Lue keskustelun säännöt.
Jos riippuvuus on sairaus, niin sitä pitäisi kohdella sitten kuten muitakin sairauksia ...ajatuksia
01.04.2018 |
Kaikki riippuvaiset ei parane oikealla hoidollakaan (?) ja monen parantumattoman sairauden kohdalla kehotetaan sopeutumaan sairauteen ja yrittämään elää hyvää elämää siitä huolimatta.
Toisaalta monien sairauksien kohdalla ehdottomasti painotetaan oman panostuksen vaikutusta ja näin pitäisi olla riippuvaisenkin kohdalla. Jos hoitosuunnitelmaan sisältyy terapiaa, liikuntaa jne. esimerkiksi lääkehoidon lisäksi, niin riippuvaisen pitäisi sitoutua siihen kokonaisvaltaisesti ollakseen oikeutettu hoitoon.
Moni riippuvainen sanoo, että elämä päihderiippuvaisena on h..vettiä, eikä oikeastaan elämisen arvoista ollenkaan. Miksi muiden sairauksien kohdalla tämän ääneen sanominen on tabu, ei siis saisi valittaa elämänlaadusta, ellei kyseessä ole joku niin tuskallinen sairaus että eutanasiaa voitaisiin harkita jossain Hollannissa?
Nämä eivät siis ole mielipiteitäni vaan pointteja/ongelmia jotka tulivat mieleeni, kun mietin mitä tapahtuisi jos päihderiippuvuus laitetaan samalle viivalle kuin muut krooniset sairaudet.
Minkölaisia ajatuksia teille herää?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Päihteettömyys kusee usein juuri siihen, että riippuvuutta yritetään korvata ylettömällä liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, mutta päihteiden käytön tilalle PITÄÄ tulla liikunta ja/tai uskonto.
Ja muutenkin lopettaminen on rankkaa, niin vielä lenkille tai jotain höpinöitä kuuntelemaan, just silloin kun ei todellakaan jaksa kumpaakaan. Tai yhtään mitään ylimääräistä.Onko ihan omakohtaista kokemusta?
Päihteet ottaa ihmisestä uskomattoman kovan otteen
Jos käytät, et saa siitä oikein mitään, paitsi älyttömän morkkiksen, ja ehkä ongelmia, masentaa miettiä että miksi mä teen tätä, miksi mun täytyy tehdä tätä, miksi
Jos päätät lopettaa, ja vaikka kuinka haluat lopettaa, ja olla selvinpäin, niin sit olet ihan täysin paskana joko fyysisesti tai henkisesti, ja oma pää yrittää kaiken järjen vastaisesti väittää että sä et pysty tähän, sä et kestä tätä, ota tämän kerran niin jaksat sit taas kituaLiittyy aiheeseen ja kysymykseen miten?
Siltä kysyttiin onko kokemusta, kyssäri sinänsä oli jo vähän ot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos riippuvuuden voisi parantaa jotenkin kokonaan, niin sinne hoitoon olis aika pitkät jonot.
Tai joo, riippuvuutta voidaan kyllä hoitaa ja päästä irti siitä, mutta se riippuvuus ei häviä kokonaan, ikinä.
Jos onnistuu lopettamaan vaikkapa juomisen, ei kymmenenkään raittiin vuoden jälkeen voi alkaa käyttää alkoholia kohtuudella.
Joskus tosi harvoin voi ottaa, mutta ei monella viikolla peräkkäin, (esim parit, kolmet pikkujoulut peräkkäisinä viikonloppuina) koska se riippuvuus on olemassa ja yllättävän pian alkaa tuntua ihan järkevältä idealta ottaa aina perjantaina ja perjantain lisäksi myös lauantaina ja ihan vähän sunnuntaina ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Päihdehoito ei ole kovin tehokasta, koska lainsäädöllisesti asia hoidetaan päin persettä eli edelleenkin yritetään estää käyttöä, mikä on osoittautunut täysin tehottomaksi ja itseään vastaan toimivaksi tavaksi. Samalla päihdehoitojen pituudet ovat nykyään vain 1kk ja hyvällä tuurilla 2kk, vaikka niiden pitäisi kestää ainakin neljä kuukautta. Se raha mikä voitaisiin ohjata tehokkaampaan päihdehoitoon käytetään kalliiseen ja turhaan kieltolakiin, jolla ei ole mitään vaikutusta saatavuuteen ja kysyntään, mutta hoitoon menemisen kynnystä se nostaa ja myös niiden hintaa. Samalla se laskee hoitolaitosten määrää ja tasoa, koska rahaa tuhlataan miljoonittain ihan turhiin asioihin ja se pois päihdehoidolta.
Riippuvuuden hoitoon kuuluu repsahdukset, niitä ei pitäisi tulla, mutta käytännössä melkein kaikille tulee, ja jos riippuvuus on kestänyt pitkään, ei se kuukaudessa häviä. Ei, vaikka sitä itse kuinka haluaisi, ja ei ole realistista odottaa kovin hyviä tuloksia niin lyhyellä hoidolla.
Hoitojakso jossain katkolla, siellä on pakko olla selvinpäin halusi tai ei, mutta se normaalissa arjessa eläminen on se hankalampi homma, silloin on oltava motivaatiota ja juuri silloin sitä tukea ja apua pitäisi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Päihteettömyys kusee usein juuri siihen, että riippuvuutta yritetään korvata ylettömällä liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, mutta päihteiden käytön tilalle PITÄÄ tulla liikunta ja/tai uskonto.
Ja muutenkin lopettaminen on rankkaa, niin vielä lenkille tai jotain höpinöitä kuuntelemaan, just silloin kun ei todellakaan jaksa kumpaakaan. Tai yhtään mitään ylimääräistä.Onko ihan omakohtaista kokemusta?
Päihteet ottaa ihmisestä uskomattoman kovan otteen
Jos käytät, et saa siitä oikein mitään, paitsi älyttömän morkkiksen, ja ehkä ongelmia, masentaa miettiä että miksi mä teen tätä, miksi mun täytyy tehdä tätä, miksi
Jos päätät lopettaa, ja vaikka kuinka haluat lopettaa, ja olla selvinpäin, niin sit olet ihan täysin paskana joko fyysisesti tai henkisesti, ja oma pää yrittää kaiken järjen vastaisesti väittää että sä et pysty tähän, sä et kestä tätä, ota tämän kerran niin jaksat sit taas kituaLiittyy aiheeseen ja kysymykseen miten?
Voit vaikka pohtia vaikuttaako tuo enemmän sairaudelta vai juhlimiselta.
Liittyy aiheeseen ja kysymykseen miten?