~*~SYYSKEIJUJEN PE&LA&SU~*~

olinpa ollut hassu kun olin johonkin kadottanut itseltäni yhden raskausviikon :)



Siis mulla viikot 19+1 :)

Ihana oli taas herätä kun aurinko paistaa! Eilen kävin jo vähän kävelemässä, tänään ehdottomasti uudelleen. On se jännä kuinka toi sää vaikuttaa mulla melkeinpä joka asiaan! =)



Onko muita jolla sormet syyhyää että sais jo vauvan käsivarsille? Mulla meinaa välillä itku tulla kun luen täälä viestejä et mitä kannattaa ottaa sairaalaan mukaan jne. Se on ittellä viä niin monen kuukauden päässä..Pakko hypistellä koko ajan vaatteita ja vaunuja kun kerran tulee paha mieli! =) Onko vinkkejä et kuinka se aika kuluis nopeemmin?!



Nyt on ruvennu tuntumaan vattas jotakin möyryämistä. Vihdoinki. Meidän koti dopplerilla ei meinaa sydänäänet kuulua kun vilperi potkii niin lujaa että kaikki muut äänet peittyy sen alle!



Mä en oo nyt muutamaan päivään itkenyt mitään joten kyllä täs muutaman päivän sisällä on jonkinmoinen purkaus odotettavis! Muutaman kerran oon itkenyt vaan ihan silkasta itkemisen ilosta.



Miisa84 & Vilperi, Rv 19+3

Siellä on jopa lämmin jo :o Tuleepa lähdettyä taas ulkoilemaan.



Mä oon myös huomannu olevani taas aivan älyttömän herkkä, itken ihan liian helposti. Tais olla joku päivä puhetta liikunnastakin.. Ulkoilu alkaa varmaan taas maistumaan, kun ilmat lämpenee ja salilla oon yrittäny koko ajan käydä. Jaksais nyt mahollisimman pitkään, olin viime rakaudessa nimittäin ihan älyttömän huonossa kunnossa.



Jippii, löydettiin vihdoin asunto! Ihan vuokra-asunto on, oma vasta sit kunhan mä pääsen töihin. Etittiin neliöö, mutta otettiin nyt kolmio koska on sen verran iso kuitenkin. Ja tietty se laminaattilattia ja nätti keittiö houkutteli myös ;) Lapsethan menee samassa huoneessa varmaan vielä aika monta vuotta. Sit siinä on pieni takapiha, joka onkin tosi kätevä, saa vauvan sinne nukkumaan. Meillähän on nyt niin säälittävän kokonen parveke, ettei sinne mahdu kun yks tuoli. Muutto olis sit touko-kesäkuun vaihteessa :)



Napaan ei mitään uutta kuulukaan. Möykky liikkuu puolelta toiselle ja potkii alhaalla. Ultraan on mulla vieläkin aikaa lähemmäs 2 viikkoa, mutta neuvola on sentäs ens tiistaina.



Tisha rv18+3

[color=PaleVioletRed1]Miisa täälläkin odotellaan malttamattomana vauvaa. Tuntuu ettei jaksais millään oottaa enää....minulla tulee kiusattua meidän kissaa kun välillä huomaan keinuttelevani sitä sylissä kuin vauvaa:) Se kyllä äkkiä herättää minut haaveistani, kun ei tykkää yhtään moisesta kohtelusta....onneksi meillä ei ole vielä lastenvaunuja hankittuna, laittasin varmaan kissan vaunuihin ja lykkisin pitkin pihaa..:D



Mutta siltikään en haluaisi että vauva olisi jo tässä. Tämä odotusaika on ollut ihmeellistä, koko ajan tulee vastaan uutta. Ihanaa kun tulee kesä ja haluan elää sen ylpeästi isolla mahalla. Loppujen lopuksi syyskuu tulee kuitenkin nopeasti.



Onnea sinne ajan tappamiseen! :)



Kirjottelen enemmän omia kuulumisia myöhemmin....nyt ulos!



Kerttu rv 18+ [color=DarkSeaGreen][size=6]♥[/size]

Miten teillä on sujunut haravoiminen? Mä koitin äsken haravoida niin mulla alkoi selkeesti tuntumaan tonne kohtuun ja oli pakko lopettaa melkein heti koko homma. Ihmejuttu. Mitenköhän sitä saa kukkaset istutettua ja siemenet kuukauden päästä?!



Mutta nyt ruuanlaittoon.



rv 20+6

Mulla on ollut sellainen vauhtiviikko etten ole ehtinyt koko viikolla täällä edes käymään lukemassa pinoja. Kiva onkin nyt pitkästä aikaa istahtaa rauhassa koneelle ja uppoutua vauvamaailmaan. :) Esikoinen on päikkäreillä ja mies lähti autonäyttelyyn. Ei meillä mitenkään uutta autoa katsella, nykyinen on hyvä ja tilava mutta kuulema kevät ja uudet autot polttelee niin pitäähän niitä käydä vilkuilemassa. Miesten juttuja totaalisesti... :)



Omat kuulumiseni ovat ihan hyvät ja normaalit. Vauva potkii aikasta ahkeraan masussa ja etenkin nukkumaan mennessä liikkeet tuntuvat todella selkeästi ja välillä jopa voimakkaasti. Aikaisemmin valittelin hirmuista väsymystä ja sekin on nyt voitettua aikaa. Taitaa tuo kevät ja valoisuus muutenkin vaikuttaa omaan mielialaan kun jotenkin on niin onnellinen olo.



Olette ilmeisesti keskustelleet herkkyydestä. Ekassa raskaudessa en kokenut olevani mitenkään erityisen herkkä, enkä yleensä muutenkaan itke esim. herkissä leffoissa tms. Mutta entäs nyt: tuntuu että pienimmästäkin asiasta mikä vaan voi herkistää telkkua katsoessa, tuntuu että kyynel kirpoaa silmäkulmaan. Onneksi en ole ainakaan toistaiseksi herkistynyt muissa tilanteissa kuin telkkaria katsoessa. :) Ihmeellistä on tosiaan tämä raskausaika..



Rakenneultrakin olisi edessä muutaman viikon päästä 9.5, sitä odotan jo innolla. Toki mullakin välillä on mielessä että onko tuolla masussa kaikki hyvin mutta olen vaan sitten ajatellut että vauva kuitenkin liikkuu ja masu on suloisesti kasvanut. Ainakin siinä mielessä kaikki on kunnossa siis.



Syksyä ja itse synnytystä en ole vielä kovin paljon miettynyt. Esikoisenkin kohdalla ajattelin etten kauheasti ala etukäteen miettimään, koska harvoinhan se menee niin kuin suunnittelee tai kirjoissa lukee. Ja kyllä kai se vauva sieltä jotenkin pois tulee, en ainakaa ole kuullut että jollakin olisi masuun jäänyt. ;) Mutta ehkä sitä sitten lähempänä tulee jonkin verran mietittyä, varsinkin nyt kun tietää että mitä edessä on kun sen kerran jo on kokenut.



Mutta nyt leipomaan, illalla tulee pari tuttua muksuineen käymään ja vilinää ja vilskettä riittää. Ihanan aurinkoista sunnuntain jatkoa kaikille!



T: Anmari rv 18+1

Muistaako kukaan minkäpäivän ketjussa on mukana se linkki mistä näki että jos vauva syntyy näillä ja näillä viikoilla niin selviytymismahdollisuus on jotain prosenttia?

Tarkoititkohan tätä sivua?



http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid…

enpä ole minäkään täällä jaksanut käydä moneen viikkoon... tuntuu niin kovin vaikeelta istua koneen ääreen, vaikka se onkin 24/7 päällä.

Pitää koittaa skarpata. Työmotivaatio on täydessä nollassa, ei kiinnostais töissä olla tippaakaan, kun arinkokin on jo alkanut paistella ja mökille halajais mieli...

nyt on käyty ultrassa taas kattelemassa, oli se kivaa nähdä ne kaikki pienet käsien ja jalkojen luut. varasin sitten suoraan 3d-utraankin ajan, kun sukupuoli ei ultrasa näkynyt ja sen haluan ehdottomasti tietää.

liikkeet tuntuu jo päivittäin, ei mitään selviä liikkeitä, mutta säännöllistä möyrintää.



t. Rocka01+ ötökkä rv 20+?

täällä kanssa yksi saamaton! Tänään on ollut todella väsynyt olo, kun sekä pe että la oli juhlat. Ei sitä millään meinaa enää jaksaa valvoa ja ihmisten ilmoilla myöhään olla, kun esikoisenkin kanssa saa aamukuudelta herätä ylös.



Viime yönä heräsin kamalaan supistukseen, kesti jonkin aikaa. Masu oli aivan kova. Tuli ihan paniikki, että mitäs nyt tapahtuu, mutta onneksi supistelu loppui, eikä tänään enää ole ollut. Kamala herätä kesken unien tuollaiseen. :( Näin painajaista (aina kun mies ei ole kotona, niin nään painajaisia) että ehkä se johtui siitä, en tiedä.



Muuten masussa ollut tänään vilskettä parin hiljaisen päivän jälkeen. Onneksi, muuten olisin alkanut jo huolestumaan. Rakenneultra on perjantaina, aivan ihanaa! En jaksais enää millään odottaa. No, perjantai tulee " kai" nopeasti.



Mäkin olen ollut todella herkällä tuulella ja samoin mielialat vaihdelleet hurjasti. Eilenkin kun illalla yksin katsoin esikoisen mentyä nukkumaan telkkaria, niin johan siellä draamasarja sai mut itkemään. Kaikki mikä koskettaa äitejä, lapsia, vauvoja ja perheitä, niin johan itku tulee jos jotain kamalaa niissä tapahtuu. Mies sanoi, ettei muista esikoista odottaessani, että mulla olisi ollut mielialan muutoksia tässä määrin, tai yleensä. Hormoonit hyrrää oikein kunnolla. Itseäkin joskus jälkeenpäin naurattaa, että mitäs sitä tuli taas sanottua tai tehtyä.



Mutta ihanat ilmat olleet! Toivottavasti jatkuu. Ulkoilua paljon, niin pysyy pirteänä ja saa vähän aurinkoa. Espanjaanhan me lähdetään ensi kuussa kahdeksi viikoksi, sitten voikin d-vitamiinin unohtaa neuvolan mukaan. Raudan jouduin aloittamaan jo nyt, kun hb sen verran alhainen.



Mutta viikonlopun jatkoja ja pirteää alkuviikkoa kaikille.



inkuli ja nuppu rv 19+4

Eksyin taas tänään tuonne lähikirppikselle ja olipa onni, siellä oli käyttämättömiä äitiyspakkauksen bodyja&potkareita hintaan 50c/kpl. Ostin niistä sitten mieluisimmat, vuotta en tiedä mutta tutuilta näyttää eli taitaa olla samoja kun kavereiden vauvoilla v. 2003-04 pakkauksissa.



Viime aikoina olen ollut tosi energinen, päiväunet pitää kyllä edelleen viikonloppuisin ottaa mutta jaksan ja haluan puuhastella paljon enemmän kuin aikoihin. Ihanaa :) Ja tänään huomasin iloita siitä, ettei enää ole oikeastaan yhtään inhokkiruokaa, vaan kaikki maistuu taas hyvältä! Syön kyllä pääosin terveellistä kotiruokaa, kasviksia, salaatteja ja hedelmiä tekee koko ajan mieli. Eilen söin pitkästä aikaa karkkia ja aika äkkiä tuli makeankiintiö täyteen. Vauva kyllä heräsi siitä sokeripiikistä, melskasi mahassa oikein kunnolla :)



Inkuli minä kanssa ehdin jo huolestua kun liikkeet oli pari pvää tosi vähäisiä, mutta eilen illalla ja tänään taas ollut niitä ihan kivasti. Iltaisin tuntuu vauvelini liikkuvan enemmän kuin aamuisin/päivällä. Mukavaa Espanjan reissua, minnepäin olittekaan lähdössä?



Tisha onnittelut asunnosta! Meillä 6v ja 3v nukkuu edelleen samassa huoneessa, eikä aikomustakaan laittaa omiin huoneisiin vielä aikoihin. Viihtyvät hyvin samassa ja kun suurin osa leluista&leikeistä on yhteisiä niin mikäs siinä. Vauva sinne ei kolmanneksi mahdu, mutta hän nukkuu varmaan isoveljien tapaan meidän huoneessa perhepedissä 1-2v.



Mayella 17+4

[color=darkviolet] Laitetaanpa nyt kolmen päivän pino, kun viikonloppuisin on aina ollut hiljaisempaa.



Synnytysvideo: minusta ne on sikäli ihan hyviä et näkee mitä se synnytys on (ei sovi kovin herkille kylläkään), mutta samalla kannattaa muistaa että jokainen synnytys on omansa ja kipukynnys ihmisillä erilainen. Itse olen nähnyt useita synnytyksiä ja sektioita ihan livenä ja minusta ne ovat jotenkin kauniimpia ja luonnollisempia katsoa (+hoitaa) kuin videolta näytetyt. Valmistun kk päästä terkaksi ja siksi kokemusta synnytyksistä ja tietenkin yksi omakohtainen kokemus. Mulla muuten synnytyssupistukset oli kuin menkkakipuja x 1000. Ja kipu ei koskaan yltänyt napaa korkeammalle. Mites muilla? Olin etukäteen kuvitellut kivun olevan erilaista.



Oma (.): ei erikoista. Tuntuu väliin ihan hölmältä kirjoittaa tänne ku ei oikeastaan oo mitään kerrottavaa. Jotain möyrintää tuntuu, mutta kunnon liikkeitä odottelen. Taidan ma soittaa terkalle ajan sydänäänten kuunteluun jos ei viikonloppuna mitään tapahdu.



Onnitelut ultrassa käyneille ja mukavaa päivää kaikille!



Oona, esikko ja sintti 17+5 [color=deeppink][size=5]♥

On jotenkin kummallinen olo. Sellainen ihan epätodellinen. Mikään ei oikein kiinnosta ja mitään ei jaksaisi tehdä - varsinkaan töitä. Muistan kyllä aikaisemmista raskauksista sen, että sitten kun vaaveli oli syntynyt, uppouduin kuin omaan maailmaani, mutta en muista että se olisi alkanut jo raskauden aikana. Mitenkäs teillä muilla?



Uskon, että tähän oloon vaikuttaa myös tuo jatkuva juiliminen jalkovälissä. Se jotenkin valtaa mielen. Kehuin tiistaina neuvolassa, että eihän tässä mitään hätää, että kipuun alkaa turtua, mutta nytkin täällä töissä istuminen on tuskaa, kävely on tuskaa, seisoa pystyy, kun seisoo tasaisessa asennossa, tosin seistessä selkä taas vihoittelee. Sain eilen ilmeisesti selkään vetoa ja nyt sitten kärsin siitä normaalin pakarakipuilun lisäksi. Voi vietävä!



No, se valituksista. On niin mukavaa, kun minäkin olen selkeästi alkanut tuntea vaavelin liikkeitä. Kovasti möyrii ja möyriessään saa äiskälle ällön olon. Heh... mitähän enteilee... Poikani oli vallan mahdoton menijä masussa ollessaan ja on sitä edelleen. Tyttö taas oli masuasukkina tosi rauhallinen ja niin on nytkin.



Kiva kuulla hyviä rakenneultrakuulumisia. Itselläni ultra on maanantaina ja toivon niin hurjasti, että sukupuoli selviäisi, vaikka tietenkin tärkeintä on, että kaikki olisi kunnossa. Ihanaa joka tapauksessa nähdä pikkuinen toistamiseen!



Mutta nyt taas töiden pariin. Äh!



Hyvät viikonloput keijusiskoille!



fullmoon 19+4

[color=Crimson]

Ehkä te kokeneemmat olette oikeassa ja ei kannata muodostaa kuvaa omasta synnytyksestä sen synnytysvideon naisen perusteella.....



Onneksi täällä on teitä jotka ootte jo synnyttäny niin voi sitte kysellä jos joku pelottaa....kun syyskuu ja synnytys lähestyy:)



Täälläkään ei omaan mahaan mitään uutta. Eilen säikähdin ihan pientä juttua todella kovasti ( oon hirveän säikky) ja sitte alko mietityttään että mitähän se vauva ajattelee kun äiti noin pelästyy....mutta eiköhän se vaudissa pysy.



Rakenneultraa odottelen....ei vielä mitään tietoa koska pääsen:(



Ihana mennä nukkumaan kun tietää että Kermaperuna siellä mahassa alkaa aina liikehtimään. On se vaan niin herkkää....



Onko muilla muuten ollu kiusallisia herkkyyskohtauksia? Kun itsellä on tunteet välillä todella pinnassa. Siellä synnytysvalmennuksessa meinas monessa kohtaa alkaa itkettään ja piti tosissaan pidätellä. Oishan se ollu noloa jos minä oisin märissy jonku imetysluennon aikana:)



Eilen katoin sen Kaksipäisen kotkan varjossa-elokuvan ja koko ajan meinasi itku tulla. Samoin kun loukkaannuin siitä että mieheni lähti kaverinsa autoa korjaamaan...itkin täällä yksikseni. :)



Kun en normaalisti ole mikään itkuherkkä ihminen niin vähän huolestuttaa...jos mulla nyt jo tällästä niin mitä sitten synnytyksen jälkeen? :)



Ihanaa olla nainen ja hormoonien armoilla :)



Kerttu rv 18+ [color=Sienna][size=6]♥[/size]

on kyllä hukassa täälläkin ja ollut jo jonkin aikaa! Kesälomaa vaan odotellessa... ja kesää yleensäkkin. Jotakin kevätväsymystä tuntuu olevan, kun ei oikein huvittaisi tehdäkkään mitään. Alkaisi edes vähän aurinko jo paistaan niin voisi piristää!

Jotakin piristystä on ainakin huomenna luvassa kun pitäisi suunnistaa Tampereelle piha- ja puutarhamessuille jos vaikka jotakin vinkkiä ja ideoita sieltä löytyisi!



Hyvää viikonlopun alkua vaan kaikille!



t. Tuittu ja papunen 18+6

Fullmoon ja Kerttu, kyllä on tuttua epämääräinen epätodellinen olo ja tunneherkkyys!



Oon pari viime viikkoa ollut jotenkin epämääräisesti alamaissa ja ahdistunut. Lähinnä esikoisen vointi huolestuttaa. Jos sillä on pientäkin vaivaa, heittäydyn heti lähes hysteeriseksi. Äsken se jäi mummulaan hoitoon ja pelkäsi siellä ollutta sähkömiestä, ja hyvä etten porannut koko paluumatkaa... :/



Jännä juttu sinänsä, että tämä oma raskaus ja vauvan vointi ei aiheuta pelkoja vaan ne kohdistuu esikoiseen. Järkeilin sen niin, että koska odotus- ja vauvahormonit herkistää äidin vauvan tarpeille, niin raskausaikana, kun sitä vauvaa ei tarpeineen vielä ole, esikoinen toimittaa ikään kuin sen vauvan virkaa. :) Esikoista odottaessa pelkäsin muistaakseni, että miehelle käy jotain tai että se sairastuu tms. Taidan olla vähän hermoheikko!



Muuten meneekin sitten ihan kivasti. Vanha suonikohju on alkanut vähän vaivata ja pahentua, joten pitänee hommata viimeistään nyt kunnon tukisukkahousut. Kantotakin tilasin juuri loppuraskautta ja vauvan kanniskelua varten, ja sitä odotan kieli pitkällä. :)



Liikkeitä on tainnut tuntua nyt parina kolmena päivänä. Hyvin heiveröistä kutittelua se vasta on, mutta jotain kuitenkin. Esikoisesta tunsin vasta viikolla 20, joten en odottanut kovin aikaisia tuntemuksia tästäkään.



Sunnuntaina mennään risteilylle!



höyryjyrä 17+5

Taas pikana, pitää mennä töihin (siis tuohon toisen pöydän ääreen, heh heh).



Synnytyskipu: mulla se alkaa vatsan puolelta, mutta synnytyksen edistyessä leviää myös selkään ja lopulta en ole enää ihan varma kumpi puoli on kipeämpi.



Herkkyys: kyllä! Tuntuu, että joka kerta hieman pahempi kuin edellisellä :D Mainoksetkin saattaa itkettää, samoin kaikki muut ihan tyhmätkin jutut. Sama meno jatkuu vielä imetysaikanakin.



Vauva voi hyvin ja potkii kovasti. Näkyy tosiaan jo ulospäin, aika vekkulin näköistä :) Esikoinen päätti mitata äidin mahaa ja ympärysmitta näyttää jo 106cm. Varsinkin iltaisin vauva takoo ja oikein voimalla, mutta kovia jysäyksiä tulee kyllä pitkin päivää. Ensi viikolla äitiysneuvola.



Esikoinen sai toisen flunssan ja nyt seurataan miten tilanne kehittyy ja saako kuopus sen myös. Sunnuntaina olisi neitien serkkupojan synttärit, mutta ne jäävät väliin, jos meillä aletaan kovasti sairastella.



Jep, tämä tästä, jatketaan taas!



Porenn, tytöt ja Pimpula rv 21+3

Viikonloppuja toivottelen jo nyt, linjoilla olen taas vasta maanantaina.



Huomenna päätin lähteä nuoremman pojan ja kaverin ja hänen lastensa kanssa tivoliin, Seiterä kiertää kuulemma jo. Kallista lystiä, mutta menköön. On niin kaunis ilma tulossa etten kyllä jää kotiinkaan kykkimään, ja mökille ei viitsitä lähteä kun piha on siellä tähän aikaan vuodesta ihan liejua. Ensi viikolla siteen taas mennään kun on vähän pidempi vapaakin.



Olosta ei oikeastaan mitään kerrottavaa, kaikki ihan ok.



Siis viikonloppuja ja vointeja keijuille!



Tinah 20+5

Moikka pitkästä aikaa!

Tultiin eilen vajaa viikon lomaltamme Pariisista ja nyt sit ollaan taas onnellisesti kotona. Matkustaminen on aina niin mukavaa, mutta nyt oli myös vähän rankka reissu. Syy oli lapsissa: pojat eivät olleet ihan niin hyvää matkaseuraa kun oltiin ajateltu, eli jatkuvaa kitinää, marisemista ja tappelua tiedossa...:( Mutta kevät oli Suomeen verrattuna ihanan pitkällä ja ruokakin oli tunnetusti hyvää:).

Oma vointi on koko ajan ollut loistava, ei mitään sen kummempaa väsymystä tai supistuksia. Liikkeet tunnen jo vähän paremmin, mutta istukan takia ne tuntuvat edelleen aika vaimeina.

Tsemppiä kaikille rakenneultraa odottaville!



Rv 20+0 (taas uusi viikko alkanut!)

Heipä hei vaan. Viikonloppu alkaa tunnin päästä meikäläisellä, kun pääsee kotiin töistä. Motivaatio on miinuksen puolella. Melkein koko päivä on mennyt vauva-asioita miettiessä!



Suurin juttu tälle päivälle oli se, että tuli ostettua lastenvaunut etänä! Siis näin siellä huuto.netissä (ja sama oli myös täällä Vauva-lehden sivuilla) ilmoituksen vm. 2004 Teutonia Mirageista, joita kaverini kävi katsomassa, ja kehui, että siistit ovat, ja osti sitten ne puolestani! Eli nyt on sekin homma hoidettu. Tuli siis ostettua " sika säkissä" ;) Mutta luotan ystävääni 100 %:sesti. Eli tein varmaankin ihan hyvät kaupat. Hoitolaukkua ja pehmeää kantokoppaa jne. Untamokin täällä masussa potkii innoissaan.



Tunneherkkyydestä oli puhetta: tuttua on täälläkin! Toissailtana itkin, kun en olisi mitenkään jaksanut lähteä ulos lenkille kun mies pyysi. Onneksi sitten lähdin, tuli huomattavasti parempi mieli! Mies on kyllä ymmärtäväisesti jaksanut näitä itkemisiä, vähän ihmeissään kyselee: " Miksi nyt tuostakin pitää itku tulla?" Hullu hormoonihiiri! Ja sitten saan aikamoisia raivopuuskia! Suutun ilman syytä! (No se nyt ei sinänsä ole mun äkkipikaiselle luonteelleni mitään uutta...)



Huomenna olen minäkin puolivälissä! Kivalta tuntuu.



T. Rizzu rv 19+6