostain näkymättömistä. Ikävää vain, jos uhrilla ei satu olemaan avaimia, rahaa, matkalippua yms. Yleensä kerrasta oppii pitämään kaiken tarvittavan mukanaan, mutta saattaa mennä montakin kertaa, ennen kuin tajuaa, että toinen tekee tämän tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksyttäjät haluavat että eksytetty itkisi hysteerisenä ja juoksentelisi etsimässä heitä.
:D
Miksi ihmeessä? Mikä on tuon pointti?
Kunpa tänne tulisi joku eksyttäjä kertomaan, miksi hän saa nautintoa asettaessaan toisen ikävään tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EX-mies saa lapset viikonlopuksi ja pistää puhelimen kiinni, etten soittaisi ja saisi selville missä menevät. Alle kouluikäisiä. Puhelin myös "unohtuu" äänettömälle päiviksi lasten kanssa ollessa. Adhd ja lapsellinen kiusantekijä, hirveä yhdistelmä. Vihaan häntä.
Se puhelin on tarkoituksella kiinni, jotta et häiritsisi lasten tapaamisia. Ei liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Joo kuulostaa kammottavalta tuollainen ex-puoliso, joka soittelee saadakseen selville "missä menevät", kun lapset on toisella vanhemmallaan.
Mitä v i t tu a soittelee, lopettaisi sen ja jättäisi exänsä rauhaan! Anna lasten olla rauhassa toisen vanhempansa kanssa, ja keskity sillä välin omaan elämääsi. Ahdisti lukeakin tuo viesti, hyhhyh.
Todellakin ärsyttää. Mitä teette? Mitä söitte? Kuka teki ruoan, minkälaista oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju ylös.
Isäni harjoitti tuollaista eksyttämistä. Hänellä oli ihan tapana pistää auto parkkiin kaupan pihalle, äiti oikein vielä sanoi hermostuneenä että älä siirrä autoa. Äiti meni kauppaan ja isä häijysti nauraen siirsi autoa ja oikein jännittyneenä seurasi kun äiti tuli kaupasta, nauroi kun huomasi että äiti hätääntyi. Minä ja sisko koetettiin takapenkiltä estellä mutta mitä se auttoi.
Tää on vähän OT, mutta mikähän tuokin kummallinen tapa on, että jääräukot istuu parkkipaikalla yksin autoissaan ja rouva raahaa kauppakassit marketista? No, tokihan jäärä nauttii siitäkin, kun vaimo maksaa ja raahaa. Minä en kattelis kertaakaan, että ukko jäis autoon möllöttämään.
Mistä tiedät että se nainen on aina vaimo? Minulla naistuttavia ja siskoja joita pitää välillä käyttää kaupassa. Nytkö minä olen tällainen jäärä?
Aikamoiselta jäärältä kyllä vaikutat. Kunnon änkyrä.
Ei mulle miesten kanssa ole tuollaista käynyt, mutta naispuolisten kavereiden kanssa kyllä. Mulla oli teininä bestis, jonka kanssa oli aina tosi kivaa yhdessä, mutta sitten hän saattoi yhtäkkiä shoppailureissuilla tehdä jossain kaupassa katoamistemput. Ne oli aina tosi hämmentäviä tilanteita. Kaikki oli ollut siihen asti normaalia, ja sitten yhtäkkiä katoaa, ja on selvästi ärsyyntynyt, kun onnistuin saamaan hänet kiinni.
Opiskeluaikoina meillä oli sellainen muutanan tytön tiivis porukka. Nämä teki mulle muutaman kerran porukalla katoamisen, kun oltiin viihteellä yhdessä, vaihtoivat baaria, lähtivät jonkun luo kertomatta tms. Pahin oli, kun meidän piti viettää yö yhden näistä tytöistä tutun asunnolla vieraassa kaupungissa. Kesken baari-illan päätettiin lähteä tuonne asunnolle jatkoille. Siinä selvisi sitten, että minä en enää mahdu järjestettyyn kyytiin. Mulle sanottiin, että yksi toinen tyyppi lähtee myös ajamaan, ja voin tulla sillä kyydillä perässä. Sainkin sitten sen kyydin, mutta muut ei jääneet tuonne osoitteeseen, pelkästään minut pudotettiin kyydistä. Perillä tajusin, että asunto, johon meidän piti mennä, oli pimeänä, eikä sitä autoa ollut parkissa, jolla muut oli lähteneet, ja kerrostalossa tietenkin ovet lukossa. Tuo oli aikaa, kun kännykät ei ollut vielä yleisiä ja minullakaan ei sellaista vielä ollut. Odottelin pari tuntia, että muut tulisi ja lopulta lähdin kävelemään pois. Myöhemmin selvisi, että olivat menneet jatkoille ihan muualle. Onneksi oli valoisa ja lämmin kesäyö, mutta olin vähän kauhuissani, kun en tuntenut siellä ketään, kenen luo mennä. Kävelin koko yön siellä täällä ja aamulla pääsin ensimmäisellä bussilla lähtemään kotiin.