Lue keskustelun säännöt.
Miten puolison kuolemasta voi selvitä?
30.03.2018 |
Onko täällä elämänkumppaninsa menettäneitä? Miten sinä ja mahdolliset lapsenne selvisitte menetyksestä? Miten käytännön asiat ja taloudellinen tilanne hoitui?
Yritän varautua tulevaan ja haluaisin saada jo etukäteen tietoa ja vinkkejä, joilla helpottaa omaa ja lastemme tilannetta, kun puoliso on poissa.
Kommentit (28)
On ainakin sellainen yhdistys olemassa kuin ”nuoret lesket”, josta saa vertaistukea ja ehkä käytännön neuvoja. Otan osaa vaikeaan elämäntilanteeseen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikalla ei ilmeisesti ole puolisonsa menettäneitä. ap
Aika jännää että ajattelet vain taloutta ja ”renkaiden vaihtoa” (käytännön asioita).
Itselläni oli samassa tilanteessa aivan eri ajatukset ja huolet.
Mutta näin me ollaan erilaisia.
Kliseistä mutta aika parantaa. Osa löytää uuden puolison heti, osa pysyy yksin lopun elämää. Elämä jatkuu joka tapauksessa ja tärkeintä on tukea lapsia.
Yksi murheistani on taloudellinen pärjääminen, koska en halua, että lapset joutuvat muuttamaan pois kodistaan isän menetyksen lisäksi. Se ei silti vähennä yhtään sitä surua ja tuskaa, jota tunnen rakkaan mieheni menettämisestä ja lasten jäämisestä isättömäksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanotto raskaaseen elämäntilanteeseen ja voimia tulevaan.
Puhukaa niin, ettei mitään jää sanomatta.
Lapsille voisi olla tärkeää, jos puolisosi, vanhempi, jaksaisi kirjoittaa heille kirjeet, joita voisivat isompina lukea. Jos kirjoittaisi rakkaudesta.
Voimia, ap. Olen kovin pahoillani puolestanne, valitettavasti minusta ei ole paljon apua. Sen verran voisin sanoa, että keskinäinen testamentti olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika jännää että ajattelet vain taloutta ja ”renkaiden vaihtoa” (käytännön asioita).
Itselläni oli samassa tilanteessa aivan eri ajatukset ja huolet.Mutta näin me ollaan erilaisia.
No niin ollaan. Moni muu ei kehtaisi ruveta nälvimään vaikeassa tilanteessa olevalle.
Vierailija kirjoitti:
Yksi murheistani on taloudellinen pärjääminen, koska en halua, että lapset joutuvat muuttamaan pois kodistaan isän menetyksen lisäksi. Se ei silti vähennä yhtään sitä surua ja tuskaa, jota tunnen rakkaan mieheni menettämisestä ja lasten jäämisestä isättömäksi. ap
Miehen kuoltua lapsesi saavat isän eläkkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi murheistani on taloudellinen pärjääminen, koska en halua, että lapset joutuvat muuttamaan pois kodistaan isän menetyksen lisäksi. Se ei silti vähennä yhtään sitä surua ja tuskaa, jota tunnen rakkaan mieheni menettämisestä ja lasten jäämisestä isättömäksi. ap
Miehen kuoltua lapsesi saavat isän eläkkeen.
Siitä tuskin on mitään apua, koska huoltaja ei saa käyttää lasten rahoja.
Huomattavasti paremmin kuin omasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi murheistani on taloudellinen pärjääminen, koska en halua, että lapset joutuvat muuttamaan pois kodistaan isän menetyksen lisäksi. Se ei silti vähennä yhtään sitä surua ja tuskaa, jota tunnen rakkaan mieheni menettämisestä ja lasten jäämisestä isättömäksi. ap
Miehen kuoltua lapsesi saavat isän eläkkeen.
Siitä tuskin on mitään apua, koska huoltaja ei saa käyttää lasten rahoja.
Hmm, näinköhän? Huoltaja/lähivanhempihan käyttää elatusavunkin.
Jäin leskeksi kohta 10 vuotta sitten. Olimme olleet yhdessä 15 vuotta. Mies sairasteli, mutta loppu peleissä kuolema tuli yllättäen. Heräsin aamulla, hän oli yöllä kuollut viereeni. Taisin ensimmäiset viikot vain maata ja tuijottaa seinään. Laihduin lähes 10 kiloa parissa viikossa. Joidenkin kuukausien jälkeen ajattelin, että ehkä tilanne ei vaadi itsemurhaa. n. 10 kuukautta myöhemmin aloin varovaisesti miettiä aionko olla yksin loppuelämääni. Vuoden päästä löysin nykyisen mieheni. Taloudellisesti pärjäsin erittäin hyvin eikä meillä ollut lapsia. Kallistahan kuolema on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää testamentti, jotta miehen omaisuus ei mene täysin lapsille, lasten omaisuutta on hoidettava edunvalvojan kautta ja Se on hankalaa! Pankissa osaavat auttaa, varaa aika heti.
Oletteko naimisissa? Tämä on yksi asia, jota moni pari ei tule ajatelleeksi. Ystäväni menetti avopuolison yllättäin, onnettomuudessa. Lapsi saa kuukausittain 'eläkettä', avopuoliso ei. Tässä lainsäädäntö laahaa perässä.
Toivon voimia tilanteeseesi.
Olin 21v jäätyäni leskeksi, puolison tehtyä itsemurhan. Miehen suku katkaisi välit, eivät tuon jälkeen ole lapsiin yhteyttä pitäneet.
Lasten vuoksi oli pakko jaksaa ja selvitä. Onneksi saimme kohtalaisen hyvää perhe-eläkettä eikä rahaa
-asioista huolehtimen vienyt voimavaroja.
Miehen kuoleman jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin opiskelut. Valmistuin ammattiin ja sain vakituisen työpaikan.
Noin 6 vuotta puolison kuoleman jälkeen löysin uuden kumppanin.
Aikaa kuolemasta nyt 26 vuotta ja vieläkään en ole unohtanut, mutta tunnepuolella on taakka helpottanut. Nyt vasta aikuisena olen käsittänyt, miten rankkaa nuo ensimmäiset vuodet olivatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin 21v jäätyäni leskeksi, puolison tehtyä itsemurhan. Miehen suku katkaisi välit, eivät tuon jälkeen ole lapsiin yhteyttä pitäneet.
Lasten vuoksi oli pakko jaksaa ja selvitä. Onneksi saimme kohtalaisen hyvää perhe-eläkettä eikä rahaa
-asioista huolehtimen vienyt voimavaroja.Miehen kuoleman jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin opiskelut. Valmistuin ammattiin ja sain vakituisen työpaikan.
Noin 6 vuotta puolison kuoleman jälkeen löysin uuden kumppanin.
Aikaa kuolemasta nyt 26 vuotta ja vieläkään en ole unohtanut, mutta tunnepuolella on taakka helpottanut. Nyt vasta aikuisena olen käsittänyt, miten rankkaa nuo ensimmäiset vuodet olivatkaan.
Kiitos. Hienoa kuulla, että tästä voi selvitä järjissään. Pakkohan se on lasten takia. Olemme naimisissa. ap
Isäni kuoli viisi vuotta sitten levinneeseen eturauhassyöpään. Sairasti pari vuotta.
Vanhempani olivat naimisissa reilut 30 vuotta. Minä ainoa tytär joka asun siis omillani.
Isä ja äiti olivat hyvin läheiset. Ennen isän kuolemaa he puhuivat kaikki asiat halki, ja isä käski äidin käyttää loppu elämänsä juuri niin kuin se hänelle on parasta ja tyydyttävintä.
Isän kuoleman jälkeen äiti oli hyvin aggrassiivinen ja negatiivinen. Häntä oli vaikea kestää.
Vähitellen aika teki tehtävänsä ja hän alkoi taas pikkuhiljaa elää. Tutustui erääseen leskimieheen, ja vuoden tuntemisen jälkeen menivät kihloihin ja ovat nyt asuneet pian vuoden yhdessä. Äiti ehti olla täysin yksin kolmisen vuotta ennenkuin tutustui tähän mieheen.
Heidän elämänsä tuntuu olevan harmonista rinnakkain eloa. Hyvin samantyyppisiä ja samoista asioista kiinnostuneita kun ovat. Olen iloinen että äitini löysi tämän miehen. Hän ei ole tyyppiä joka pärjäisi yksin. Minä tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa, en jaksaisi olla koko ajan tukena ja apuna. Näin on hyvä.
Sanotaan, että kuolemasta selviää paremmin kuin jätetyksi tulemisesta. Eli kyselepä heiltä, jotka on jätetty 20 vuoden jälkeen,
Olemme olleet pitkälti yli 20 vuotta yhdessä. Lapset ovat ala-asteikäisiä. Puolisoni sairastui vakavasti, eikä toiveita paranemisesta ole. ap