Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten kestän hätäensiapu koulutuksen.

Vierailija
31.03.2018 |

Ensi viikolla töissä, pakollinen. Alan voida huonosti ku puhutaan verenvuodosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Minulla on aina ollut tämä herkkyys. Olen useamman lapsen äiti ja hoitanut kiperiäkin tositilanteita mutta nuo koulutustilanteet aiheesta saavat lähes pyörtymään. Ymmärtääkö kukaan? Miten kestän?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä käsiteltiin viime syksynä hätä EA:ssa verenvuodot vain ohimennen. Pääpaino oli elvytyksessä, onnettomuustilanteessa toimimisessa ja sairaskohtauksissa.

Vierailija
2/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No miten pärjäsit sen varsinaisen kahden päivän EA-kurssin silloin noin 3 vuotta sitten? Eikös tuolla hätä-EA -kurssilla vain pidennetä kortin voimassaoloa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulta katosi verikammo kun jouduin pakon edessä katsomaan päivittäin oman lapsen verta. Eli turtuakin voi. Aikaisemmin tuntui jaloissa asti ja piti päästä istumaan, enää ei tunnu miltään.

Vierailija
4/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseä pyörryttää joka kerta tietyistä ensiapuasioista puhuttaessa ja joka kerta (SPR:n) kouluttaja on suhtautunut tosi hyvin. Jotkut kouluttajat jopa aloituspuheenvuorossaan mainitsevat asiasta ennen kuin olen itse ehtinyt sanoa mitään. Olen sanonut kun alkaa huimata ja tarvittaessa mennyt lattialle jalat ylhäällä tai hetkeksi ulos huoneesta. Ei ole ollut ongelma. Tiedän suunnilleen, mitkä aiheet alkavat pyörryttää, joten osaan sikäli hiukan varautua. Sano rohkeasti kouluttajalle asiasta, et todennäköisesti ole edes ainoa herkkä kurssilla. Tsemppiä!

Vierailija
5/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä ymmärrän että voi tehdä pahaa. Itselläni ei tee pahaa veri, mutta entinen työkaveri oli äärettömän herkkä. Se pyörtyi jo jos sormeen tuli paperiviilto tai jollakin toisella oli pikkuriikkinen haava.

Vierailija
6/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itseä pyörryttää joka kerta tietyistä ensiapuasioista puhuttaessa ja joka kerta (SPR:n) kouluttaja on suhtautunut tosi hyvin. Jotkut kouluttajat jopa aloituspuheenvuorossaan mainitsevat asiasta ennen kuin olen itse ehtinyt sanoa mitään. Olen sanonut kun alkaa huimata ja tarvittaessa mennyt lattialle jalat ylhäällä tai hetkeksi ulos huoneesta. Ei ole ollut ongelma. Tiedän suunnilleen, mitkä aiheet alkavat pyörryttää, joten osaan sikäli hiukan varautua. Sano rohkeasti kouluttajalle asiasta, et todennäköisesti ole edes ainoa herkkä kurssilla. Tsemppiä!

kiitos tästä vastauksesta, ihana että tulee edes yksi tällainen. Arvasin kyllä nuo tuomitsijat ja moittijat sekä alapeukut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kävin kurssin vuosi sitten. Siinä ei juuri verestä puhuttu, lähinnä elvytyksestä, deffan käytöstä, hätätilanteessa toimimisesta, tilanteen arvioimisesta yms.

Vierailija
8/9 |
31.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulta katosi verikammo kun jouduin pakon edessä katsomaan päivittäin oman lapsen verta. Eli turtuakin voi. Aikaisemmin tuntui jaloissa asti ja piti päästä istumaan, enää ei tunnu miltään.

Minulla ei tämäkään ole auttanut, lapseni verta olen myös päivittäin nähnyt ja piikittäyt monta kertaa päiväässä. Haavoja hoitanut ja vienyt tikattavaksi ensiapuun. Silti nuo verijutut kerrottuna tekee huonon olon. Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
01.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos pyörryt niin oletpa hyvänä esimerkkinä pyörtyjästä 🙄

ymmärrän kyllä tuon ällötyksen ja huonon olon. Voisitko sanoa ennen koulutusta kurssin vetäjälle että voit huonosti verestä puhumisesta? Itse kävin pois välillä kun ne jutut vääntyneistä raajoista teki pahaa, silti olin niissä harjoituksissa mukana.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän yhdeksän