Mitä voin kohtuudella odottaa mieheltä?

Teidän ois varmaan pitäny etukäteen keskustella, mihin kaikkeen mies on valmis osallistumaan. Ei oo yhtä oikeeta vastausta. Suosittelisin siis tässä vaiheessa käymään avoimen keskustelun, jossa kerrot että kaipaisit omaa aikaa ja olisiko mies valmis sinä aikana ottamaan vastuuta lapsista vai pitääkö yrittää keksiä muita ratkaisuja.

Tämä on ihan älyttömän vaikea kysymys. Meillä on miehen kanssa sama tilanne, mutta toisin päin. Miehellä on kaksi lasta (8 v. ja 4 v.), eikä lasten äiti ole juurikaan kuvioissa, itselläni ei ole lapisia (vela) Emme asu vielä yhdessä, mutta asiasta on ollut puhetta, samoin kuin tuosta ap: esittämästä "ongelmasta".

Vietämme paljon aikaa yhdessä ja teemme asioita ikään kuin perheenä. Touhuan lasten kanssa, laitan ruokaa heille, autan vanhempaa läksyissä, haen nuoremman päiväkodista jos pääsen miestä aikaisemmin töistä jne. Jos miehellä on kiirettä töissä ja hän esim. tekee töitä kotona viikonloppuna, saatan ottaa lapset mukaan ja vietämme kolmistaan kivan päivän ja mies saa työrauhan. Teemme miehen kanssa samantapaista työtä, joten ymmärrämme näitä kiireaikoja ja silloin se jonka deadlinet ei pauku, ottaa vetovastuun kodista. Lisäksi huolehdin lapsista, jos mies haluaa lähteä viettämään iltaa kavereiden kanssa, mies tosin käy todella harvoin missään.

Tähän asti on mennyt hyvin, mutta mitä minulta voi oikeasti edellyttää? Haluan olla lapsille toinen turvallinen aikuinen isän lisäksi, mutta varsinainen äitipuolen rooli tuntuu vieraalta. Pohdin, että pitäisikö minun osallistua enemmän lasten elämään, vai riittääkö tämä? Mies painottaa koko ajan, ettei edellytä minulta mitään ja hän kantaa vastuun lapsista niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Hän on kuitenkin silmin nähden helpottunut kaikesta osallistumisestani lasten arkeen.

Kiitos vastauksista. Keskustelimme/keskustelemme kyllä asioista hyvinkin paljon, ja pyydänkin miestä välillä esim. käymään kaupassa tai tyhjentämään astianpesukoneen. Muuten hän itse on sanonut haluavansa olla tukena ja apuna.

Käytäntö on kuitenkin ihan muuta. Ei tässä tosiaan taida muuta ratkaisua olla kuin keskustelu. Rakastan häntä, ja haluan olla hänen kanssaan vielä vanhanakin.

Sinä, jolla tilanne oli toisinpäin -kuulostaa siltä, että olet hyvin tukena ja apuna. Miehesi on varmasti kiitollinen.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kuinka vanhoja lapset ovat ja kuinka kauan olette asuneet yhdessä? Lasten hoitoon en osaa ottaa kantaa, mutta kerta mies ei käy tällä hetkellä töissä, hänen pitäisi kantaa isoin vastuu kodinhoidosta. 

Minulla on kaisi teiniä. Minä hoidan kotia, koska ne ovat minun lapseni jotka sottaavat. Mies tekee lähinnä vain ruokaa.

Minusta tämä on reiluinta. Olemme naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen siis naimisissa, ja minulla on kaksi lasta. Lapset eivät ole mieheni biolapsia. Lasten isä on kuollut jo vuosia sitten, eikä ole siis ollut heidän elämässään juurikaan. He kyllä muistavat isän, mutta ovat ottaneet mieheni avosylin vastaan.

Olemme siis olleet mieheni kanssa naimisissa nyt 2 vuotta. Kysymykseni on; kuinka paljon vastuunottoa voin mielestänne odottaa mieheltäni lasten- ja kodinhoidon suhteen?

Jotenkin minusta tuntuu, että en kehtaa vaatia häneltä asioita, joita itse teen automaattisesti. Ja näitä asioita on melkoisen paljon. Toisaalta, hän tiesi, mihin lähtee mukaan, ja kosi minua.

Hän on monena iltana viikossa tuntikausia kahden kaverinsa luona. Tiedän, että hän ei petä, mutta....minä en käy muualla kuin töissä. Mies ei tällä hetkellä ole työssä.

Jos teet tavallisesti tai aina päivävuoroa töissä, en käsitä mitä teet puolisolla, joka on monena iltana viikossa tuntikausia jossain muualla, vaikka sitten kavereillaan. Mitä jää parisuhteelle?

Kotitöistä sen verran, että kyllä hänelle kuuluu niistä aika paljon, koska hänellä on niihin enemmän aikaa ja voimia, siksikin, että hän tosiaan tiesi sinun olevan lapsia.

Minusta on oletettavaa, että jokainen siivoaa omat jälkensä. Minä en lähtisi suhteeseen ajatellen, että toisen puolesta täytyy kotitöitä tehdä. Lapseton mies ei myöskään ehkä tajua etukäteen, paljon lapset teettää lisää töitä.

Pientä vivahdetta toki tuo se, että mies ei käy töissä. Sen eteen pitää tehdä, mutta ei lasten eteen.

Millaista teidän aikanne on kun olette yhdessä? Onko lapset silloin seurassanne? 

Jos olette naimisissa ja asutte samassa taloudessa, on miehelläsi mielestäni myös vastuu vähintään kodinhoidosta. Etenkin jos on vuorokaudessa enemmän tunteja siihen käytettävänä kuin sinulla. Hän kyllä varmasti tiesi mihin lähti, kun sinut vei alttarille. Eli vaikka ei sitten varsinaista isäpuolen roolia halaja, on hänen tehtävä silti olla kotona lapsillesi turvallinen aikuinen.  Kyllä yhdessä asuminen on aina kompromissi "uusperheissä". Ei voi mun mielestä ajatella, että otampa nyt vaan 1/4 pakettia vastuulleni kun muutan saman katon alle.  Jos hän haluaa sinut, haluaa hän myös lapsesi. Tsemppiä! 

Mielestäni on itsestään selvää, että sinä ja lapsesi tulette yhdessä pakettina. Mutta toinen näkökulma, tietääkö miehesi että haluaisit hänen ottavan enemmän vastuuta lapsista? Jos olet alusta asti osoittanut käytökselläsi haluavasi pitää vastuun itselläsi et voi nyt yhtäkkiä odottaa, että mies aktivoituisi asian suhteen oma-aloitteisesti, hän voi yksinkertaisesti pelätä astuvansa varpaillesi. Suosittelen ihan avointa keskustelua asiasta, varsinkin kun lasten isä on kokonaan pois kuvioista voi mies "luvan saatuaan" olla valmis paljon enemmänkin isä-tyyppiseen rooliin.

Kotona lusmuava mies ja työssäkäyvä yh-nainen. Jos nainen elättää miestä (herkästi näin käy, kun toinen työtön), pitää miehen tehdä kotityöt: siivous, pyykit, ruokahuolto. Siihen hänellä on aikaa. Lapset siivoavat ikätasonsa mukaan omat jälkensä. Nainen huolehtii lastensa kulut, koulun ja harrastukset. Mies osallistuu lasten elämään halujensa mukaan. Jos ei halua osallistua perhe-elämään, herää kyllä kysymys, miksi nainen tuota miestä kotonaan ruokkii ja elättää. Helpompi olisi eri kodit ja panosuhde.