Lue keskustelun säännöt.
Mieheni hylkää minut koska olen masentunut ja ahdistunut
30.03.2018 |
Elämäni on nyt stressiä täynnä, samoin kuin miehelläkin on mutta ei hänellä ole läheskään niin paljon murhetta. Terveyteni on reistaillut pahasti ja olen siitä stressaantunut kun oireiden syy ei meinaa selvitä. Mieheni puhuu kuin haluaisi jättää minut oman onneni nojaan "Suhde on ehkä pelastettavissa jos..." ja sanoo rakastavansa minua. Hän haluaisi jutella suhteemme tilasta, aika pahaenteistä. Onkohan ero odotettavissa? Emme ole nyt viettämässä pääsiäistä yhdessä vaan olemme toisaalla kumpikin omassa porukassa.
Kommentit (21)
Kauanko tilanne on jatkunut? Jos olette samassa jamassa vuosi tolkulla, niin lähteminen voi olla oikea vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko tilanne on jatkunut? Jos olette samassa jamassa vuosi tolkulla, niin lähteminen voi olla oikea vaihtoehto.
Tätä vaikeaa tilannetta on jatkunut noin vuoden, mutta erojuttu vasta pari kuukautta sitten kun kysyin tunnustellakseni että välittääkö ja onko todella mukana eli "haluaisitko sinä erota koska meillä on vaikeaa?" Ei halunnut. Nyt tänään tuli häneltä puheeksi asia sitten mun kysymän. Ollaan oltu vuosia yhdessä ja meillä on yleensä tosi kivaa ja tullaan toimeen. Nyt vuoden sisällä tilanne on eskaloitunut kun mun sairaus on tullu vaikeammaksi ja epätoivoisemmaksi. Ollaan riidelty enemmän koska olen tietenki stressaantunut mysteerisairaudesta.
Ap
Itse olisin vain hyvilläni, miksi jonkun muun pitäisi kärsiä toisen (mun) pahoinvoinnista ja ongelmista?
En vaan osaa tulkita miestäni nyt. Yleensä luen ku avointa kirjaa - haluaako hän oikeasti erota vai mitä hän meinaa. Siitä olen sata varma ettei toinen nainen kuulu kuvioihin vaan ero käy varmasti mielessä stressin takia.
Ap
V*ttu jos kumppaniaan rakastaa todella, niin miään ei ole eron syy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin vain hyvilläni, miksi jonkun muun pitäisi kärsiä toisen (mun) pahoinvoinnista ja ongelmista?
Näin ajattelin itsekin mutta sitten järkeilin että miksi hän haluaa lähteä jos rakastaa mua? Nyt jos koskaan tarttisin tukea...
Ap
Vierailija kirjoitti:
V*ttu jos kumppaniaan rakastaa todella, niin miään ei ole eron syy...
No on se, jos itseen puretaan koko ajan jotain pahoinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt hakea tilanteeseesi ulkopuolista apua vai oletko kaatanut kaiken puolisosi niskaan?
Sanon nyt suoraan, että jos on mielenterveysongelmia, on se ihan hemmetin rankkaa myös sille toiselle osapuolelle, koita ymmärtää myös se puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V*ttu jos kumppaniaan rakastaa todella, niin miään ei ole eron syy...
Näin ajattelen itsekin, varsinkin kun miehelläkin on perussairaus. Luulis tietävän...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin vain hyvilläni, miksi jonkun muun pitäisi kärsiä toisen (mun) pahoinvoinnista ja ongelmista?
Näin ajattelin itsekin mutta sitten järkeilin että miksi hän haluaa lähteä jos rakastaa mua? Nyt jos koskaan tarttisin tukea...
Ap
No ehkä olet liian hankala, ei se, että toista rakastaa tarkoita lehmän hermoja ja härän voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 ja puoli litraa valkoviiniä. Eiilen sama. Tupakkkia 5 kartonkia kahteen päivään.
Eli mun pitäis päästää mies menemään? Entäs minä, mistä mä löydän itselleni oikean välittävän miehen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on halunnut lähteä mukaani sairaalaan, en oo koskaan pakottanut... Tää on aika uskomatonta, miksei oo aiemmin puhunut suoraan....
Ehkä mun on parempi ilman tätä miestä, tosin on ollut muuten kiltti, turvallinen ja välittävä...
Ps.14 ei oo minä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli mun pitäis päästää mies menemään? Entäs minä, mistä mä löydän itselleni oikean välittävän miehen?
Ap
Sekö sinut parantaa? Laastari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mun pitäis päästää mies menemään? Entäs minä, mistä mä löydän itselleni oikean välittävän miehen?
Ap
Sekö sinut parantaa? Laastari?
Tuo en ollut minä. En varmasti enää ryhdy suhteeseen kenenkään miehen kanssa.... Niihin ei voi luottaa...
Ap
Itselläni tuollainen mysteerisairaus paljastui somatisaatiohäiriöksi (ja yleistyneeksi ahdistushäiriöksi). Kävin kymmenissä testeissä, kokeissa ja tutkimuksissa, ja mitään ei löytynyt ennen kuin vasta sitten psykiatrin vastaanotolla. Ihan vaan sillä sanon, jos et ole tätä mahdollisuutta miettinyt. Nyt paraneminen hyvässä vauhdissa kiitos psykoterapian.
Ja jos haluat näkökulmaa suhteeseesi: oma suhteeni mieheeni on vain syventynyt sairastumiseni jälkeen. Ei varmasti ole ollut helppoa hänelle (ja voi hyvinkin olla että on miettinyt, että helpompi olisi vain lähteä), mutta nyt meillä menee tämän koettelemuksen hieman helpotuttua paremmin kuin koskaan.
Niin oletko hankala miehelle? Jos olet muuttunut vittumaiseksi jänkääjäksi niin ei ole ihme jos mies alkaa miettimään lähtöä. Varsinkin jos et edes yritä käyttäytyä niin kuin aikuisen kuuluisi parisuhteessa.
Minulla on katkeamassa 20-vuoden suhde. Minulla on vaikeaa enkä saa miehestä tarvitsemaani (tai edes sitä vähäisempää tukea). Meillä on ollut hyvä suhde ja hyvä yhteys, mutta ehkä se on perustunut siihen harhaan, että minulla ei ole ollut tarpeita.
Jätä se, turhaa tuhlata aikaa tuollaiseen. Itse ainakin yrittäisin olla läsnä siinä kumppanin kanssa jos olisi jotain vastoinkäymisiä.