Rakkautta vai silmälumetta?

Minulla on ongelma, tai no ei ole... voisi olla, tai on... en tiedä... kerro sinä kun olet lukenut seuraavan.

N. 3 vuotta sitten saavuin nykyiseen työpaikkaani, odotin esikoistani juuri tuolloin joten työsuhde jäi lyhyeksi kun jäin pois, mutta kun palauduin tämä tapahtui.
Olin naimisissa lapseni isän kanssa (nyt eronneet reipas vuosi sitten) kun työsuhde vakinaistui työpaikassani ja jäin sille tielle. Työpaikka oli todella kiva, työkaverit tuntuivat mukavilta jne, avioliitto hieman jo säröili, ei ollut hyvä olla...
Tapasin työkaverini (olkoon hän nyt Kalle) Kallen vilaukselta.. ''Oih, ompas söpö'' ensimmäinen ajatus,
'' EI... sä olet naimisissa, lopeta'' heti perään mut minkäs sille voit... siitä se ihastuminen lähti...
Näin Kallea silloin tällöin, kunnes huomasin että oikein odotin hänen näkemistä, kumpa tietäisin hänestä enemmän.
Jonkusen ajan jälkeen päädyin samalle osastolle töihin ja pääsin kuin pääsinkin työskentelemään hänen kanssaan, ja voi jestas.... pelkkä ulkonäkö ei ollut hyvä, miksi luonteeltaankin ihminen voi olla niin... ihana? ''Oikeastikko?!? sä oot edelleen naimisissa'' Joo antaa olla, se on vaan ohimenevä ihastus kun meil on vaikeeta...
Tuli avioero, sen tuomat tunteiden heittelyt ja ihastuminen jäi unoholaan kaiken muun mukana. Kunnes..
Viime kesänä keräsin kaiken rohkeuteni ja pyysin Kallea drinkille ihan kaveri mielessä. Hänhän tuli ja siitä se juttelu sitten lähti, näimme sillon tällön kahvikupposen äärellä. Pientä kiusoittelua oli ilmassa puolin sun toisin.
Vietimme yhteisen yön, juujuu... uuuuuuh seksiä... kyllä näin se meni (en erottele yksityiskohtia ;) )
Tätä on nyt jatkunut näitä satunnaisia öitä tähän päivään asti. Välillä meidän välit viilentyi ja tuli sanasotaa kun Kalle kertoi ettei halua mitään vakavaa, minä taas olin rakastumassa -> otin askeleen taaksepäin.. Deittailin muita miehiä mutta AINA aina katse kääntyi Kalleen kun hän kysyi kahville ta kysyi kuulumisia tai muutoin osoitti haluaan viettää aikaa minun kanssani, kukaan mies ei saanut minua hänestä luopumaan. Olen kuin orja, joka tottelee kun ei vaan pysty lopettamaan. Vai olenko addikti? Onko Kalle minun huume, jota ei saisi mutta haluan silti omakseni?

Kuitenkin!! etteeeeenpäin...
Meidän välillä ei ole vain seksi, se on jotain muutakin mutta mitä? Hän selvästi pitää minusta, ei hän muutoin kysyisi seuraksi, auttaisi erinäisissä asioissa, viestittelisi muuten vaan, ja kun jokainen tapaaminen ei ole seksiä. Välillä ollaan vaan tosiaan kahvit kourassa nauraen kissavideoita (OI KYLLÄ) Hän vetää lähelle, pitää kädestä. Työpaikalla homma jäätyy muiden läsnä ollessa, onneksi!

Mutta tämä herra on vaikeampi kuin me naiset.... hän on aina askeleen mun ajatuksia edellä, hän pitää tiukasti kiinni suojamuuristaan, todella pahasti pieleen mennyt parisuhde takana ehkä? en tiedä? enkä todellakaan kysy?
Jos kysyn missä mennään, tiedän saavani vastauksen, ettei hän tiedä muutenkan mitä haluaa elämältään.. suutahtaa ja vetää kilven ympärilleen.
Kuinka voin asiaa kysyä? Onko meillä yhteistä tulevaisuutta vai jatkuuko tämä kissahiiri-leikki ikuisesti kunnes Kalle löytää jonkun toisen koska minä, minä olen umpirakastunut tähän mieheen. En pysty päästämään irti ennen kuin hän minut torjuu.
Olenko pähkähullu itseni kiduttaja??

SAIKO KETÄÄN KIINNI MITÄ MÄ HAEN TÄLLÄ?!? :D Anteeksi jos tekstini on sekavaa höpötystä:D