Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva yöllinen heräily ja levottomuus (ADD?)
30.03.2018 |
Olen 24v ja heräillyt öisin niin kauan kuin muistan, eli vähintään sellainen kymmenen vuotta. Herään yön aikana yleensä noin 2-6 kertaa. Toisinaan nukahdan heti uudelleen, mutta nyt on taas menossa huonompi kausi ja voi mennä tuntejakin uudelleen nukahtamiseen. Illalla nukahdan kyllä nopeasti (kiitos melatoniinin) mutta herään melkein poikkeuksetta jo parin tunnin kuluttua (virkeänä). Uni on tosi usein sellaista kevyttä, ihan kuin olisin jossain puoliunessa tai horteessa vaan.
Jotenkin tuntuu että käyn koko ajan ihan ylikierroksilla. Ajattelen jotain jatkuvasti, myös silloin kun yritän nukkua. En vaan jotenkin pysty lopettamaan sitä kuin pieneksi hetkeksi, joka sekin vaatii pinnistelyä. Ajatukseni ovat tosi sekavia, enkä oikein muista niitä edes jälkikäteen. Tämä varmaan kuulostaa tosi kummalliselta, mutta teen usein jonkinlaisia listoja pääni sisällä tai kuvittelen mitä keskustelisin jonkun henkilön kanssa. Tein ADD-testin tuossa äsken ja sain yli 70 pistettä eli ADD:n todennäköisyys on aika suuri. Siinä oli joku sellainen kohta kuin "Tuntuu kuin aivoni olisivat televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä" tai jotain sellaista ja se kyllä kuvaa todella hyvin tuntemuksiani. Muitakin ADD:n oireita mulla on aina ollut, esimerkiksi tenttiin lukeminen on sellaista että luen pari riviä --> ajatukset karkaa johonkin --> luen taas pari riviä --> ajattelen jotain muuta jne. Toisaalta arkiaskareet multa sujuu melko hyvin, eikä rutiinit tuota vaikeuksia niin en mä sitten tiedä olisiko kyse kuitenkaan ADD:sta.
Olen kyllä siitä onnekas, että olen päivällä yleensä suht virkeä vaikka olisin nukkunut huonosti. Ärsyttää ja ahdistaa kuitenkin tämä asia. Voikohan yöheräily olla joillakin ihmisillä sellainen unen ominaispiirre, vai onko aina kyse jostain ongelmasta? Vaikuttaako aamulla ja päivällä juotu kahvi unensaantiin?
Kommentit (5)
Hups... tosiaan sanoitkin tuossa että olet 24-vuotias. t. edellinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kärsi univajeen oireista päivällä, niin saatat luonnostasi vain tarvita vähemmän unta?
Ajatusmaailman levottomuus on kyllä sinänsä minusta huono asia. Ei kannata heti pistää kaikkea mahdollisen ADD:n tms. piikkiin eikä varsinkaan hakea apua lääkkeistä, vaan ensin kannattaa yrittää vähentää elämästä ylimääräistä stressiä aiheuttavat asiat ja opeteltava rentoutumaan tietoisesti. Vaikka levottomuus olisikin alkanut jo 10 vuotta sitten, se ei silti välttämättä oli pysyvä ominaisuutesi / oire, johon tarvitset lääkkeitä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tutustu esimerkiksi netistä, mitä sanotaan viivästyneestä unirytmistä. Viivästynyttä unirytmiä saattaa esiintyä neuro-epätyypillisillä ihmisillä, kuten add:ssa, Aspergerissa jne., murrosikään tultaessa. Melatoniini auttaa nukahtamaan normaalisti, mutta myöhemmin yöllä esiintyy valvomista. Se on hyvin tavallista eikä mitenkään vaarallista. Tärkeintä taitaa olla, ettei tee siitä ongelmaa itselleen varsinkin, kun/jos olet ihan virkeä päivisin.
Samoin on tärkeää noudattaa säännöllistä päivärytmiä, johon kuuluu säännölliset ruoka- ja nukkumaanmenoajat ja liikuntaa kohtuullisesti.
Kokeile meditointia? Minulla se on auttanut ajatusten harhailuun, ahdistukseen ja keskittymiskykyyn. Nukun myös paremmin.
Olet vielä varmaan aika nuori? Olin nuorena samanlainen, herkkäuninen ja lukeminen kokeeseen tai tenttiin ei onnistunut mitenkään. Lisäksi vajosin helposti omiin maailmoihini seurassa, oli vaikea keskittyä muiden jaaritteluihin ja ajatus harhaili kaikkeen epäolennaiseen. Yliopisto-opinnoissa lukion jälkeen tuli epäonnistuminen, koska lukeminen oli niin hankalaa ja tuskallista. Oma ala löytyi vasta yli 30-vuotiaana.
Nyt keski-iässä unenlahjani ovat olleet jo kauan paremmat, mutta samalla kun se puoli on parantunut, aikaansaamattomuus on lisääntynyt. Työelämässä vain jonkin verran pakkotahtiset työt joissa pitää toimia ulkoisten olosuhteiden ehdoilla sopivat minulle. Sosiaalisesti pärjään paremmin kuin nuorena, mutta tarvitsen hyvin paljon yksinäistä aikaa laiskotteluun.
Minulla ei ole virallista ADD-diagnoosia enkä ole lähtenyt sellaista hakemaan, kun jotenkin olen pärjännyt silti tässä elämässä. Tosin tuntuu että en ole todellakaan paras mahdollinen versio itsestäni. Ajatus lääkityksestä on epäilyttänyt siksi, etten haluaisi riskeerata yöuniani kun ne ovat melko vakaat nykyään.